Tänään
11. – 12.9. Lauantai ja sunnuntai

11. – 12.9. Lauantai ja sunnuntai

Yliopiston Apteekista tilaamani kuumemittari ravistusapunsa kanssa toimi. Sain mittarin laskemaan hyvin vähäisellä voimankäytöllä. Pääsin mittaamaan aamulämmön ilman ongelmia.

Nyt minäkin saan kuumemittarin ravistettua alas

Lauantaiaamuna

Herätessä oli taas vasen kylki kipeä. Etummainen sahalihas juili. Kipu ei ollut vielä herätessä paha, mutta aamupalan syötyäni se oli. Todella paha. Ei pysty liikkumaan paha. Joten Oxycontinia ja Oxynormia naamaan. En uskaltanut ottaa Buranaa ja Panadolia, koska edelleen seuraan kuumeen nousemista. Ajattelin myös, että voisi olla kiva ulkoiluttaa kameraa. Jos käyn ulkoiluttamassa kameraa, on tärkeää nähdä, nouseeko sen seurauksena kuume.

Olen vähän uumoillut, että rasitus nostaa kuumetta. Jos olen rasittanut itseäni normaalia enemmän, seuraavana päivänä on kuume. Joten kun suunnitelmissa on ulkoiluttaa kameraa, eli rasittaa itseäni normaalia enemmän ja todennäköisesti enemmän kuin olisi järkevää, pitää kyetä näkemään, nouseeko sen seurauksena kuume.

Oxynorm onneksi alkoi vaikuttaa nopeasti.

Lähdimme Naapurin ja skootterin kanssa kohti Toppilansaarta. Lupasin Naapurille, että yritän olla kyykkimättä.

Huonosti kävi. Ei ehditty kuin kilometri mennä, niin minä olin ensin kyykkimässä ojan vierustassa ja lopulta ojassa.

Sitten kyykin nurmikolla vaahteran lehtiä. Ei se kyykkiminen ole niin paha, mutta ylösnouseminen kyllä. En ole Jeesus, eikä tuo ylösnousemus itseltä oikein onnistu. Tajuhan siinä menee. Huohotin ja huohotin, jonkin aikaa mietin oikeasti, meneekö tässä kohta taju. Onneksi olo kuitenkin hiljalleen helpotti. Olin hengästynyt, mutta nyt ”normaalin” hengästynyt.

Seuraavassa paikassa lupasin, että en nouse kyykystä, ennen kuin on kaikki kuvat kuvattu. Ylösnouseminen, kun on se suurin ongelma. Joten kuljin kyykyssä kuin rapu. Sitten tuli paikka, missä piti kumarrella. Ei sekään hyvä. Lihasjännitys ei ole se juttu, mitä minun kehoni jaksaa juuri nyt tehdä. Pysyn pystyssä, pystyn jotenkuten kävelemään eteenpäin ja voin istua ja röhnöttää. Kaikki muu lihastoiminta on liikaa.

Kuvaamisen takia lenkki pääsi vähän venymään. Siinä meni kaksi tuntia. Mutta ei se mitään, tällä kertaa olin osannut pukeutua lämpimästi.

https://www.nnebr.fi/11-9-2021-oulu/

Kävelylenkin jälkeen

Ehdin olla yksin kotona sen verran, että tyhjensin kamerasta kuvat koneelle. Mittasin kuumeen molemmilla mittareilla, ei kuumetta. Söin palan leipää, rapsutin kissoja. Sitten Pasi tuli omalta aamulenkiltään kotia.

Lähdimme samoilla tulilla takaisin liikenteeseen. Kävimme Jyskissä, koska siellä oli pyyhkeet tarjouksessa. Meillä kyllä on pyyhkeitä, mutta Jyskin pyyhkeet ovat pehmeitä ja paksuja. Pyyhehyllyn luona pohdin pidemmän aikaa otanko kaksi vai neljä pyyhettä. Päädyin kompromissiin ja otin kolme. Meillä samoja pyyhkeitä oli jo valmiiksi pari kappaletta. Ei kukaan meidän kaappeihin näe, että niitä on epämääräinen määrä. Paitsi toki nyt, kun siitä Teille kaikille kerron.

Sen jälkeen ajeltiin Pasin lapsuudenystäväperheen luokse kahville. Josta suuntasimme kohti Lidliä ja kotiin.

Särkyjä

Päivällisen jälkeen jäimme sohvalle katsomaan neljättä kautta Scorpionia. Minulla särki oikea nivunen, johon on kertynyt nestettä sädehoidon jälkeen. Yritin jumpata lantiota auki, jonka jälkeen lätkäisin Tens-laitteen lätkät oikeaan reiteen ja annoin tärryyttää. Kivut ehkä helpottivat jonkin verran, mutta selkäkipu paheni illan aikana. Samalla myös huomasin, että oloni paheni. Hengittäminen alkoi tuntua hieman raskaammalta, väsymys pahemmalta. Lopulta alkoi palella.

