Tänään
19. – 20.9. Sunnuntai – maanantai

19. – 20.9. Sunnuntai – maanantai

Sunnuntai

Ystävä tuli sunnuntaina puolilta päivin käymään. Olimme Pasin kanssa sopineet, että Pasi voisi olla kissojen ruokintaan saakka kotona. Käydä kävelyllä ja tehdä omiaan. Hieman henkäistä.

Ystävä tuli puoliltapäivin ja toi mukanaan kofeiinitonta kahvia, sekä kauramaitoa. Sain vihdoin ja viimein kahvia.

Pasi tuli myöhemmin paikalle ja ystävä ja Pasi ehtivät tavata toisensa ensimmäistä kertaa nopeasti vahdinvaihdon yhteydessä.

Eräs kirjoituksiani seurannut henkilö oli käynyt kommentoimassa ja kyselemässä työnantajan edustajan Linkkaripostausta. Naureskelimme tuolle postaukselle ja siihen tulleelle ihmetykselle, joka oli aivan mahtava. Siihen oli tullut myös diipadaapavastaus, jolla ei ollut mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Ennen nukkumaanmenoa aloin vastahakoisesti painella Oksanestiä kipupunpusta. Ajattelin, että ennen nukkumaanmenoa ennakoin kivunlievitystä, jotta saisin nukuttua. Ei toiminut. Levossa kipua ei ollut ollut koko päivänä. Yskiessä, haukotellessa tai muuten äkkiliikkeissä kipu oli hetkellisesti kova. Nopea kipupiikki ei kuitenkaan ole koskaan minun tahtiani haitannut.

Pahimpana ongelmana oli kivut, jotka aiheutuivat sängyssä makaamisesta. Perse oli puutunut ja kipeä yhtäaikaa. Se sattui koko ajan ja kipu oli kaiken aikaa kaikista kovin kipu. Myös alaselän lihaksia juili.

Nukuin yöni surkeasti. Vähän väliä otin lisää lääkettä, mutta kivut sen kun jatkuivat. Jokaisen painalluksen jälkeen kesti kymmenisen minuuttia, sitten maailma alkoi pyöriä. Pyöriminen tuntui myös käsivaarsissa. Sen rauhoituttua saatoin nukahtaa hetkeksi, ennen kun heräsin taas joonkin kipuun.

Maanantai

Alunperin minulle oli sanottu, että pääsisin lauantaina tai maanantaina kotiin.

Maanantaiaamuna huoneeseen tuli joukko lääkäreitä ja hoitajia. He olivat huolissaan siitä, että syöpäkivut olivat pahentuneet niin paljon viikonlopun aikana. Minä yritin selittää, että ongelmana ei ollut syöpäkivut, vaan kroppani reagoi siihen, että olen maannut vuorokausitolkulla kivikovassa sängyssä paikallaan. Lääkärit olivat jo päättäneet, missä ja millaisia kipuni olivat ja kertoivat minulle minun kivuistani sen sijaan, että olisivat kuunnelleet, mitä minä kerroin omista kivuistani. Sanani menivät kuuroille korville. Lääkärit puhuivat, että lääkeannosta pitäisi nostaa ja minun pitäisi saada kipupumpulla opioideja vuorokaden ympäri. Minä sanoin, että tarvitsen oman vuoteen ja hierontaa. Typerää lääkitä jotain sellaista, minkä saa hoidettua ilman lääkkeitä. Sanani tuntuivat menevän kuuroille korville.

Lääkärit arpoivat myös pahoinvonninestolääkitystä ja unilääkettä. Minä sanoin, että typerää käyttää lääkkeitä, joiden takia joudun syömään pahoinvoinninestolääkkeitä.

Mutta lääkärit päättivät, että Oksanest vaihdetaan morfiiniin ja morfiini tippuisi suoneen aamusta iltaan.

Minä sanoin, että tyhmää käyttää morfiinia, kun selkäkipu, johon olin koko yön pumpannut Oksanestiä helpotti, kun otin Panadolia. Minulla oli aamulla 38,8 asteen kuume ja selkäkipu lähti samalla, kun kuume laski. Miksi saada morfiinia suonen sisään, jos Panadolkin auttaa? Sen sijaan, että olisivat pohtineet morfiinin tarvetta, lisäsivät Panadolin menemään kolmesti päivässä.

