Elämä on
Hyväksynkö kuolemantuomion, vai taistelenko vastaan?

Hyväksynkö kuolemantuomion, vai taistelenko vastaan?

Kun lääkärini kertoi, että olen kuolemassa, eikä mitään voida tehdä, hyväksyin diagnoosin.

Hyväksyin sen niin pitkälle, että aloin pohtia, mitkä kaikki asiat pitää palauttaa, perua ja hoitaa ennen kuin henki menee. Palautin tilaamiani vaatteita, peruin kaikki lehtitilaukset ja äänikirjatilaukset, suunnittelin palauttavani myös tilaamani kankaat ja kirjat. En vielä ole päässyt niin pitkälle.

Sitten aloin miettiä sitä, että vaikka anestesialääkäri ei antanut mitään toivoa, oma lääkärini antoi hyvin pienen toivon. Hän ei antanut prosentteja, todennäköisyyksiä, eikä aikaikkunoita. Toki hän oli sanonut, että jos olen vielä kuukauden päästä, sydän voitaisiin kuvata uudelleen. Tähän kuukauteen minä takerruin heti.

Minulle annettiin tavoite: elä kuukausi. Lääkäri ehkä on tarkoittanut sen joustavampana käsitteenä: ”Jos liotus toimii, siinä menee ainakin kuukausi, eikä kukaan tiedä toimiiko se. Todennäköisesti ei toimi.”

Mutta minä kuulin vain: ”Ole kuukauden päästä elossa, niin sitten voidaan hoitaa.”

Nyt sitten tuijotan tuota kuukauden deadlineä kuin uskovainen raamattua, vaikka mitään takeita minulle ei olla annettu.

Hyväksyin lääkäreiden diagnoosin ja suunnitelman

Vasta jälkeenpäin aloin pohtia, onko tämä kuinka monen lääkärin päätös. Onko konsultoitu koko OYS? Entä muut kaupungit? Olisiko jossain toisessa kaupungissa sellaisia ideoita, mitä ei OYSissa olla keksitty. Olisiko jossain toisessa kaupungissa sellaista osaamista, mitä ei Oulusta saa. Mitä jos minut lennätettäisiin Helsinkiin, olisiko siellä sydänspesialistia, joka ehkä pystyisikin tälle tekemään jotain?

Olivatko lääkärit selvittäneet kaikki mahdollisuudet ennen kuin kertoivat tuomion minulle, vai onko vielä kiviä kääntämättä?

En ymmärrä, miksei minulle kerrottu kaikkia vaihtoehtoja ja miksei ne vaihtoehdot toimi. Minulle vaan kerrottiin, että mitään ei voida tehdä. Vaikea hyväksyä se, ettei mitään voida tehdä, jos ei kerrota, miksi ei mitään voida tehdä. Jos ei kerrota, mitä kaikkea on mietitty ja miksi ne on hylätty.

Toki ymmärrän tällaisen rautalangasta vääntämisen olevan lääkäreile aikaavievää ja turhauttavaa, eikä julkisen puolen resurssit riitä, jos jokaiselle potilaalle joutuu samat litanjat käymään läpi. Mutta meidän oikeus potilaina olisi kuitenkin tietää kaikki mahdolliset vaihtoehdot. En ymmärrä, miksei potilas saa itse vaikuttaa omaan hoitoonsa. Toki siinäkin tulee ongelmaksi se, että potilas yrittää tehdä lääketieteellisesti typeriä valintoja siksi, koska ei ymmärä ja on eri mieltä. Mutta on väärin, etten minä järkevänä ja valistuneena ihmisenä saa kaikkea tarjolla olevaa tietoa siksi, että joku muu taas ei kykene kaikkea tietoa käsittelemään.

Itse olisin kaivannut sitä

Mitä televisiossa näkee. Potilaalle tarjotaan kaikki mahdolliset vaihtoehdot, hyvine ja huonoine puolineen. Sitten potilas sitä miettii ja pohtii lääkäreiden kanssa yhdessä ja valitsee sen vaihtoehdon, mikä itsestä tuntuu oikealta. Sitten allekirjoitetaan nivaskat siitä, että lääkärit eivät ole pakottaneet tähän hoitoon ja jos tämän hoidon ilmoitetut riskit käyvät toteen, lääkärit eivät ole siitä vastuussa. Sen jälkeen toivotaan parasta.