Kissojen ruoka-aikaan mennessä (20:30) mittasin korvasta 37,9 ja kainalosta 37,7 astetta.

Ensimmäinen päivä, kun tein mitään ja illalla kuume alkaa nousta.

Vahvasti alkaa tuntua siltä, että diagnoosini kuumeen ja rasituksen yhteydestä pitää paikkansa.

Jäin pohtimaan, malttaisinko millään ilveellä ottaa sunnuntaina rauhallisesti. Jos kävisin aamulla ajelulla, sen jälkeen pikaisesti kaupassa ja loppupäivä pelkkää röhnöttämistä. En uskonut, että se riittäisi. Minun pitäisi olla koko päivä tekemättä yhtään mitään. Ehkä jopa kaksi päivää. Mutta malttaisinko?

Se jäisi nähtäväksi.

Pesukonelämmin pyyhe

Jätin sen asian odottamaan saunnutaiaamua. Vahdin kissojen syömisen ja odotin, että Pasi käy suihkussa. Sen jälkeen suuntasin itsekin suihkuun. Kylpyhuoneessa odotti pesukoneessa kolme juuri pesukoneen kuivattamaan pehmoista pyyhettä.

Voisin valita niistä minkä tahansa itseni kuivattamaan suihkun jälkeen.

Elämän pieniä nautintoja.

Sunnuntai

Heräsin aamulla neljän aikaan, enkä saanut enää unta.

Päässä pyöri sekaisin työ ja syöpä. Syöpä ja työ. Kaikki se, miten minua on kohdeltu ja miten se tulee vaikuttamaan tulevaisuuteen. Voiko siitä päästä mitenkään eteenpäin. Miten työkaverit kärsivät resurssipulasta ja syyttävät siitä minua, eikä työnantajaa. Jos työnantaja olisi kohdellut minua ihmisenä, he olisivat saaneet minusta apua monen kuukauden ajan.

Voisin olla vieläkin hyödyksi, vaikken töitä pystykään tekemään. Minulla olisi ollut työtiedostoja, joita oltaisiin tarvittu. Minulla olisi ollut tietoa, jota olisi tarvittu. Minulla olisi päässä älliä, jota olisi voitu käyttää.

Nyt työkaverini kärsivät siitä, että työnantaja on perseillyt, minkä kerkiää. Ja syyttävät siitä minua.

Mietin myös syöpää

Mietin vointiani ja elämääni.

Mietin, lähtisinkö aamulla ajelulle, vaikka illalla nousi kuume. Halu lähtä oli kova, mutta järki käski lepäämään. Jos ottaisin sunnuntaina rauhallisesti, voisin maanantaina sanoa, miten kuume reagoi lauantain rasitukseen verrattuna sunnuntain lepoon.

Mutta kun haluaisin käydä.

Jos kävisin ihan vähän vain?

Yhtäkkiä mieleeni tuli ajatus

Olen kaiken aikaa odottanut, että kyllä tämä tästä paranee. Tavalla tai toisella. Joko saavat syövän remissioon ja olo paranee tai saavat syöpähoidot tasapainoon ja oloni paranee.

Entä jos tämä on tässä?
Entä jos oloni ei parane?
Entä jos syöpä ei mene remissioon?
Entä jos lyhyt loppuelämäni onkin tätä?

En voi mennä ulos, en voi hoitaa asioita, en voi nousta ylös. Kaikki nostaa kuumeen. Pitää vaan maata paikallaan koko loppuelämä.

Entä jos tämä olikin tässä?
Entä jos tämä onkin tätä ihan loppuun saakka?

Otin puhelimen kouraan ja rustasin ajatuksiani talteen.

Sen tehtyäni laitoin puhelimen takaisin yöpöydälle, silmät kiinni ja jäin odottamaan sitä, että kello olisi seitsemän.

Sitten voisin nousta ylös aamupalalle.

En jaksanut nousta vielä seitsemältä

Nousin vasta 7:48. Siihen saakka makasin sängyssä ja mietin asioita.

Huomasin, että selälläni maatessa vasemmanpuolinen etummainen sahalihas alkoi sattua. Kun käännyin vasemmalle kyljelle makaamaan, kipu alkoi helpottaa. Makasin siinä silmät kiinni ja mietin asioita.

Lopulta nousin ylös. En ollut vielä päättänyt, lähtisinkö ulos. Mutta ilmasto päätti sen puolestani. Katsoin ikkunasta ulos ja ulkona oli synkkää ja märkää. En lähtisi tässä säässä ulos. Jään tietokoneelle istumaan, hoidan asioita ja jos jaksan, käyn eilen ottamani kuvat läpi.