Kysyin, milloin pääsisin kotiin. Kuulemma loppuviikosta. Minä sanoin, että lähden kotiin viimeistään keskiviikkona.

He antoivat minulle

Myös oirekyselylomakkeen täytettäväksi. Katsoin sitä hetken ja jätin täyttämättä. Jos lääkärit kerta tiesovät ketoa minulle mihin minua sattuu, saisivat itse täyttää oirekyselynsä. Turhaa minä mitään täytän, jos minua ei kuunnella. Jos tietävät paremmin, täyttäköön itse.

Kiukustuin perseeseen asti. Teki mieli heittää läppäri ja puhelin seinään. Halusin repiä lomakkeen ja heittää senkin seinään. Laitoin Pasille viestiä, ettei kannata tulla, koska en halua kiukutella hänelle.

Pasi tuli silti.

Pasi toi minulle kahvia ja pensasmustikoita.

Jossain välissä hoitajat olivat tulleet vaihtamaan minulle Oksanest pumpun morfiini-pumppuun. Vielä tuolloin sanoin, ettei ihan mene kohdilleen, jos lääkärit kertovat minulle minun kivustani sen sijaan, että minä kertoisin omista kivuistani heille. Minähän tässä olen se, jota yritetään auttaa, niin minua pitäisi myös kuunnella. Hoitajat pahoittelivat sitä, että minulle oli jäänyt sellainen tunne. Minä pitkin kynsin ja hampain annoin heidän laittaa morfiinin tippumaan jatkuvalla syötöllä.

Olin väsynyt, tokkurainen ja huonovointinen

En osaa sanoa, missä järjestyksessä nämä asiat tapahtuivat, koska minuun on pumpattu aivan liiallinen määrä aineita. Kivun taso ilman lääkkeitä oli sama kuin lääkkeiden kanssa. Pään taso huonopi. En tiedä, missä järjestyksessä päivää asiat ovat tapahtuneet, en enää muista keskusteluja, en muista, kuka oli paikalla tai kuka ei. Silmät eivät halua pysyä auki, muttei nukutakaan. Ruoka ällöttää.

Yritin moneen otteeseen kirjoittaa blogia, mutta siitä ei tullut mitään. En saanut sanaakaan kirjoitettua.

Kun hoitajat vaihtoivat pumpun, Pasi ei ollut tässä.

Mutta sen jälkeen Pasi oli. Minulle tuli huono olo. En pystynyt hengittämään kunnolla ja sitten alkoi oksettaa. Ensin hoitaja hengenahdistukseen laittoi happiviiksistä hapen kulkemaan lujempaa. Sitten, kun alkoi oksettaa, hän toi Zofran pahoinvoinninestolääkkeen.

Pasi lähti ruokkimaan kissat.

Zofran auttoi vointiin nopeasti. Olin tokkurainen. Yritin edelleen saada kirjoitettua blogia, mutta siitä ei tullut mitään.

Vitutti.

Jos lääkärin mielestä minulla on menossa viimeiset elinpäiväni ja minun pitäisi ottaa elämästä irti se, minkä siitä saan irti, mikä helevetin järki on lääkitä minut niin pahasti, etten mihinkään kykene? Silloinhan se on sama, että nukuttavat minut siihen saakka, että sydän pettää. Jos elämäni ei ole muuta kuin sairaalassa silmät kiinni valveilla makaamista, tajuamatta siitä, mikä maa ja mikä valuutta tai mitä on tapahtunut tai tulee tapahtumaan, mikä helevetin järki on edes olla olemassa?

Ennen kun Pasi oli tullut takaisin

Äiti oli soittanut osastolle ja ihmetellyt, minkä takia kukaan ei ollut kuunnellut minua. Hoitaja tuli juttelemaan kanssani ja kysyi, mitä he voisivat tehdä tilanteen korjaamiseksi. Minä sanoin, että pitäisi kuunnella minua, eikä kertoa minulle, mitä minä koen.