Nyt siis olenkin suunnitellut sitä, että alkaisi kysellä muualta, josko tähän sydämeeni olisikin jotain muita vaihtoehtoja kuin pelkkä odottelu. Tai olisiko odottelun rinnalle jotain sellaista, millä voitaisiin varmistaa se, että pysyisin hengissä tässä odotellessa. Tuntuu niin käsittämättömältä se, että sanotaan, ettei mitään voida tehdä, eikä mitään kannata tehdä.

Hyväksyin sen, ettei minua voida elvyttää, kun minulle selitettiin, miksi ei voi.

Kuulemma edes terve ihminen ei selviä elvyttämisestä ilman pysyviä ongelmia. Jopa terve ihminen joutuu viikoiksi tai kuukauksiksi rankkaan teho-osastohoitoon elvyttämisen jälkeen. Haittoina helposti on mm. halvaantuminen. Joten minun tapauksessani olisi pelkkää kidutustu lähtä elvyttämään. Jos sydämeni käynnistyisi, minusta ei olisi enää mitään jäljellä.

Tiedätkö, miksi vihanneksia on niin vaikea paistaa?

Koska pyörätuolia ei saa mahtumaan uuniin.

HAA. (Tähän kohtaan naurua.)

43

43 thoughts on “Hyväksynkö kuolemantuomion, vai taistelenko vastaan?

    • Hei, mitä doctareksesta sanottiin? Olisiko siellä asiantuntijaa jota konsultoidaan? Anteeksi kun kywyn,tietysti olette sieltä jo varmaan kysyneetkin….MUTTA: On uskomatonta miten ihmiseltä VOIDAAN viedä TOIVO??? Sivistyneen yhteiskunnan lääkärit luulisi olevan kouluja käyneenä niin viisaita että aina olisi antaa vaihtoehto TAI jonkinlainen TOIVONpilkahdus. Muista- AINA on toivoa. Ps. Hymähdin mustalle huumorillesi tekstin lopussa. Kaikkea hyvää sinulle tähän päivään, jään jo odottelemaan seuraavaa tekstiäsi.

      • Docrateksesta ohjattiin olemaan Sydänsairaalaan yhteydessä. Sinne onkin maanantaina soittoaika. Syövälle ei voi tehdä mitään, ennen kun sydän saadaan kuntoon.

    • Onko sinulle kerrottu, että mistä ne hyytymät sydämessä johtuvat? Oliko taustalla esim. flimmeri tai jokin hyytymisen häiriö?

      Kyllähän se varmasti jää mietityttämään, jos ei ole saanut selkeää kokonaiskuvaa asiasta. Mutta muista että sinulla on oikeus saada tietää, sinulla on oikeus kysyä.

      • Syöpä aiheuttaa verenhyytymishäiriöitä, eli aktiivinen syöpä lähettelee hyytymiä. Todella hankala tilanne, kun hyytymien takia ei voida hoitaa syöpää ja syöpä aiheuttaa hyytymiä.

      • Tämä sinun blogi tosi mielenkiintonen. Voimia arkeen tuntuu pahalta lukea mitä kaikkia oireita sinulla on. Sydän mukana henkisesti ihminen on loppujen lopuksi vettä vaikka ruumis lähtee sielu jää 💗

    • Onko pieni annoys aspiriinia mahdollinen. Ei se paljon auta mutta hitusen?

      • Aspiriinia ei voi käyttää, jos on trombosytopenia eli verihiutaleita on liian vähän. Verenvuotoriski kasvaisi liian suureksi.

        • Totta, minulla on verenohennuslääkkeiden ja trombosytopenian takia tulehduskipulääkkeet kielletty.

      • Saan jo verenohennuslääkettä ja Burana ja tulehduskipulääkkeet on ehdottomasti kielletty verenvuotoriskin takia. Trombosyytit on niin alhaiset, että jos alan vuotaa, vuoto ei välttämättä enää lopu lain.

    • Hyvää lauantaiaamua.

      Olet ihailtavan urhea. Siihen sisältyy inhimillinen ominaisuus, että välillä on hauras. Kun ennuste on huono, pitäisi vaan jaksaa. Mutta kun ei ihminen ole kone, niin välillä uupuu. Olet hyvä ihminen, luen joka päivä kirjoituksesi.

