Ennen juhannusta

Koska vatsa ei vieläkään ole suostunut yhteistyöhön sillä innolla, jota siltä odotetaan, menin tänään OYSiin tarkistuttamaan, onko kivuista oltava huolissaan, vai voinko viettää juhannuksen huumepäissään, jotta pystyn käymään pöntöllä ilman, että menee taju.

Päätin viimetingassa pukeutua vähän normaaleja jegginsejä ja trikoopaitaa nätimmin ja laitoinkin päälle viime kesänä ostamani maksimekon ja itse ompelemani trikoojakun. Lääkäri kehui mekkoani ja pohti, että voisi itsekin etsiä jostain kesämekon käyttöönsä.

Mitään huolestuttavaa ei löytynyt ja koska maanantaille oli jo varattu kuukausi sitten koko vartalon TT, ei lääkäri katsonut tarvetta muihin toimenpiteisiin. Toki käski olla yhteydessä, jos tilanne pahenee.

Siten siis ohjeena oli syödä Oxycontinia kipuun ja koska Oxycontin lamaa suolen toimintaa, Visibliniä ja Pegorionia vatsan toimintaan. Eli Oxycontinia siihen, että suoleen sattuu ja ulostuslääkkeitä siihen, ettei suoli lakkaa toimimasta enää yhtään enempää.

Anna mun kaikki kestää. 😂

Siispä ajelin OYSista apteekin kautta kotia.

Valitsin tällä kertaa Linnanmaan apteekin, koska ajattelin käydä samalla hakemassa Prismasta jäätelöä. Jäätelön lisäksi mukaan tuli avomaankurkkuja, karpalo-cashew-chiabatta ja Prisman ulkopuolelta marjamyyjiltä kesän ensimmäiset mansikat.

Kotia päästyäni katselin, että sopivasti aurinkoisen taivaan oli korvaamassa musta pilvi. Söin hieman ostamaani leipää ja samalla tutkailin kovasti sadetutkaa. Sadetutka lupaili, että sadepilvet olivat jo menneet ohi, joten uskaltauduin naapuritalossa asuvan ystäväni kanssa kävelylle ensimmäistä kertaa yhdeksään päivään.

Otin steenvarjon mukaan, joten säästyimme sateelta.

Ulkona oli luvattua ukkosta enteilevän kuuma ja kostea keli. Ilma oli paksuna kesäisen vihreästä tuoksusta. Kävelyreitin varrella viimeiset Syreenit kukkivat ja Syreenien tuoksu oli huumaava.
Harmistuin siitä, että syreenien kukinta ehti mennä minulta ohi. Ne ovat kesän suosikkikukkani. Löysin puskasta kuitenkin vielä muutamia oksia, joissa kukat olivat nupullaan, joten itsekkäästi otin ja katkaisin nuo oksat itselleni kotiin vietäväksi.

Mutta enpä minä tainnut niistä saada itselleni iloa, koska Helekatti ajatteli saaneensa lounaaksi salaattia.

Muistin sitten käydä katsomassa, mikä on parvekekasvien tilanne. Helekatti tuli mukaan katsomaan ja löysi itselleen lisää lounassalaattia.

Meillä on kissat kasvatettu pienestä asti tottelemaan sanaa: ”Hyi!”
Tällä kertaa löytyi kuitenkin niin ihanat eväät, ettei kyseisellä komennolla ollut minkäänlaista reaktiota.

Ja tottakai, kun kannoin Helekatin sisälle, kävi näin:

Näissä tunnelmissa minä siis valmistauduin juhannukseen. Tämän viimeisen videon kakofoniaa saamme kuunnella loppuillan ja todennäköisesti vielä pitkälle yöhön.