Elämä on
Ääniherkkyydestä

Ääniherkkyydestä

Minä en pysty tekemään töitä avokonttorissa.

Entisessä työssäni jouduin siihen tilanteeseen monesti. Korjasin eri asiakasyrityksissä loppuasiakkaan IT-ongelmia asiakkaan omissa tiloissa. Nykypäivänä se tarkoittaa yleensä avokonttoria.

Työni oli ongelmanratkaisua. Yleensä asiakas oli paikalla. Minun piti viihdyttää asiakasta, saada ongelma toistumaan ja sen jälkeen selvittää ongelman syy. Kaikkialta kuului hälinää. Asiakas jutteli, minun piti jutella takaisin. Yritin keskittyä ratkaisemaan ongelmaa.

Sain työni tehtyä, mutta ilman kaikkea ylimääräistä hälinää, olisin todennäköisesti ollut vähintään puolet nopeampi.

Silloin, kun sain tehdä töitä hiljaisessa toimistossa, ilman asiakkaan läsnäoloa, olin yleensä kolme tai neljä kertaa nopeampi.

Onneksi minulla on – tai ainakin oli ennen syöpähoitoja – roppakaupalla älliä päässä. Pystyin tukeutumaan siihen, vaikka ympäristö olikin väärä. Ilman älynlahjojani, tuskin olisin saanut mitään aikaiseksi. Olisin ahdistunut kaikesta hälinästä niin paljon, etten olisi saanut ainuttakaan ongelmaa ratkaistua tai ainuttakaan työtä tehtyä. Nimittäin silloinkin, kun tein jotain, mikä oli ihan normaali rutiinihomma, minulla kesti hälinän ja ylimääräisten ärsykkeiden vuoksi todella pitkään. Asiat, jotka tuli selkärangasta, katosivat päästäni kokonaan. Jouduin pysähtymään ja miettimään, mitä oikein olen tekemässä. Joskus jouduin niin pahaan lukkoon, että turvauduin Googlen apuun sellaisessa asiassa, joka oli minulle yhtä itsestäänselvä kuin hengittäminen.

Aivan kun olisin googlettanut: ”Miten hengitetään?”

Kuulo-ongelma..

Aiemmin kirjoitin siitä, että olen kovaääninen. Kerroin samalla, että kova ääneni johtuu siitä, että minulla on ongelmia kuulon kanssa. Kuulo-ongelmat eivät yhtään auta asiaa, kun olen valmiiksi herkkä äänille.

Olin aikuisikään saakka niin ääniherkkä, että pidin korvistani kiinni, kun vedin vessanpöntön. Toinen korva oli painettuna visusti olkapäätä vasten, toisen korvan päällä oli käsi. Vapaa käsi veti vessan.

Vasta aikuisena opin tästä tavasta pois. Johtunee siitä, että nykyään vessanpönttö kuluttaa 12 litran sijasta 4 litraa vettä, mikä vähentää äänen määrää. Olen myös oppinut aikuisena sietämään paljon sellaisia asioita, joita en lapsena sietänyt. 

Autossa minun on vaikea saada selvää Pasin puheesta. Pasin puhe ja auton humina ovat liikaa samalla taajuudella. Jos radio on päällä – kuten se nykyään Pasin toiveesta on – minun on sitäkin vaikeampi kuulla Pasia. Monesti olen kuulevinani. En ihan saa selvää siitä, mitä hän sanoo, joten aivoni rekonstruktuoi kuulemani ja arvaa. Itse luulen kuulleeni, mutta monesti käy ilmi, etten kuullutkaan oikein.

Pasi kysyy minulta jotain ja minä vastaan siihen. Joten Pasi toteaa, ettei hän kysynyt, vaan totesi. Johon minä vastaan, että kuulin, että kysyit tätä asiaa ja Pasi vastaa, että ei, sanoin että tämä asia on näin.

Pasi: Onko taivaalla tähtiä?

Netta: Mikä kysymys tuo on? Ollaanhan me käyty kuvaamassa tähtiä vaikka ja kuinka monesti. Eli on.

Pasi: Kyllä minä sen tiedän!

Netta: No miksi sitten kysyit?

Pasi: En kysynyt.

Netta: Kysyit: ”Onko taivaalla tähtiä?”

Pasi: Sanoin: ”Katso noita tähtiä.”

Netta: Minä kuulin, että kysyit, onko taivaalla tähtiä.

