Työelämä
Etätyön varjossa

Etätyön varjossa

Minulla on kokemusta etätöistä yli vuosikymmenen ajalta. Olen tehnyt alusta asti etätöitä nykyiselle työnantajalleni, mutta tein etätöitä myös edelliselle työnantajalle.

Esimiehet ovat tulleet ja menneet. Se, miten minua on kohdeltu, miten minuun on suhtauduttu, on riippunut aina siitä, millainen esimies on ollut kyseessä. On ollut narsistisen oloisia esimiehiä, jotka ottavat minkä tahansa tekosyyn ja yrittävät sen perusteella saada sinut irtisanotuksi, jotta saisivat vielä vähän halvempaa työvoimaa tilalle. On mukavia esimiehiä, jotka eivät tee millekään asialle mitään. On empaattisen oloisia esimiehiä, jotka syyllistyvät syrjintään ja kiusaamiseen. On esimiehiä, jotka ovat nähneet kuinka hyvä työntekijä olen, ovat kannustaneet ja puhuneet potentiaalistani ylöspäin, mutta käskyn tullen ovat osallistuneet syrjintään ja kiusaamiseen.

Näitä on ollut.

Vaikka jotkut esimiehet ovat parempia ja panostavat siihen, että ovat oppineet tuntemaan minut, on yleinen tunne ollut aina se, että olen täällä yksin.

Pahan paikan tullen henkinen tuki saattaa olla tarjolla, mutta fyysinen tuki riippuu siitä, millaisia käskyjä tulee ylempää. Ylempää en ole koskaan odottanut inhimillisyyttä, koska he eivät ole olleet minun kanssani missään tekemisissä. Heille olen vain nimi, joka kuluttaa rahaa.
Ainakin siltä minusta on aina tuntunut.

Pahan paikan tullen toisen sanalla on kaikki painoarvo, eikä minun sanallani ole merkitystä. Pahimmissa tilanteissa minua ei koskaan olla edes kuultu. Ei silloinkaan, kun minä olen pyytänyt tulla kuulluksi.

Silti niitä osapuolia ollaan kuultu, jotka ovat olleet fyysisesti paikan päällä.

Läsnäololla on ollut kaikki merkitys.

Oletko ihminen vai et.
Oletko olemassa vai et.

0