Tänään
23.9. – 24.9. Torstai – perjantai

23.9. – 24.9. Torstai – perjantai

23.9. Torstai

Nukuin jälleen huonosti, joskin kivuttomasti. Oma sänky oli oma sänky. Ei ollut enää niitä kovia lihakipuja, joista kärsin sairaalavuoteella. Joita lääkäri väitti syöpäkivuiksi. Eipä ollut syöpäkipuja ei.

Aamulla lähetin postia paskakyrpähuoraperseenrei’ille. Julkaisen lähettämäni postin täällä myöhemmin.

Aamupäivästä minulla oli soittoaika neuvontahoitajalle. Minä olin kunnossa vielä, kun viimeksi juttelimme. Tilanteen raju muutos tuli hänellekin järkytyksenä, mutta hän osasi suhtautua siihen kiitettävän rauhallisesti. Minulla oli myös myöhemmin iltapäivällä työterveyslääkärin kanssa pari viikkoa aiemmin varattu soittoaika, hänellekin uutiset tulivat järkytyksenä. Hänelle kerroin, että olin laittanut postia Norjaan ja hän ajatteli, että eiköhän se aiheuta keskustelua Norjassa ja Suomen yritysjohdossa. Puhuin siitä, että minun pitää päästää irti tästä työasiasta kaikkineen, koska tuhlaan elämääni siihen. Mutten tiedä, miten sen tekisin. Haluaisin anteeksipyynnön, jossa työnantaja kertoo, mitä teki väärin ja miksi, mutta sitähän nyt on täysin turha odottaa. Hän kysyi minulta, miksiköhän kiusaajani suhtautui minuun, kuten suhtautui. Sanoin, että omasta epävarmuudestaan. Hän on niin epävarma ihminen, että koki minut varmaan täysin tiedostamattaan uhkana. Ja siten yritti alentaa minua ja siirtää minua syrjään. Minun itsevarma olomuotoni sai hänet tuntemaan itsensä huonoksi ja alitajuisesti hän purki pahan olonsa takaisin minuun.

Heräsin aamuyöllä, enkä saanut unta

Kirjoitin aamuyöstä pitkälle aamupäivään ja lopulta pitkin päivää pitkää kirjoitusta, jonka julkaisen kahdeksassa osassa. Päivä meni siinä hyvin kirjoitellessa.

Aamulla joskus lähetin postia myös Paskanaamakyrpäpersehuorille. Julkaisin tuon sähköpostin myös täällä Teille kaikille luettavaksi.

Helekatti tajusi, että sängyssä jalkojeni välissä on hyvä paikka. Hän vietti siinä lähes koko päivän.

Pasin ystävät kävivät Haaparannassa ja tilasimme heiltä minulle yöpöydän. Pasi kävi sen hakemassa ja samalla kaupassa. Minä soitin Naapurille, jos hän olisi puhelimen ääressä lähtövalmiina sen aikaa. Minä nukun kotona, mutta jos jotain tulee, hän tulisi avuksi. Tämä sopi. Muutaman kerran heräsin ja laitoin viestiä: ”Kaikki ok, nukun edelleen.”

Pasi kokosi minulle yöpöydän, josta tuli hyvä. Sain siihen kerättyä kaikki lääkkeeni ja krääsän, jota sängyn ympärillä tarvitsen. Itse en osallistunut mitenkään. Kirjoitin tulevaa kirjoitustani.

Eräs tuttu laittoi linkin Syöpäsäätiöiden blogiin. Kolmetoista päivää aiemmin kirjoittamani juttu Syöpäsäätiöiden kirjoitushaasteeseen oli julkaistu. Kuinka erilaiseksi tilanne olikaan muuttunut.

Kirjoitin heti sen luettuani uuden jutun ja lähetin Syöpäsäätiöille.

24.9. Perjantai

Olin illalla nukkumaanmennessä unohtanut ottaa Panadolin. Aamulla oli kuumetta 38,7. Oikea käsi särki. Olin sentään nukkunut, joskin kevyesti.

Perjantaille ei ollut mitään suunnitelmia. Naapuri ehdotti, että voisi tulla työpäivän jälkeen seurakseni, jos Pasi haluaisi hengähtää hetken. Mietimme asiaa ja päätimme, että koska perjantai oli ensimmäinen päivä, kun ei mitään suunnitelmia ollut, voisimme olla tekemättä mitään. Tai no. Minä en tekisi mitään, Pasi palvelisi minun jokaista tarvettani.

