Tänään
8. – 9.9. Keskiviikko ja torstai

8. – 9.9. Keskiviikko ja torstai

Keskiviikkona

Heräsin sairaalapediltä kuudelta aamulla. Nousin ylös. Putsasin naaman, asettelin hiukset kohdilleen. Meikkasin.

Hieman seitsemän jälkeen huoneeseen tuli labrateknikko ottamaan verikokeen. Sattui niin maan perkeleesti.

Suoniani on tähän mennessä rei’itetty niin paljon, että ne ovat tulleet todella kipeiksi. Kun neula menee suoneen, tuntuu siltä kuin neula menisi hermoon.

Labrateknikko sain veret otettua ja jatkoi matkaa.

Itse jäin nälkäisenä kuuntelemaan Mielensäpahoittajaa.

Hieman kahdeksan jälkeen

Hoitaja toi aamulääkkeet. Sen jälkeen tuli aamupala. Riisipuuroa ja leipä. Söin puuron, jätin leivän syömättä.

Puoli kymmenen aikaan paikalle tuli lääkäri ja hoitaja. Verikokeissa ei ollut mitään ihmeellistä. Suurin huoli on edelleen se, onko syöpä levinnyt. Toisena huolena trombopenia. Lääkäri pohti voidaanko minulle enää antaa Keytrudaa, koska se oli ajanut trombosyytit niin matalaksi. Hän oli myös huolissaan voinnistani.

Minä kerroin, että sytostaatit olivat paljon pahemmat. Keytrudan kanssa pystyn sentään elämään, vaikka se onkin aika raihnaista elämää. Sytostaattien kanssa olin aivan poikki. Nukuin ensin monta päivää ja senkin jälkeen olin fyysisesti liian väsynyt tekemään mitään. Jaksoin tehdä töitä, koska niitä pystyi tekemään istualteen tai makuulteen. En jaksanut käydä ulkona tai hoitaa asioita. En jaksanut hoitaa itseäni. Ruoka oli pahaa, vesi oli pahaa. Paino putosi, en saanut syötyä, enkä juotua.

Keytrudan aiheuttamat olot ovat pientä siihen verrattuna.

Lääkäri sanoi, että pääsisi lounaan jälkeen kotiin. Hoitaja varaa minulle perjantaiksi verikoeajan, sekä odotamme edelleen aikaa PET-kuvaukseen. Kun olisin nämä ajat saanut, saisin lähtä kotia.

Aloin selvitellä itselleni kyytiä kotiin

Naapurilla oli palaveripäivä. Pasilla oli rajuton hoppu töissä. Onneksi toisella ystävällä oli aikaa ja hän sanoi ehtivänsä kuskaamaan minut.

Sovimme, että hän hakee minut 12:15.

Jäin vitsailemaan, että toivottavasti lounaaksi ei ole nakkeja. En voi sietää nakkeja tai makkaraa. Pelkkä haju oksettaa. En ole lapsuuden jälkeen syönyt, enkä syö. Pohdin, että olisi pitänyt kysyä hoitajalta, mitä on ruoaksi, ennen kuin suostuin jäämään lounaalle.

Kun ruoka tuli, näin tarjottimella pahaenteiset ketsuppi- ja sinappipussit. Avasin kuvun ja siellähän se törötti: iso, pitkä, paksu nakki ja aivan kamala haju. Laitoin äkkiä kuvun takaisin kiinni. Katsoin, mitä on muissa astioissa.

Punajuurta, salaattia, aprikoosisoppa. Nopeasti kauhoin nakkilautaselta porkkanat ja otin vähäsen muusia. Söin punajuuret, aprikoosisopan ja lopuksi salaatin. Salaatissa oli kesäkurpitsaa ja hunajamelonia. Todella hyvää. Sen takia kannattikin jäädä odottamaan.

Syötäni vetäsin kengät jalkaan ja takin päälle ja lompsin reppujeni kanssa vapauteen.

Oi, että

Oli ihana päästä takaisin kotia. Ihan ensimmäisenä halin kissat. Kävin omassa ihanassa suihkussa pesemässä sairaalan pois ja kuivasin itseni omalla ihanalla isolla ja pehmeällä 150×200 cm kokoisella kypypyyhkeellä. Sitten lysähdin sohvalle, Asettelin tyynyt, sain hyvin asennon ja jäin sohvalle Topin kanssa röhnöttämään. Kuunelin edelleen Mielensäpahoittajaa silmät kiinni, mutta vihdoin omassa kodissa, omalla sohvalla, jossa oli omat pehmoiset tyynyt selän takana. Enää ei kova sairaalapeti sattunut selkään, kylkeen, eikä persaukseen. Sain päänikin hyvään asentoon. Siinä makasin Topia rapsutellen ja kuuntelin kirjaa.

Kun Pasi tuli kotiin, vaihdoin kirjan Netflixiin. Jatkoimme Scorpion-sarjan katsomista.

Sairaalassa oli oikeaa säärtä alkanut särkeä. Ilmeisesti olin saanut penikkataudin jostain. Laitoin illalla tens-laitteen läpyskät sääreen kiinni ja kivunlievitysohjelman päälle. Ohjelman loputtua sääri tuntui paremmalta. Ei vielä täysin kivuton, mutta niin kivotun, ettei sitä enää huomannut, että sääressä on jokin vikana.

Illalla alkoi vasemman lapaluun paikkeilta juilia ja kiristää. Löysin vasemmasta kyljestä todella kipeän kohdan. Alkuun en ollut varma, oliko kylkiluu murtunut, vai mikä oli. Kun aikani kipeää kohtaa hieroin, tulin siihen tulokseen, että jokin kylkiluun suuntaisesti kulkeva lihas on pahasti ärtynyt. Hieronta ei auttanut, mutta hieroin silti. Osasin arvata, että torstaina olisin todella kipeänä.