Pasi: No en kysynyt. Vaan sanoin, että katso noita tähtiä.

Netta: Okei, kuulin väärin.

..ja ääniherkkyys

Pitkään aikaan meillä ei autossa soinut musiikki. Vaikka pidän musiikista ja olen jopa musikaalinen ihminen, en pidä hälinästä. Olen ollut viime vuodet niin ressaantunut, etten halua yhtään ylimääräistä ääntä elämääni. En edes musiikkia.

En sano, etten ole nauttinut siitä, kun radiosta tulee hyvä biisi ja voi laulaa ja jammata mukana. Mutta sitten tuo biisi jää korvamadoksi. Yksi kohta siitä jää junnaamaan päähän. Ja se junnaa ja junnaa ja junnaa ja junnaa ja junnaa. Se on viimeinen asia mielessäni, kun menen nukkumaan ja ensimmäinen asia mielessäni, kun herään. Eikä siitä saa edes sitä hyötyä, että se pitäisi muut asiat poissa. Ei.

Vaan minä herään siihen, että vatvon sitä, kuinka paskamaisesti minua on kohdeltu töissä samalla, kun aivoni huutaa:

”Listen to your heart when he’s calling for you, Listen to your heart, there’s nothing else you can do, I don’t know where you’re going and I don’t know why, But listen to your heart before you tell him goodbye… Listen to your heart when he’s calling for you, Listen to your heart, there’s nothing else you can do, I don’t know where you’re going and I don’t know why, But listen to your heart before you tell him goodbye… Listen to your heart when he’s calling for you, Listen to your heart, there’s nothing else you can do, I don’t know where you’re going and I don’t know why, But listen to your heart before you tell him goodbye… Listen to your heart when he’s calling for you, Listen to your heart, there’s nothing else you can do, I don’t know where you’re going and I don’t know why, But listen to your heart before you tell him goodbye… Listen to your heart when he’s calling for you, Listen to your heart, there’s nothing else you can do, I don’t know where you’re going and I don’t know why, But listen to your heart before you tell him goodbye…”

Eli pääni sisällä on aivan uskomaton kakofonia jo valmiiksi. Siihen sitten vielä kaikki ulkopuolelta tulevat äänet? Ei härregyyd…

Omassa autossa minulla on radio pois päältä.

Nyt kotona kuulen tietokoneen huminaa. Se humisee liian kovaa. Windows 11 päivityksen jälkeen jonkin komponentin tuuletin on päättänyt käydä täysillä. Jokin ajuri ei toimi. Yritin korjata ongelmaa, en keksinyt ratkaisua. En jaksanut tutkia tarpeeksi. Olen liian väsynyt. Joten kuuntelen koneen kovaäänistä huminaa.

Ainakaan se ei ylikuumene.

Toinen ääni on näppäimistön ääni, kun kirjoitan tätä tekstiä. Hakkaan näppäimistöä. Vähempikin voima riittäisi. En tiedä, miksi olen niin väkivaltainen. Mutta olen. Kirjoitan nopeasti, eikä minulta tunnu löytyvän säädintä, joka säätää voimaa, jolla näppäimeen osun. Lyön sitä täysillä ja siirryn seuraavaan, asiaa sen kummemmin ajattelematta.

Tämän taustakohinan kanssa elää, sitä en enää hirmusti kuule. Siihen on tottunut. Se on sitä valkoista kohinaa. Pysyy kaiken aikaa samanlaisena, ei muutu. Melkein yhtä hyvä kuin hiljaisuus.

Ellei naapurista tuleva kylässä olevien lastenlasten huuto ja kolistelu riko tätä muutoin niin rauhallista hijaisuutta.

Kakofonia

Olimme viikonloppuna Pasin ystäväperheen luona kylässä.

Televisio huusi todella kovalla. Ihmiset puhuivat kovaan ääneen ja selkeästi. Pasin ystävä leikki saksilla.

Saks.
Saks.
SAKS.
SAKS.
SAKS!
SAKS-SAKS!
SAKS-SAKS-SAKS!!!

En pystynyt keskittymään mihinkään muuhun kuin tuohon saksien saksimiseen. Television ääni ja ihmisten puhe sekoittuivat keskenään. Vaikka periaatteessa kuulin, mitä itse kukin puhui ja osallistuin jopa keskusteluun, olin aivan äärettömän ahdistunut. Tuntui, että maailma kaatuu päälle. En kyennyt keskittymään yhden yksittäisen ihmisen puheeseen, kun ärsykkeitä tuli liikaa.

