Tänään
10.9. Perjantai

10.9. Perjantai

Aamu alkoi hieman normaalia aiemmin, kun revin itseni ylös sängystä 6:15.

Kävin vessassa, haroin tukan jotenkin ihmismäisemmäksi, sutaisin vähän väriä naamaan, haukkasin palan leipää, puin päälleni ja kaahasin OYSin avohoitotaloon piikitettäväksi. Verikoeaika oli 7:10 ja olin yhtä reikää rikkaampana 7:15.

Kaahasin takaisin kotia.

Kotiin tullessa eteisessä odotti kummastunut Pasi. Oli varmaan etsinyt minua kotoa ja ollut kummissaan, kun en ollut missään. Yhtäkkiä pelmahdinkin kotiovesta sisään.

Sanoin käyneeni verikokeessa ja Pasi lähti melkein samalla ovenavauksella. Ei ihan, koska Helekatin piti nojjailla meidät molemmat ensin.

Se on tärkeä rituaali. Kun joku tulee ovesta sisälle, se pittää käydä nojjailemassa.

Halin kissat ja menin tekemään aamukahvit. Napsuttelin samalla lääkkeet lautaselle ja voitelin toisen palan leipää. Melkein unohdin kalkkitabletin.

Menin aamukahveineni, -lääkkeineni ja -paloineni tietokoneelle. Muistin perua Helekatille varatun lääkäriajan, jonka päälle oli varattu minutlle PET-kuvaus. Varasin Helekatille uuden ajan.

Muistin jopa tökätä kuumemittarin kainaloon, mutten muistanut taaskaan katsoa, monelta sen tein. Ei se sanonut kuin 37,1.

Minulle on postia

Minulla oli kaksi pakettia postissa odottamassa. Toinen oli suutuspäissäni Amazonista tilaamani Braunin korvakuumemittari. Toinen oli selfie-stick, jonka ostin puhelintelineeksi työpöydälle. Käytän vanhaa puhelintani web-kamerana, koska en muunlaista web-kameraa omista. Tähän saakka se on ollut Pringles-purkissa pystyssä, mutta nyt sain sellaisen tikun, jonka nokkaan voin sen tökätä vähän paremmin mielin ja ehkä jopa vähän käytännöllisemmin. Ja joka pysyy pöydällä pystyssä ja on korkeussäädettävä. Paitsi, jos Helekatti tulee palaveriin mukaan. Silloin ei mikään kamera pysy pystyssä.

Ajattelin olla reipas ja kävin Postista hakemassa nuo paketit. Tsiisus, että hengästytti. Oli työn ja tuskan päässä päästä edes autolle. Saati sitten mennä autolta Postiin, jonottaa, pakettien kanssa takaisin autoon ja autolta kotia. Tuntia myöhemmin en vieläkään ollut palautunut urakasta.

Olin kuitenkin iloinen uudesta mittarista ja selfie-tikkukin vaikutti erinomaiselta tarkoitukseensa. Sille voisi jopa keksiä ihan omanlaistaankin käyttöä, koska siinä tuli näppärä Bluetooth-kaukosäädin, jolla voi napsia kuvia. Heti alkoi kiinnostaa laittaa puhelin tikun nokkaan ja laittaa tikku niin korkealle kuin se nousee. Saisi vähän eri vinkkelistä kuvia. Joskaan en halua kuvata puhelimella, koska sillä kuvat on ihan paskoja. Vaikka onkin tonnin puhelin. Mutta järkkärillä saa niin paljon parempia kuvia. Järkkärin hinnalla saisi monta puhelinta.

Päiväkahvia tehdessäni

Aloin ihmetellä, minkä takia keittiön kaakeleiden saumat ovat täynnä ruskeita valumajälkiä. Yritin pyyhkiä niitä ihmesienellä, mutta jäljet jäivät. Kaakeleissa ja kaappien pohjassa oli ruskeita roiskeita.

Ihmettelin, mitä keittiössä on tapahtunut sillä aikaa, kun minä olin pois. Mikä kamala aine on roiskunut seinälle ja imeytynyt kaakeileihin rumiksi valumajäljiksi?

Onko Pasi kaatunut teemuki kädessä? Roiskunut rasvaista kattilaa pestessä? Mitä ihmettä?

Pyysin ja pyyhin, mutta saumat pysyivät ruskeina. Ajattelin jo olevani hullu. Mistä nämä jäljet ovat tulleet? Ei niitä ollut silloin, kun pyyhin pintoja vanhempieni käydessä täällä. Ei siitä monta viikkoa ole ja silloin saumat olivat kuin uudet. Nyt ne näyttivät siltä, kuin jokin olisi räjähtänyt keittiössä.

Lopulta hain klooripullon vessasta. Klloria sienen ja päällystin seinät kloorilla. Jos se ei valaise saumoja, ei mikään valaise.

Puhisin ja puuskutin. Seinien hinkkaaminen otti aivan liian koville. Minun pitäisi olla sohvalla makaamassa, ei seiniä hinkkaamassa.

Muutaman tunnin päästä Pasi tuli kotiin. Kysyin, onko täällä tapahtunut jotain sillä aikaa, kun olin sairaalassa. Pasi kertoi, että eilen illalla oli räjähtänyt Pepsi-pullo, joka tyhjensi itsensä pitkin seiniä, lattioita ja Pasia.

Pasi oli hinkannut seiniä, mutta lopulta luovuttanut. Ajatteli putsata ne paremmin päivällä.

No, minä olin ehtinyt ensin. Kloori oli toiminut ja seinät kiilsivät valkoisina, kuten kuuluukin. Löysin vielä lisää Pepsitahroja, levitin niidenkin päälle klooria. Pasi saisi putsata seinistä kloorit pois myöhemmin.

Minä olin jo epäillyt omaa mielenterveyttäni. Ajattelin, että ihan varmasti olen tullut hulluksi ja kuvittelen, että saumat ovat muuttuneet teurastustalon seinien näköiseksi. Ajattelin, että olisinhan minä nämä aiemmin jo huomannut, jos ne olisivat siinä olleet. Mutta ei mikään asia maailmassa ole voinut jättää tällaisia jälkiä ympäri keittiötä.

Mutta niin vaan olikin. Pepsi Maxin räjähtävä voima.

Pasi näytti, että pullossa oli enää desin verran nestettä jäljellä. Eli koko litraa oli levinnyt ympäri keittiön seiniä.

Käteni haisi kloorilla koko päivän. Yritin rasvata ja rasvata, mutta iho kiristi kuivana.

Mutta ainakin tuli saumat valkoisiksi.



0