      Yöt ja unen kautta palautuminen: Miten sujuu? Uni on vaikea asia, jos ei vain nukuta. Erilaisia pillereitä käytetään ja kokeillaan, pysyvä apu löytyy joskus vasta pitkän ajan kuluttua. Jos silloinkaan, kuten minulla.

      Itsekin vietän paljon aikaa pedissä. Jalkoja varten käytän hierontatyynyä, koska ei tule käveltyä tarpeeksi. Tukisukatkin käytössä.

      Hyvää päivänjatkoa.

      • Kiitos Jambo 🙂💜
        Uni on vielä hakusessa, mutta harjoittelun alla. Tämä uusi normaali on taas sotkenut sen. Mutta hiljalleen harjoitellen.
        Minulla Tens-laite jaloissa estämässä veritulppia.

        • Hei,

          tuli mieleeni että olisiko Kendall laskimopumppu”sukat” sun sydämelle liian raskaat? Itse olen syöpäpotilaana saanut leikkauksessa massiivisen molemmin puolisen keuhkoembolian ja sen jälkeen joka leikkaus on toteutettu nuo Kendallit jalassa ja leikkauksen jälkeen olen maannut niiden kanssa noin viikon verran. Ja manannut ne tuona aikana hiivattiin sillä ne eivät todellakaan ole miellyttävät. Niiden avulla voi kuitenkin jossain määrin ehkäistä jaloista lähteviä tukoksia mutta voihan olla että sinun tilanteessasi Kendall on väärä valinta eivätkä ole sinulle hyväksi. Kannattaa kysyä sydänlääkärin mielipidettä asiaan. Monessa liemessä keitettynä syöpäpotilaana seurailen blogiasi ja elän tunteittesi mukana. Toivon sinulle pieniä iloja tähänkin päivään. Terkkuja täältä kaupungin toiselta puolelta 🙂

          • Palliatiiviset hoitajat sanoivat, että tällaisessa tilanteessa yrittävät pitää laskimotukokset jaloissa, vaikka jalat olisivat kuinka huonossa kunnossa. Anestesialääkäri taas sanoi ”Tee mitä haluat”. Palliatiivinen lääkäri sanoi Tens-laitteesta, ettei siitä ainakaan mitään haittaa ole. Yhtään ei veritulppia saisi sydämeen kulkeutua enää, se on varma. Mutten tiedä, tietääkö kukaan, miten se olisi ehkäistävissä.

    • Sinäkin voit olla sellainen Raamattua tuijottava uskovainen: ”Kiitos-Psalmi. Riemuitkaat Herralle, kaikki maa! Palvelkaat Herraa ilolla: tulkaat hänen kasvoinsa eteen riemulla! Tietäkäät, että Herra on Jumala: hänpä meidän teki, ja emme itse meitämme, kansaksensa ja laitumensa lampaiksi. Menkäät hänen porttiinsa kiitoksella, hänen esihuoneisiinsa veisulla: kiittäkäät häntä ja ylistäkäät hänen nimeänsä! Sillä Herra on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti, ja hänen totuutensa sukukunnasta sukukuntaan.”
      Psalmit 100:1‭-‬5 FI1776
      https://bible.com/bible/60/psa.100.1-5.FI1776

    • Kannattaa pyytää toista mielipidettä, ei sitä tiedä jos vaihtoehtoja löytyisi kuitenkin. Olen itse ainakin huomannut omaisena, että itse täytyy huolehtia kaikista hoitojutuista, muuten jää moni asia hoitamatta ❤ Se on todella stressaavaa, koska ei sen niin pitäisi mennä!

      • Kiitos Sara 🙂💜
        Sydänsairaalaan on maanantaille soittoaika. Josko he keksisivät sydämeen jotain muita vaihtoehtoja.