SAKS-SAKS-SAKS!!!

Pasin ystävä kävi vaihtamassa kanavaa. Olumpialaiset. Meteli ei ollut enää niin paha, äänenvoimakkuus oli hiljaisempi. Saksiminen loppui. Pystyin taas keskittymään puheeseen. Ahdistus alkoi helpottaa.

Erilaisuus

Monesti on todella vaikeaa elää maailmassa, jossa on niin erilainen.

Olen itse tottunut siihen. En ole ajatellut olevani tämän osalta jotenkin erilainen ennen kuin vasta aikuisena. En lapsena ymmärtänyt olevani erityisen herkkä. En ajatellut koko asiaa. Minulle se vaan oli. Vasta aikuisena ymmärsin, että minussa on jotain ”vikana”.

On vaikeaa, kun kaupassa soi musiikki.

On vaikeaa, kun toimistolla soi musiikki, soi puhelin, kuuluu näpytys, ihmisten puhe, yläkerrassa joku poraa ja ilmastointikin tohisee.

Maailma ei ota meitä hiljaisuutta kaipaavia ihmisiä huomioon. Meille ihan normaalit asiat vaativat eritysponnisteluja. Normaali maailma syö meiltä ylimääräisiä resursseja ja voimavaroja.

Onneksi nykyään hiljalleen tuokin asia aletaan ottamaan huomioon.

Omassa ruokakaupassani ei enää soi musiikki.


4

4 thoughts on “Ääniherkkyydestä

    • Kiitos, kirjoitit aiheesta todella kuvaavasti.
      En itse ole varsinaisesti pysähtynyt miettimään ääniherkkyyttä. Vältän hälinää, en viihdy meluisissa bileissä, kännibaareissa, ihmisjoukoissa. Kotona sammutan ylimääräiset melunlähteet. Tietokoneen hurinaan on tottunut, mutta se häiritsee silti.
      Äänimaailmassa on ollut pakko tottua ja oppia selviämään. Sanon olevani herkkäuninen, mutta ajatuksen voi kääntää niinkin päin, että havahdun herkästi ääniin.
      Avokonttorityö olisi monesta syystä väsyttävää. Siinä kun moni harmittelee etätyötä ja sosiaalisten kontaktien puutetta, näen asian hyvän puolen: voin keskittyä työhön tehokkaammin.
      Kuvailemasi työolot asiakaskäynneillä olisivat epämiellyttäviä. Luultavasti pyytäisin asiakasta käymään kahvilla, tai muulla tavoin yrittäisin muodostaa työrauhan 😁
      Monet luonnon omista äänistä ovat yleensä ok. Tai jopa sopivia ja rauhoittavia. Tuulen humina, lintujen laulu (ei kaikkien lintujen), aallot, jopa myrskyn äänet 😊
      Ja onneksi nykyään liikenteen melua on murto-osa entiseen asuinympäristöön verrattuna.

      Sinulle toivon voimia ja vapautta olla oma itsesi. Mielestäni ääniherkkyys ei ole vika, vaan ominaisuus siinä kuin toiset ovat extrovertteja, toiset introvertteja.

      • Itselläkin luonnon äänet ovat niitä, joista nauttii. Lukuunottamatta rääkyviä lintuja. 😁
        Kävelylenkeillä mieli oikein lepää, kun metsässä kuuluu lintujen liverrystä ja ympäristö tuoksuu vihreältä. Myös ukkonen on hieno äänimaailma. Jos samanlaisia ääniä kuuluu jostain muusta syystä, jylinä ja jyrinä ovat ärsyttäviä ääniä, mutta ukkonen on ilmiönä niin hieno, että sen äänetkin ovat miellyttäviä.

    • Minulla itselläni on paljon samantyyppisiä ”ongelmia” avokonttorissa tai missä tahansa meluisassa paikassa. Kannattaa vilkaista googlella ”erityisherkkyys” löytyykö itsellä samoja piirteitä :). Minulle hälinäinen ympäristö, ihmisten paljous , kirkkaat valot mm aiheuttavat kuormitusta. Koen että olen herkkä ja reagoin asioihin aika tunteellisesti. Kiitos että kirjoitat blogiasi!

Comments are closed.