Alkoholia?

Muutin 15-vuotiaana 20-vuotiaan poikaystäväni luokse. Hän oli kova pitämään juhlia, joten onnistuin näin pieneksi tirriäiseksi kehittämään itselleni erittäin hyvän viinapään.
Jokunen vuosi myöhemmin vaihdoin asuntoa ja poikaystävää. Hän biletti sitäkin enemmän. Kävimme paljon risteilyillä ja opin nopeasti juomaan pullon Stolia illan aikana ilman, että meni muisti tai tuli oksennus. Tuntoaisti tosin meni.
Seuraavana päivänä olin kuitenkin aina ihan kunnossa.

Runsaiden parisuhdeongelmien vuoksi aloin kuitenkin vähentää omaa alkoholinkulutustani reilusti, koska minun piti olla se, joka pitää muista huolen. Se oli helpompaa selvinpäin.

Vuonna 2005 Ouluun muutettuani, jälleen miestä vaihdettuani alkoholi oli ns. normaali nautintojuoma. Join normaalin määrän lonkeroa, koska se oli hyvää. Joskus meni vähän yli, yleensä olin nukkumaan mennessä ihan kunnossa.

Krapulasta en ollut kärsinyt vielä koskaan.

Uudenvuodenjuhlissa 2008-2009 jokin muuttui. Tajusin yhtäkkiä, että mulla ei ole hyvä olo, kun juon. Mulla ei ole hauskaa. Mä en ole kiva ihminen humalassa. Mä olen Pohojanmaalane änkyrä kännissä.

Se on viimeinen kerta kun join alkoholia.
Tajusin, ettei alkoholista ollut mitään iloa minulle, eikä ympärilläni oleville ihmisille, joten mikä järki?

En ole sen koommin juonut alkoholia.
Ihmiset kummastelevat sitä. Baarimikko kieltäytyy tekemästä mocktaileja ja tarjoutuu soittamaan taksin, vaikka kerron olevani omalla autolla liikenteessä.

Olen ollut erittäin tyytyväinen päätökseeni. Nykyinen mieheni on tyytyväinen. Hän ei ole koskaan joutunut näkemään minun änkyröivän kännissä ja hänellä on aina henkilökohtainen juoppokuski.
Me tapasimme siten, että hain hänet autollani kaupunnille kaljalle ja vein omaan kotiinsa turvallisesti takaisin.

Minkähän takia yhteiskunnan on niin vaikea ymmärtää sitä, ettei ihminen halua juoda alkoholia? Mikä siinä on niin pelottavaa?

Olen onnellinen päätöksestäni ja voin suositella samaa kaikille.
Alkoholi ei tuo mitään lisäarvoa elämääsi.
Päinvastoin.

0