Lääkärikin tuli vielä käymään, kun olin hoitajalle sanonut, että minulla kasvaa suussa hiiva. Lääkäri katseli puhelimen taskulampun kanssa, eikä ensin meinannut nähdä mitään. Sitten hoksasi limakalvoilla kasvavan valkoisen katteen ja sanoi kirjoittavansa siihen lääkettä, jottei pääse pahenemaan. Hän selitti samalla myös, että he eivät voi päästää minua kotiin, jos minulla ei ole kipupumppua, koska Pasi ei pysty minua ilman pumppua lääkitsemään. Jos tuuperrun, Pasi voi kipupumpusta painaa minulle lääkettä ja soittaa sitten kotiringin avuksi. Sanoin ymmärtäväni tämän, mutten ymmärrä sitä, miksi minun täytyy käyttää morfiinia ihan koko ajan, kun en ennen sairaalaantuloakaan tarvinut järeää kipulääkitystä. Pahimpiin kipupiikkeihin käytin Oxycontin, Oxynorm, Burana ja Panadol -komboa. Muisa tapauksissa otin vähän niinkun varmuuden vuoksi Oxycontinin aamuisin ja illalla kuumetta laskemaan Buranan ja Panadolin.

Joten miksi ihmeessä tarvitsisin nyt morfiinia suoneen 24/7?

Sovimme palaavamme asiaan aamulla, jolloin kiputiimi tulisi tarkastamaan tilanteen.

Päivällinen ja / tai Pasi tulivat

Ruoka ällötti. Jätin sen tarjottimelle syömättömänä.

Lopulta sain päivällisen syötyä, mutta siinä taisi mennä kaksi tai kolme tuntia.

Pasin kanssa mietimme, miten saisimme television nostettua hieman ylemmäs. Uudessa sängyssäni sängyn pääty tulee hieman television eteen. Ehdotin harkkoja tv-tason alle. Pasi ehdotti tasoa TVn alle. Tutkimme molempia vaihtoehtoja. Jyskistä löytyi yksinkertainen taso TVn alle. Äiti löysi Torista tason TVn alle. Minä sain juotua kahvin, jonka Pasi oli minulle aamulla tuonut. Olin hetken aikaa hieman pirteämpi, ennen kuin tokkuraisuus taas iski.

Hoitaja kävi piikittämässä verenohennuslääkkeen reiteen ja antamassa iltalääkkeet. Hän meinasi antaa minulle Levozinin. Sanoin, etten saisi ottaa Levozinia, koska olin päivällä saanut pahoinvointiin Zofranin. Ilmeisesti lääkäreiltä oli jäänyt lääkelista päivittämättä, koska he olivat puhuneet lisäävänsä pahoinvoinninestolääkityksen lääkelistalle. Tuolloin sanoin, että pitää valita jompikumpi.

Kaiken ihmettelyn jälkeen Pasi lähti taas kotia lääkitsemään kissat ja mittomaan TVn ja TV-tason.

Torista ölytynyt taso oli liian syvä. Jyskin taso oli liian kapea. Ikeassa olisi taso, joka oli hitusen turhan leveä, mutta suurempana ongelmana aivan liian kaukana.

Kirosin vähän lisää morfiinin aiheuttamaa pöhnää. Mietin myös, millähän he aikoivat nyt saada minut nukkumaan, kun en Levozinia saanut, enkä mitään sen tilalle.

Vpm.

Väkisin tunkevat elimistöön aineita, joita en halua.

Kääkäri vielä sanoi, että morfiini väsyttää ja hidastaa minua sen verran, että sydän saa levätä. Mikäpä siinä, mutta pää on ainut, mikä minulla on enää jäljellä. Äly on ainut, mikä enää toimii. Ja nyt ei toimi enää sekään. Olen ihan pihalla, enkä pysty edes blogia kirjoittamaan. Blogi oli se viimeinen tarkoitus elämässä. Nytkö minun pitäisi vaan koomata sängyssä ja katsoa televisiota kuola poskella valuen.

Mitä helevetin elämästä nauttimista se on.

0