    • Itse toivoin myös lääkäreiltä analyyttisempaa otetta kun olin puolisoni mukana hoitokäynneillä.(Olin mukana siksikin että puolisoni puhuu vain englantia toisena kielenään). Paljon oli eroa lääkäreissä ja olin osin järkytyttynytkin eräiden lääkereiden osaamattomuudesta. mm. Alussa tähystyksessä otetut näytteet eivät sisältäneet syöpäsoluja ja kirurgi vain totesi ettei hän tiedä mikä möykky siellä on. Tästä seurasi puolenvuoden hakuammuntakierros muilla osastoilla ja päädyttiin lopulta takaisin naistentautienosastolle. Puolisoni onneksi päätyi sitten erittäin taitavan kirurgin ja gynekologisen onkologin hoitoon lopulta. Tampereella hoidosta vastasi taustalla myös tiimi lääkäreitä ja tietysti osastoilla hoitajat. Ihmettelen, että tuossa kunnossa jätetään kotihoitoon ja kuulostaa kuin lääkärisi olisi heittänyt hanskat tiskiin. Voimia myös puolisollesi, koittakaa taistella vastauksia kysymyksiinne, ainakaan sitä ei kadu jälkikäteen. Ei sillä lopulta ole väliä kuinka v:mäisenä potilaana ja tai puolisona he kutakin pitävät.

      • Kiitos Saku 🙂
        IItse halusin kotihoitoon, kun lääkäri sanoi, että kuolen minä hetkenä hyvänsä. Sanoin, että haluan kotiin kuolemaan. Joskin sanoin myös, että haluan, että lääkärit tekevät kaikkensa, että saavat pidettyä minut hengissä. Kotihoitoon siirtyminen minun puoleltani ei tarkoittanut luovuttamista. Sanoin lääkärille, etten rasita itseäni nyt lainkaan, jotta sydämeni ei anna periksi. Teen kaikkeni, että annan sydämeni levätä ja parantua. Yksi apu siihen on se, että saan olla kotona hyvissä oloissa, jossa ei rasitu mm. kovan sairaalavuoteen ja huonojen yöunien takia. Anestesialääkäri taas tuntui tulkinneen koko tilanteen niin, että hanskat voi heittää tiskiin, eikä millään ole enää mitään väliä. Saan tehdä mitä haluan, minun pitäisi nyt iloita ja nauttia viimeisistä hetkistäni. Mutta en halua ioita ja nauttia viimeisistä hetkistä, vaan haluan elää nyt nämä hetket, jotta ne viimeiset olisivat sitten jossain tuolla kaukana monen kärsimyksen takana vasta.

    • Koti hoitoon voi myös haluta

      Joo toinen mielipide antaisi var muuttaa vaikka Olisi ihan samakin

      • Kyllä se toinen, kolmas ja neljäskin mielipide antaa varmuutta lisää. Kertoo siitä, että ihan oikeasti jokainen kivi on käännetty.

    • Rukoilen puolestasi! 🙏🙏💕💕

    • Hei,
      Olen aikaisemmista teksteistäsi lukenut mitään rankkoja vessakäynnit ovat sinulle. En ole havainnut että sinulla olisi käytössä Pegorion? Olisiko sen käyttö sinulle mahdollista? Itselläni opiaatit kovettavat suolen sisällön rautakangeksi mutta Pegorion auttaa. Sain sitä aikoinaan kun yritin sairaalassa pusertaa murtuneella selällä kankea pihalle neljän ummessaolopäivän jälkeen.

    • Hei, voi kun saisit toivonkipinää maanantain soitosta, edes jotain johon tarrautua. Mitä minä sinulle toivoisin…jos saisin valita ihan mitä vaan.. Minä olen lukenut blogiasi vasta muutaman päivän ajan ja tarinasi koskettaa…liikuttaa kyyneliin asti. Mutta – ei saa antaa periksi, jokainen kivi on käännettävä, kuten kerrotkin. Niin…toivon sinulle uutta toivoa sairauteesi, toivon että löytyisi joku keino, jota voisi yrittää. Voisiko joku verkostoitunut lääkäri ottaa sinut kämmenelleen ja kysyä neuvoa myös ulkomaiden experteiltä. Jos jostain pilkahtaisi toivo ja apu, sitä minä sinulle toivon…

      • Kiitos Timbba 🙂💜
        Näitä minäkin toivon. Samalla toki pelottaa, että mitään vaihtoehtoja ei ole tarjolla.
        Mutta se selvinnee sitten maanantaina.

