Tänään
6. – 7.9. Maantai ja tiistai

6. – 7.9. Maantai ja tiistai

Maanantaiaamuna kuumemittari sanoi 37,1.

Hyvin pian olo alkoi kuitenkin muuttua kuumeiseksi. Heti perään alkoi palella. Kun kello kilahti 8:00, jätin OYSiin soittopyynnön. Kysyin Naapurilta jo valmiiksi, ehtiikö hän nakkaamaan minut OYSiin.

Minulle soitettiin takaisin 8:15. Hoitaja varasi ajan Avohoitotaloon verikokeisiin 9:30.

Laitoin itseni valmiiksi, ruokin kissat. Pakkasin reppuun juotavaa ja pari Elovenan välipalajuomaa.

8:51 menin pukemaan päälle ja aloin löntystellä kohti parkkihallia. Puin päälleni pitkikset, tekofarkut, pitkähihaisen paidan, fleece-takin, sekä untuvatakin. Minua paleli silti.

Matka parkkihalliin

Tuntui tuskastuttavan pitkältä. Mutta selvisin kuitenkin. Istahdin autoon ja peruutin sen ulos hallista. Vaihde vapaalle, käsijarru päälle. Nousin tyhjentämään pelkääjän paikkaa.

Hengästytti ja heikotti. Tavaroiden siirtäminen pelkääjän paikalta takapenkille tuntui ylivoimaiselta.

Naapuri tuli paikalle. Käskin hänet kuskin paikalle, kun itse lysähdin pelkääjän paikalle istumaan.

Olipa todella outoa istua omassa autossa kyydissä.

Naapuri ajoi minut Avohoitotaloon. Raahasin itseni aulaan odottamaan. Palelu sen kun vaan paheni. Vedin takista vatoketjua ylemmäs. Kaivoin kädet syvälle hihojen sisälle. Vointi vaan paheni. Istuminen tuntui ylivoimaiselta.

Ihmisiä tuli ja meni

Minä odotin. Kello oli avohoitotaloon tullessa 9:15. Aika kului. 9:30 tuli ja meni. Uusia ihmisiä ilmoittautui odottamaan. He istuivat hetken, heidän numeronsa tuli näytölle ja he katosivat toimenpidehuoneisiin. Minä odotin. Numeroita tuli. Mutta ei omaa numeroani. Palelu paheni, olo heikkeni. Istuminen tuntui mahdottomalta. Ihmettelin, miten pääsen kävelemään avohoitotalosta toiselle puolen OYSia, sitten kun minusta on verikokeet vihdoin otettu

Kello tuli kymmenen. Numeroani ei kutsuttu. Lopulta 10:10 menin infopisteelle. Koneella näkyi varaukseni, mutta se ei ollut järjestelmässä oikein. Hoitaja otti tietoni ylös ja sanoi, että minut kutsutaan nimellä huoneeseen.

Menin takaisin odottamaan. Muutaman askeleen matka infotiskille ja takaisin oli vienyt kaikki voimat. Ähisin ja puhisin, huohotin ja puuskutin. Tuntui, että taju menee.

Lopulta nimeni kutsuttiin

Verikoe otettiin. Keräsin kimpsuni ja kampsuni ja raahasin itseni takaisin aulaan. Heitin tavarani tuolille ja istahdin niiden päälle hengähtämään. Puristin piikityskohtaa niin kovaa, että oikeaan käteen sattui. Yritin estää mustelmaa muodostumasta.

10:23 nousin ylös. Puin takin päälleni. Otin kantoon laukun ja repun. Lähdin laahustamaan kohti Poliklinikkaa 12.

Normaalisti tuon matkan taittaa huonossakin kunnossa viidessä minuutissa. Nyt minulla kesti kymmenen. Viime metreillä jouduin istahtamaan käytävälle vetämään henkeä. Mutta lopulta onnistuin.

Lysähdin sohvalle röhnöttämään.

Hetken päästä hoitaja tuli kysymään, haluaisinko tyynyn. Hän pahoitteli, ettei polilla ole yhtään vuodetta vapaana. Pyysin hoitajaa mittaamaan minulta kuumeen (38,4), jonka jälkeen lopulta otin Buranan ja Panadolin. Sain tyynyn ja laitoin sohvalle pitkäkseni. Yritin vetää itseni takin sisälle kuin kilpikonna. Laitoin silmät kiinni. En jaksanut edes kuunnella kirjaa.

Siinä minä pötkötin ja tärisin. Odotin, että verikokeiden tulokset tulisivat.

10:35 otin särkylääkkeet. Vasta 12:15 loppui paleleminen. 12:30 alkoi tulla hiki. Sain ottaa pois untuva- ja fleece-takit. Jatkoin pötköttelyä.

Tuntia myöhemmin

Pääsin lääkärin luokse. Hän kertoi, että elokuussa syöpämarkkeri SCC oli ollut vain 0,3.(raja-arvo olle 2,3) vaikka sitä aiemmin se on ollut 20 tienoolla. Mutta tuon 0,3 jälkeen otettu SCC olikin 57,2. Yhtä korkea kuin silloin, kun syöpä diagnosoitiin.

Lääkäri ihmetteli, miksi näin. Nostaako veritulppa markkeria. Onko pembrolitsumabi lakannut toimimasta. Missä vika.

Lääkäri kyseli voinnistani läjän kysymyksiä. Hän tutki minut. Sitten luetteli pitkän listan testejä, joita otettaisiin.

EKG, sydänkohtausmerkkiaine, erilainen sydänkohtausmerkkiaine, maksa-arvot, veriviljely, kalkki, nestearvot ja perusverenkuva. Hän laittoi minut PET-TT jonoon, jotta nähtäisiin, mitä syöpä oikein tekee.