Sain maksettua laskuja, tilattua kahvia, peruttua lehtitilauksia, suunniteltua Ikeasta tilattavaa lipastoa.

Sain käytyä kuvat läpi ja julkaistua ne.

Katselin, että Innohep-reisi oli muuttunut yhtä värikkääksi kuin ottamani syyskuvat.

Lähetin Pasin yksin kauppaan ja Järvigrillille. Join lisää kahvia.

Puoliltapäivin Oxycontin alkoi vaikuttaa ja kivut alkoivat helpottaa. Oli kuumeinen ja paahteinen olo, mutta mittari näytti edelleen 37,5 tai korvasta 37,7.

Jos ei mitään muuta, niin sainpa nyt testattua, miten Braunin korvamittari toimii. Se toimii paljon paremmin. Peräkkäisissä mittaustuloksissa heittoa on vain 0,2 astetta, kun Omronissa heittoa saattoi olla asteen verran. Oikea korva näyttää 0,2 astetta viileämmän tuloksen kuin vasen korva.

Kun Järvigrillin megahamppari tuli

Matkustin sohvalle. Väsytti. Mitä kauemmin olin sohvalla, sitä enemmän väsytti. Sohvalla tuskin oli tekemistä asian kanssa, vaan kuumeella. Oli paahteinen olo. Lopulta kuuden kieppeillä alkoi palella. Puoli yhdeksältä mittasin kuumeen. Kainalosta 38,2 ja Braunilla 38,4.

Teki mieli salaattia. Tein salaattia. Sydän muljahteli.

Olin viiden jälkeen katsonut televisiota silmät kiinni. Väsytti niin paljon, etten jaksanut pitää niitä auki. Uni ei kuitenkaan tullut. Katsoimme CMorelta ”Pitäisikö olla huolissaan?” Sitä oli heleppo katsoa silmät kiinni. Siinä kun ei ollut mitään visuaalista, pelkkä kuunteleminen riitti.

Omituinen jänö ja samalla veden ällötys, paahteinen olo, väsymys ja tonnin painavat silmäluomet olivat koko päivän merkki siitä, että kuume tulee nousemaan, vaikkei se päivällä ollutkaan kuin 37, 5 / 37, 7.

Aamulla saisin taas soitella OYSiin ja toivoa, että pääsen sieltä kotiin.

Etenkin kun kymmeneen mennessä kuume oli ehtinyt nousta jo 39 asteeseen. Äiti ja Pasi olivat jo lähettämässä minua päivystykseen. Itse otin Buranan ja Panadolin, pesin hampaat, otin vesipullon ja kuumemittari mukaan ja lähdin nukkumaan.

Pitkän aikaa sain maata sängyssä kuunnellen sydämen hakkaamista. Pulssi oli 120 ja pysyi siellä. Jossain vaiheessa kuitenkin aloin hikoilla ja lopulta nukahdin.

Nukuin levottomasti. Jouduin asettelemaan peittoja uusiksi, kun hikoilin kuumetta pois. Näin levottomia ja ahdistavia unia. Viideltä heräsin hikisenä ja pirteänä.

Vielä pari tuntia pitäisi saada nukuttua.

5

5 thoughts on “11. – 12.9. Lauantai ja sunnuntai

    • Onpas harmittavaa sahailua nyt tuo olo. Ei voi muuta kuin toivoa tasaisempaa ja parempaa vointia sinulle. Ps. Kirjoitat hienosti ja mielenkiintoisesti. Kuviakin ”kelpaa” katsella 🙂

      • Kiitos. 😊

        • Hei, Netta. First of all, I want to wish you strength and good mood to keep fighting, to carry on. I am so sorry for what happened to you, this is damn unfair.
          I have a personal question though. Do you happen to know any good lawyers here in Finland? My friend’s child has cancer, and they’re getting treatment, but unfortunately, they faced multiple cases of medical malpractice. This keeps happening again and again, and the parents are already on verge. You might imagine what it’s like… So, they are in search of a good lawyer, because it’s their child’s life that is at stake. And they’re tired of risking it over and over again.
          Any ideas are welcome. Thanks in advance.

          • I’m very sorry to hear about your friends dituation. I don’t know any good lawyers. I dealt with Patience Insurace Centre, which investigates malpractices and pays reparations.
            You can read more: https://www.pvk.fi/en/
            Your friends can contact AVI or Valvira also. They don’t pay anything, but if Valvira finds there has been some wrongdoings, they can take donctors license away.
            I hope that your friends will find better doctors from now on! And they really should contact patience insurance centre. If they find some wrongroing, their findings can be used in a lawsuit also.

            • Thank you for a fast reply. It means so much to me and everyone, who is, you know… dealing with all this.
              Have a good day! Thanks again

Comments are closed.