Kuvan etummainen sahalihas, keskipaikkeilta.

https://lihastohtori.wordpress.com/2016/05/14/olkapaat-ehkaise-vammat-hanninen-ja-koivuranta/kuva-11-lisaa-tukirangasta-lapaluuhun-kiinnittyvia-lihaksia/

Lopulta pääsin omaan ihanaan, pehmoiseen ja lämpimään Tempur-sänkyyni nukkumaan. Ennen nukkumaanmenoa vaihdoin puhtaat lakanat. Muotoonommeltua aluslakanaa paikalleen ährätessä pulssi nousi 130 ja oli pakko jäädä viideksi minuutiksi sängylle makaamaan ja odottamaan pulssin rauhottumista.

Torstaina

Nukuin yöni yllättävän hyvin kivuista huolimatta.

Heräsin tapani mukaan hyvissäajoin ennen kuin Pasilla herätti kello 7:30 mutta omassa sängyssä oli niin hyvä pötkötellä, että pötköttelin silmät kiinni siihen saakka, kunnes kello herätti.

Nousin ylös tekemään aamupalaa ja aamukahvia.

Nopeasti huomasin, että eilisiltainen sahalihaksen hierominen kostautui ja pahasti. Nyt lihas oli niin kipeä, että hengittäminen sattui. Tunti, etten saa itseäni suoraksi. Kaikki liikkuminen teki kipeää.

Lihas varmaankin sairaalassa ärtynyt siitä, että olen pitänyt puhelinta vasemmalla kädellä pystyssä. Tuin puheliman vasemmalla kädellä pystyyn, jotta pystyin molemmilla peukaloilla näpyttelemään viestejä. Lienee tuo kipeä lihas ollut jännittyneenä kaksi vuorokautta, joten ei ihmekään, jos vähän kramppaa. Olisi pitänyt jättää se vain rauhaan.

Tei aamupalan, söin aamulääkkeet, join aamukahvin, ruokin kissat. Asetuin sohvalle ja yritin löytää asentoa, jossa ei sattuisi niin paljon. En löytänyt. Kävin hakemassa Oxycontinin kaveriksi vielä Oxynormin, Buranan ja Panadolin. Josko nämä auttaisivat kipuun.

En tiedä voisiko Tens-laite auttaa tähän. En tiedä, mihin kohtaan selkää läpyskät pitäisi liimata. Vai olisiko ehkä parempi antaa lihaksen / lihasten vain rauhoittua.

Laoitoin sohvalle pitkäkseni ja jäin odottamaan, että särkylääkkeet alkaisivat vaikuttaa.

Kun särkylääkkeet alkoivat vaikuttaa

Avasin telkkarin. Television näytölle pölähti tietokoneen näyttö. Avasin Adobe Lightroomin ja aloin käydä lauantaina ottamiani kuvia läpi.

Siinä sohvalla Topin kanssa röhnöttäen kävin ne läpi ja julkaisin.

http://www.nnebr.fi/4-9-2021-oulu/


Keskiviikosta asti

On ahdistanut se, että juuri, kun syöpätilanne alkoi vihdoin vaikuttaa paremmalta. Juuri kun tunnelin päässä tuntui näkyvän valoa, joudumme taas pelkäämään pahinta ja odottamaan reilun viikon verran uutisia. Ovatko ne hyviä vai pahoja.

Juuri, kun pääsin syöpähoitorytmiin ja aloin olla perillä omista voinneistani, tulikin taas pitkä tauko syöpähoidoissa. Tauon aikana pelottaa, kuinka paljon syöpä pääsee leviämään seuraavaa lääkitystä odotellessa.

Joudun pelkäämään, vaihdetaanko Keytruda sitten kuitenkin sytostaatteihin. Muuttuuko elämäni sellaiseksi, mitä keväällä ja alkukesästä pelkäsin.

Olen liian väsynyt tekemään mitään. Liian väsynyt pitämään huolta itsestäni tai kissoista. Ruoka ei maistu, vesi on pahaa. Paino tippuu. Elämä ei ole kivaa. Makaan sohvalla ja katson aivottomana paskaakin paskempia ohjelmia, koska aivot eivät pysty sisäistämään mitään, enkä halua hukata hyviä ohjelmia tyhmiin aivoihin.

Sytoaivot pahenevat ja olen kaiken aikaa pihalla kuin lumiukko. Sekin vähä äly, jonka olen ehtinyt saamaan takaisin edellisten sytojen jäljiltä, katoaa johonkin. Hiuksetkin lähtevät juuri, kun aloin pitää tästä uudesta tyylistä.

Toki sitten ei tarvitsisi pohtia pipotukkaa. Voisi talven ihan huolettomin mielin pitää pipoa päässä, kun kalju pää ei mene piposta lyttyyn.

Olisin pahoinvoiva ja vatsa olisi sekaisin. Veriarvot romahtaisivat entisestään. Pasi saisi piikittää verenohennuslääkkeiden lisäksi Neulasta, jotta valkosoluarvot nousevat. Jouduttaisiin pelkäämään ihan koko ajan kaikkia mahdollisia tauteja, koska minulla ei ole vastustuskykyä.

Elämä olisi sitä, etten tee mitään, enkä jaksa mitään, kun sytostaatit imee kaiken elämän minusta.

Mitä se sellainen elämä edes on?

1

1 thought on “8. – 9.9. Keskiviikko ja torstai

Comments are closed.