Neljältä tuli viesti: tilaamani läppärit (yksi minulle, yksi äidille) ovat saapuneet Postiin, käythän hakemassa ne pian. Pasi tunsi minut niin hyvin, että lähti hakemaan ne. ”Haluat kuitenkin.” Minä laitoin Naapurille viestiä, että on hollilla, jos olen yhteydessä. Mitään ei sattunut sillä aikaa, kun olin yksin.

Kun Pasi tuli kotiin

Käytiin vessassa ja Pasi askarteli minulle happirikastimen käyttöön. Olin sairaalassa käyttänyt lisähappea vuorokauden ympäri, mutta nenäverenvuodon takia en ollut vielä kotona ottanut happirikastinta käyttöön. Halusin päästä suihkuun ja ajattelin, että sitä varten olisi happirikastimen hyvä olla hollilla. Pelkkä vessareissu imi mehut jo hyvin, joten suihkureissu veisi minusta kaiken. Lisähapelle olisi tarvetta.

Pasi vaihtoi mulle ensin lakanat. Istuin pyörätuolissa ja katsoin. Sen jälkeen suunnattiin suihkuun. Suunnitelma oli, että Pasi pesee minut takaa, minä pesen pääni ja edestä. Aloin pestä päätä ja siinä sitten otin ja kopsautin sen hanaan. Samantein otin ja laittoin itseni hyvin hyvin hitaasti kylppärin lattialle makaamaan. Vetelin siinä happea hetken ja jatkoin sitten lattialla maaten hiusten hinkkaamista. Ajattelin, että on helpompi makuullaan hinkata päätä, kuin pystyssä. Käsien heiluttelu on aivan valtavan raskasta, pelkkä käsien pesu ottaa voimille.

Kun olin saanut pään ja silmät täyteen shampoota, nousin varovasti suihkutuolille istumaan. Pasi puki päälleen vaaleanpunaiset ihonkuorintahanskat, jotta kaikki muutaman päivän aikana kertynyt ihogankki lähtisi mahdollisimman nopeasti irti. Pasi hinkkasi takaa, minä edestä. Lopulta huiskuttelimme ja suihkuttelimme minusta saippuat pois, kuivasimme ah niin ihanan isolla ja pehmeällä pyyhkeellä kuivaksi ja töpöttelimme takaisin olohuoneeseen ja sänkyyn.

Olo oli yllättävän hyvä

Mutta laitoin happiviikset naamalle siitä huolimatta. Jonkin ajan päästä tuumailin, että happiviikset naamassa oli parempi olla kuin ilman. Ehkäpä jopa pulssikin oli matalampi.

Tämän jälkeen Pasi sanoi lähtevänsä leikkaamaan tukan ja pesemään itsensä. Minä käskin häntä antamaan minulle toisen läppärilaatikoista, jotta voisin leikkiä sillä aikaa, kun Pasi on suihkussa. Minä sain laatikon syliini. Testasimme ovikellon toimintaa ja Pasi lähti omiin puuhiinsa. Minä aloin purkamaan laatikkoa.

Niin, mikä ovikello? Samalla, kun isä kävi ostamassa rakennusmateriaalit tv-tason koroketta varten, käskin hänen ostaa langattoman ovikellon. Pasilla on se osa, josta kuuluu ääni, minulla on se osa, josta painetaan nappia. Jos tulee hätä, painan nappia ja Pasi saa hälyytyssignaalin välittömästi. Tämä siksi, että jo pelkkä puhuminen on vaikeaa, saati sitten, että alkaisin huutamaan. Ja tämä on nopeampi kuin puhelin.

En vielä ollut päättänyt

Onko mitään järkeä ostaa läppäriä, jos en kohta enää elossa ole. Tyhmäähän se on. Mutta ajattein, että otan toisen kahdesta koneesta käyttöön. Voisin testata konetta. Jos päätän, etten pidä läppäriä, tämä avattu yksilö olisi helposti laitettavissa äidille käyttöön ja avaamattoman voisi palauttaa.

Tottakai siinä kävi niin, että konetta asennellessa saatoin hieman innostua ajatuksesta, että olisi läppäri. Johan sille tuli käyttöä, kun katsoimme tietokoneen kautta ohjelmaa ja minulle läppäri toimi sitten ihan vaan läppärikäytössä.. ehkä vähän överiä, mutta entä sitten?

Pasi sanoi, että ihan hyvin voin mariekondottaa. Minä sanoi, että se on konmarittamista. Pasi sanoi, että ihan sama, mutta jos tulee hyvä mieli, niin pidä läppäri. Minä sanoin, että siinä tapauksessa sehän onkin mariekondottamista: tuottaako tämä minulle iloa? Kyllä. Sitten ostan sen. (Annan äidin ja isän ostaa sen.)

0