    • Hei Netta! Olen lukenut blogiasi tänään ja toivon, että maanantain soittoaika antaa jotain uutta toivoa, ideoita, ajatuksia jne. Jos Ruotsista vielä haluat vielä kysyä neuvoa, niin Karolinska Sjukhuset voisi olla hyvä vaihtoehto?
      Itse olen ollut sydänpuolella sairaanhoitajana 15 vuotta mutta nyt HR hommissa ulkomailla- teknologia toki kehittynyt ja uusia lääkkeitä jne tullut markkinoille, mutta mietin miten esim. joku LVAD, ECMO, IABP laitteet voisi mahdollisesti auttaa sinua? Tai voi olla niin, että teholla vain mahdollista noihin hoitoihin etkä pystyisi olemaan kotona… mutta muistan että joku potilas olisi ollut tuon LVAD:in kanssa kotonakin…

      Hepariinia jouduin minäkin pistämään itselleni maalis-huhtikuussa, kun olin leikkauksessa ja itse vielä piti pistää niin kyllä teki niin kipeää, että… Mahaan en kyllä pistänyt, vaan reisiin, muutenkin oli maha täynnä laparoskooppisia leikkaushaavoja. Ihanat mustelmat jäi koristamaan reisiä pidemmäksi ajaksi.

      Kovasti voimia ja jaksamista sulle! Toivoa on aina, vaikka joku lääkäri ei sitä usko, mutta suurin osa ihmiskunnasta kyllä uskoo, että toivoa on eikä sitä voi kukaan ottaa toiselta pois.

      • Jos saavat minut pidettyä hengissä, olen valmis olemaan teholla sen takia. Halusin kotiin, koska minulle sanottiin, että kuolen. Turhaa minä sairaalaan jään kuolemaan. Mutta jos saavat teholla tehtyä jotain sellaista, mikä pitää minut hengissä ja pääsen saamaan sytostaatteja, sitten olen ehdottomasti teholla. Mutta tuollaisia vaihtoehtoja ei edes tarjottu. Odotan OYSistakin jatkosuunnitelmia, pitää siinä yhteydessä tehdä selväksi se, että olen valmis mihin vaan, kunhan pitävät minut hengissä.

        • Kysy ihmeessä noista vaihtoehdoista myös. Vastaus voi olla ”ei”, mutta sitähän ei ikinä tiedä. Vähän ouf if the box- ajattelua ja minähän tunnetusti tykkään googlata kaiken.

    • Minulla oli nuorena monenlaisia seikkailuja ja huonojakin kokeiluja. Muistan kun kerran poltin jotain huumetta jonka seurauksena tunsin että minun SIELUNI käsivarsia pakotti ja sattui. Olen siitä ihan varma, se ei ollut fyysisen kehoni kipua vaan sielussani tai hengessäni. Olet hyvin urhea mutta kuoleman edessä seisomme jollakin rajalla jonka taakse emme näe. Meidän jokaisen maallinen maja hajoaa kerran mullaksi tai tuhkaksi. Sielu on kuolematon. Siksi olisi niin tärkeää varmistaa että sielusi on myös valmis kuolemaan. Tämä on elämämme tärkein asia, tärkeämpi kuin palauttamatkin kirja. Mutta ei hätää: Nämä kaksi raamatun lausetta riittävät valmistamaan sielusikin jos otat me vastaan: ” …sillä KAIKKI ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla” (Minäkin olen suntinen) ja ”Niin on Jumala maailmaa (se sisältää KAIKKI ihmiset, sinut ja minut) rakastanut että Hän antoi ainokaisen poikansa (Jeesus joka kuoli synnittömänä ja siksi ei kuolema voinut häntä pitää, SIKSI hän pystyi voittamaan kuoleman), ettei yksikään joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän.” Elämä ei todellakaan ole turha tyhjä sattuma tällä eksyneellä pallolla tyhjässä avaruudessa. Sinä olet kalliisti luotu, kalliisti lunastettu ja rakastettu By Maailmankaikkeuden Luoja. Kenties sydämesi ei ole vielä pettänyt että saisit riittävästi aikaa kuulla vielä nämä kaksi lausetta. Rukoilen että saan uskon ottaa ne vastaan 💗 Jumala on lisäksi tarpeeksi voimallinen parantamaan sinut sillä hän oli tarpeeksi voimallinen luomaan sinut. Mutta vaikkei parantaisikaan, olet Jeesuksen kanssa täydessä turvassa kuoleman edessäkin. Sanon tämän koska viittasit kirjoituksessasi Raamattuun… kyllä voit luottaa Raamattuun eri tavalla kuin lääkärien ennustamaan kuukauteen. Kohdatkoon Jumalan rakkaus ja armo sinut siinä missä olet. Pyydän että te jotka tämän luette, antakaa minun tehdä tämä sillä teen sen rakkaudella. Tälläiseen Jeesukseen on uskottu 2000 vuotta. Ja uskotaan edelleen! Sadat ihmiset rukoilevat puolestasi Netta! Ole siunattu. ps. jos haluat kysyä mitä tahansa lisää minut löytää emailin päästä.

