Tänään
21.9. Tiistai

21.9. Tiistai

Maanantain ja tiistain välisen yln nukuin paremmin. Saamani kovaa meteliä pitämä ilmapatja oil parempi nukkua kuin tavallinen sairaalavuode. Kotona edelleenkin odottaa parempi patja, mutta tämä oli ehdoton parannus entiseen.

Sain nukuttua myös oikealla kyljellä, vaikka se sattui vasempaan kylkeen. Vasemmalla kyljellä nukkuminen onnistui, kun otin tyynyn haluttavaksi ja sain kädet seteltua sen kanssa hyvin.

Yön aikana otin muutaman kerran morfiinipumpusta vasemman kyljen kipuun, mutten osaa sanoa auttoiko se.

Vaikka nukuin, unenlaatu oli heikkoa. Sen näki myös aamulla Fitbitin unidatasta.

Seitsemältä aamulla

Kysyin hoitajalta, olisiko liian aikaista lähtä suihkuun. Morfiini kutittaa ja laittaa hikoiluttamaan, joten olisin halunnut päästä pesemään yöhiet pois. Hoitaja sanoi, että vielä on liian aikaista, mutta aamuhoitaja tuisi auttamaan suihkun kanssa.

Sitten kävi labranhoitaja ottamassa verta. Ensimmäinen piikitys ei onnistunut, joten verta piti ottaa toisesta suonesta.

Aamupalakin tuli. Siitä söin tarjolla olleen kananmunan suolan kanssa. Loput jäi syömättä.

Sitten tuli kiputiimi. Heidän kanssaan juttelin morfiinista. Olimme maanantai-iltana katselleet, että illalla pulssi oli pysynyt matalampana. Se oli välillä jopa alle 100. Hoitaja sanoi, että morfiini saattaa laskea pulssia. Joten aamulla sanoin, että itse en koe morfiinia tarvitsevani, mutta jos sillä korvataan suun kautta otettavat lääkkeet, voin sitä kokeilla. Jos se madaltaa pulssia, on morfiini ehdottomasti käyttämisen arvoinen. Kerroin myös, että koko eilinen päivä on kuin korttipakka, joka on ensin sekoitettu ja sitten siitä on heitetty yli puolet pois. En oikein muista mitään, enkä saa otetta mistään. Sanoin, että pääni on viimeinen asia, mikä minulla on jäljellä, enkä siitä missään tapauksessa haluaisi luopua.

Puhuimme myös uni- ja pahoinvoinninestolääkkeestä. Lääkärit olivat määräämässä pahoinvoinninestolääkettä syötäväksi jatkuvasti. Minä sanoin, että mieluummin otan tarvittaessa. Kysyin, mitä unilääkettä voisin syödä jatkossa, sillä Zofrania ja Levozinia ei saa syödä yhtäaikaa. Lääkäri sanoi, että näillä annoksilla niitä voi huoletta syödä yhtäaikaa.

Lääkäri kyseli myös henkisestä tuesta ja sen tarpeesta. Puhuin, että minulla on kylä tukiverkkoja, mittä toisinaan ne tuntuvat hieman köykäisiltä. Lääkäri kysyi, haluaisinko jutella sairaalapastorin kanssa. Sanoin, että voisin jutella, jos minulle ei puhuta mitään jumalasta. En usko siihen, enkä halua, että sitä minulle tyrkytetään.

Kiputiimin käynnin jälkeen kyselin taas suihkua. Minulle sellainen luvattiin sitten, kun hoitaja olisi ehtinyt soitella minulle happipulloa. Sen järjestäminen olisi vähän työläämpää, koska happi aiheuttaa paloriskin. Ilmoitin, ettei meillä ole takkaa, meillä ei polteta sisällä, eikä meillä polteta kynttilöitä. Hoitaja kertoi selvittävänsä saako sen kotisairaalan kautta, vai löytyisikö sellainen keuhkopuolelta.

Odotellessani kirjoitin sähköpostin Norjaan

Laitoin postia työnantajan hallituksen puheenjohtajalle. Koska Suomen johto oli sanktioinut kohteluni, kerroin heitä ylemmäs siitä, miten minua on täällä kohdeltu. Olin vielä Opamox ja morfiinipäissäni, joten englanti taipui vähän huonosti, enkä nähnyt, mitä kirjoitin. Laitoin kopioksi Suomen johdon, sekä työsuojelun, sekä piilokopioksi muutaman muun ihmisen. Nämä muut ihmiset sanoivat, että ihan oli ymmärrettävä teksti.

Myöhemmin soittelin taas suihkun perään, minulle ehdotettiin, että kävisin suihkussa vasta sitten, kun sairaalapappi on käynyt. Minä sanoin, että haluan käydä sitä ennen, sillä olen ällö ja hikinen ja olen maannut tässä hikilammikossa neljästä asti. Hoitaja sanoi, että toinen hoitaja tulee auttamaan. Sairaalapappi tulisi puoli yhden aikaan.

Odottelin ja odottelin, mutta ketään ei kuulunut. Soitin hoitajalle uudelleen. Paikalle tuli joku vieras miespuolinen hoitaja. Sanoin hänelle, että oma hoitajani voisi perua papin, sillä en tapaa ainuttakaan ihmistä, ennen kuin olen päässyt suihkuun. Olen tässä maannut hikilätäkössä neljästä asti ja seitsemästä asti odottanut suihkuua, enkä tapaa ketään ennen kuin olen taas ihminen.