PET kuvaa kehon sokeriaineenvaihduntaa, jolla näkee syöpäsolujen kasvattamat verisuonet. Syöpä alkaa kasvattamaan verisuonia ennen kuin se kasvattaa kasvainta. Ensin infra kuntoon, siten vasta rakennetaan talo.

Määräsi minut käytävälle vuoteeseen odottamaan EKGtä, labraa, koronatestiä ja osastolle siirtymistä.

Siinä käytävällä minulta käytiin ottamassa EKG. Eli jouduin käytävällä riisumaan ylävartalon paljaaksi.

Samainen labranhoitaja, joka oli minulta ottanut verikokeen aamupäivällä, tuli ottamaan minulta verikokeet nyt.

Poliklinikan hoitaja pyöritti tikkua nenässäni.

Lopulta minut ohjattiin osastolle

Koska koronatesti ei ollut vielä valmistunut, minut eristettiin yksityishuoneeseen. Minulle sanottiin, etten saa poistua sieltä ennen kuin koronatesti on valmistunut.

En olisikaan halunnut poistua, ellen pääsisi poistumaan kotiin.

Odotellessa sain ensin välipalaa, koska olin syönyt viimeksi yli seitsemän tuntia sitten. 1,5 tuntia myöhemmin tuli päivällinen.

Jäin odottamaan keuhkojen röntgeniä. Sinne pääsin hieman 18 jälkeen. Sitten sain käydä hakemassa kotoa kamppeet, jotka tarvitsen osastolla yöpymistä varten.

Tiistai

Yöllä nukuin huonosti. Nukuin kyllä, mutta heräilin siihen, kun vasempaan lonkkaa sattui. Käänsin kylkeä, niin heräsin kun oikeaan kylkeen sattui. Käännyin selälleen ja heräsin siihen, kun niskaan ja selkään sattui. Käänsin kylkeä ja heräsin, kun vasempaan lonkkaan sattui. Ja niin yö jatkui, kunnes se loppui ja heräsin siihen, että kaikkialle sattui ja yö oli vihdoin ohi.

Aamulla sain nenän eteen ruispuuroa. En voi syödä ruista, koska vatsa ja iho suuttuu siitä. Iho on lähinnä ärsyttävä, mutta vatsa on todellinen ongelma. Varsinkin nykyään, kun vatsan kanssa on ongelmia ihan tarpeeksi.

Kävin hoitajalle sanomassa, niin sain vaihtarina riisipuuron. Se oli hyvää.

Pitkän odottamisen jälkeen

Lääkäri tuli kertomaan, ettei eilisissä testeissä ollut löytynyt mitään ihmeellistä. Hän mietti, onko veritulppa merkki siitä, että jossain on aktiivinen syöpäpesäke. Aktiivinen syöpä lähettelee veritulppia. Lääkäri sanoi, että voisin jäädä osastolle vielä huomiseen asti lepäämään. Olen PET jonossa ja kuvaukseen voin mennä kotoa käsin sitten, kun aika tulee.

Olisin alkanut neuvottelemaan lääkärin kanssa kotiin pääsystä, mutta lääkärillä alkoi puhelin soida ja hän jatkoi kiireellä matkaa. Myöhemmin hoitaja tuli kertomaan, että tämä päivä seurataan happisaturaatiota ja vointia ja aamulla olisi verikokeita. Sitten mahdollisesti pääsisin kotiin. Hän otti kuumeen ja happisatiraation ja jatkoi matkaa.

Lupasin äidille, että revin sairaalahousuni, jos eivät seuraa happisaturaatiota.

Kello 18 mennessä ei oltu saturaatioita mitattu uudelleen.

Ajan sain kulumaan kuuntelemalla Mielensäpahoittajaa. Taitaa olla ensimmäinen suomalainen kirja, jonka olen koskaan lukenut (kuunnellut). Tähän saakka olen kuluttanut ulukomaalaisten kirjoittamaa kirjallisuutta.

Uusi läppäri

Sain aikani kulumaan myös vertailemalla läppäreitä. Minulla ei sairaalaan sopivaa toimivaa läppäriä enää ole, joten äiti ja isä lupasivat ostaa minulle uuden. Sellaisen, että saan sairaalassa ollessa ajan kulumaan. Äiti sanoi, että hinnalla ei ole väliä.

Yritin kuitenkin katsella 13″-14″ koneita, jotka olisivat inhimillisen hintaisia. Valikoima oli huono, koska halusin koneessa olevan sen verran tehoja, että sillä tekeekin jotain.

Olin viime viikolla tilannut äitille uuden läppärin ja lopulta päädyin tilaamaan itselleni samanlaisen. Ensin kysyin, onko se liian kallis.

Itseä kauhistutti koneen 1799 euron hintalappu, mutta äiti vakuutti, että hinnalla ei ole mitään väliä. Haluavat ilahduttaa minua. Haluavat, että minulla on täällä tekemistä.

Keskiviikkoaamu

Tähän keskiviikkoaamuun mennessä ei olla saturaatiota mitattu uudelleen.

Ihan turhaan jäin.

Mitenhän saisin parhaiten revittyä nämä housut.

2

2 thoughts on “6. – 7.9. Maantai ja tiistai

    • Toivottavasti olosi on kohentunut ja olet päässyt kotiin odottelemaan lisätutkimuksia <3

      • Pääsin eilen kotiin. Vointi on vielä mitä on, mutta kuume ei ole noussut. Keskiviikkona on PET, joten sitä odotellessa. Toivottavasti sitä viikonloppuna jaksaisi taas vähän ulos.

Comments are closed.