Pasi tuli puoli yhden jälkeen

Kiukuttelin Pasillekin suihkusta. Hoitaja tuli hetken päästä kertomaan, että pappi olisi tulossa 13:30 ja hoitaja tulisi kohta. Minä kysyin, voisiko Pasi käyttää minua suihkussa ja sehän sopi. Hoitaja toi minulle puhtaat vaatteet, sekä pyyhkeet ja rullatuolin. He kärräsivät minut suihkuhuoneeseen ja Pasi jäi valvomaan suihkutteluani. Sain itseni pestyä ja tukkani myös. Pasi vahti silmä tarkkana vieressä. Pasi auttoi minua kuivaamaan itseni ja pukeutumaan. Sitten hän kärräsi minut takaisin vuoteeseen. Suihkureissu ei ollut yhtä rankka kuin edellinen reissu perjantaina vai oliko se lauantaina.

Hetken aikaa vedin happea sängyllä ja sitten laitoin itselleni naaman päähän, sekä kampasin tukan.

Hetki sen jälkeen, kun olin saanut naaman laitettua, sairaalapappi tuli paikalle, Keskustelimme tunteroisen minulle tehdystä hoitovirheestä, työnantajan käytöksestä minua kohtaan, kotiinpalaamisesta. Pasi pohti sitä, miten hän saa elvytettyä minut, jos minulla sydän pysähtyy. Pappi oli mukava, keskustelu oli luontevaa. Minulle jäi sellainen olo, että voisi jutella toistekin. En tiedä, mistä sitä juttelisi, mutta mukava ihminen oli.

Sairaalapapin jälkeen

Minun tarvitsi päästä vessaan. Eilen ei ollut tullut paskaa lainkaan, koska opiaatiti ummettavat. Nyt tunsin, että paska olisi tulossa, mutta sen ulossaaminen olisi työn ja tuskan takana. Soitin paikalle hoitajat, Pasi lähti sillä aikaa ruokkimaan kissat. Istuin pöntöllä, vessan ovi raollaan, joitaja oven toisen puolella. Ähisin ja puhisin. Normaalissa kunnossa olisin saanut vatsan tyhjäksi kohtalaisen helposti, mutta nyt olikin vaikeampi paikka. Sydän ei kestä äistämistä. Joten miten saat kovan ja paksun paskan ulos perseestä, kun et voi pinnistää? Siinä vasta pulma.

En tiedä kuinka kauan ähisin ja puhisin. Varovasti pikkuhiljaa yritin äkistää kevyesti vähän kerrallaan, ettei sydän innostuisi.

Sitten huoneeseen tuli isä ja äitipuoli. Aloin vessata huudella, josko he menisivät vieä käytävälle odottamaan. En kaipaisi toimitukselleni yhtään enempää todistajia.

He poistuivat käytävään, minä jäin ähisemään ja puhisemaan. Aikani kun nitkutin ja kitkutin, sain ainakin suurimman osan tavarasta ulos. Ainakin sen verran, ettei mitään jäänyt puolitiehen.

Laahustin käsipesun kautta takaisin sänkyyn. Sanoin sitten hoitajalle, että voi huikkasta vanhemmat huoneeseen.

He toivat Fazerin voisilmäpullia. Ne olivat hyviä. Söin pullaa ja join Pasin tekemää kahvia.

Ystäväni oli aiemmin päivällä kysynyt, kelpaisiko telkkarin alle taso, johon laitetaan tarvikejalat. Minä ihmettelin, miksen itse sitä tajunnut. Sellaisiahan me ollaan ennenkin tehty. Isä ja äitipuoli lupasivat käydä Baukkarista katsomassa levyn, sekä siihen tarvikejalat. Pasi saisi sen koottua kotona.

Sitten tuli päivällinen. Olin aamulla sanonut Pasille, että tänäänkin varmaan on nakkikeittoa. Ja miten kävikään, tarjottimella oli tarjolla taas nakkikeittoa.

Joka toinen päivä päivälliseksi nakkikeittoa. Äitipuoli lähti hoitajille sanomaan, että nyt pitäiti saada joku roti tähän asiaan. Ei voida joka toinen päivä tarjota ruokaa, jonka pelkkä haju oksettaa. Hoitajat lupasivat lämmittää minulle porkkanakeittoa. Sain sen ja söin ruokani. Pasikin tuli kissojenruokintareissultaan takaisin. Hän söi nakkikeiton. Istuimme huoneessa juttelemassa seitsemään saakka, jonka jälkeen he lähtivät hotellille.

Pasi istui tässä kanssani tovin

Hoitajat tulivat kahdeksalta antamaan iltalääkkeet. He kysyivät, onko iltapala jo viety pois. Sanoin, etten saanut iltapalaa enää ollenkaan. Juttelimme nakkikeitoista. Hoitajat ihmettelivät itsekin sitä, kuinka tiuhaan nakkikeittoa on tarjolla. He sanoivat, että jatkossa vaan pyytää jotain muuta, jos ei ruoka kelpaa.

Aikanaan, kun olin korvatulehduksen takia kolme päivää osastolla, eräänä päivänä ruoaksi tuli perunoita ja nakkeja. Kysyin tuolloin, eikö mitään muuta ole, kun en sitä pysty syömään. Hoitajat sanoivat, ettei mitään muuta ole. Ota tai jätä. Minä jätin.

Kysyin, suututtiinko minulle, enkö saisi enää ollenkaan ruokaa, kun ei iltapalaa tullutkaan. Hoitajat kysyvät, mitä haluaisin, he voisivat tuoda.

Pasi lähti antamaan kissoille iltapalan ja -lääkkeet. Hoitajat toivat minulle tomaatin, paprikaa, kurkkua, hunajavettä, Valio lohkeava mustikkajugurtin, sekä Jacky makupalan. Söin ne tyytyväisenä ja sain vatsani täyteen.




5

5 thoughts on “21.9. Tiistai

Comments are closed.