      Kosketa Jeesus, ilmaise itsesi Netalle. Sinä voit myös parantaa. Aamen.

    • Rukoilen myös lääkäreille viisautta ja totisesti toivon että saat maanantaina parempia uutisia 💗

    • Tässä linkissä on aika mielenkiintoinen keissi. Tosin ko. potilaalla ei ollut sydämessään verihyytymiä, vaan kohdunkaulan syövän metastaasi. Se kuitenkin leikattiin ja sai sen jälkeisillä sytostaattihoidoilla lisäaikaa. https://wjso.biomedcentral.com/articles/10.1186/1477-7819-11-107

    • Kannattaa lukea tämä potilastapaus. Mielenkiintoinen, vaikka kyseessä olikin kohdunkaulan syövän metastaasi sydämessä eikä verihyytymä.
      https://wjso.biomedcentral.com/articles/10.1186/1477-7819-11-107

    • Rukoilen puolestasi Netta 🙏 Jumalan siunausta

    • Hei Netta, olen lukenut blogiasi kyynelsilmin, ja myös ihmetellen, kuinka vahva ja monin tavoin lahjakas sinä olet. Toivon todella, että saat parantua ihan kokonaan ja helposti.

      Tuli mieleeni eräs kirja, jonka nimeä en valitettavasti muista, kun se lukemisesta on ainakin kymmenen vuotta. Sen oli kirjoittanut nainen, joka parani syövästä, vaikkeivat lääkärit olleet antaneet hänelle enää mitään toivoa.

      Hän katsoi joka päivä komedioita ja nauroi niiden ansiosta oikein kunnolla. Toivottavasti sydämesi sallii sinun nauraa railakkaasti. Lisäksi hän ”aivopesi” itseään uskomaan, että kasvaimet pienenevät koko ajan, eli hän jutteli joko ääneen tai mielessään kasvaimille, että kiitos kun pienenette koko ajan ja häviätte kokonaan pois. Samalla hän myös teki mielikuvaharjoitteita, joissa kuvitteli, että niissä kohdissa, missä on kasvaimia, onkin täysin terve keho.

      En tiedä, tuntuuko tuon tyyppinen mielikuvaharjoittelu/visualisointi sinusta liian ”huuhaalta”, mutta jos tuo se vähänkään kiinnostaa, niin eihän siinä mitään häviäkään, jos kokeilee. Haluan itse ajatella, että näin alkuun kehossasi olevat hyytymät sulavat hellävaraisesti kokonaan pois, niin voit alkaa paranemaan tehokkaasti.

      Kaikkea hyvä sinulle Netta – olet ihana! 💗

      • Mietin samaa; aikoinaan olen törmännyt tutkimuksiin tuosta, miten ”ajattelun voimalla”, siis noilla mielikuvaharjoitteilla voi saada aikaan kehossa muutoksia. Itse asiassa on tuosta myös omakohtaista kokemusta kun jouduin kerran sairaalaan veriarvojen takia… Tiedän, että voi kuulostaa huuhaalta ja ehkä raskaaltakin, mutta ei siitä varmastikaan haittaa ole… Lisäksi uskon, että musiikilla on iso voima ja se voi todellakin parantaa. Tästä olen lukenut paljon esimerkkejä (jopa syöpäänkin liittyen). Eri äänen taajuuksien on tutkittu vaikuttavan kehon eri osiin (tästä esimerkkinä jo yleisesti käytetty fysioakustinen tuoli), mutta siis ihan jo kuunneltu, selkeä / rauhallinen, esim. ”meditatiivinen” musiikki voi vaikuttaa. Vähintään se voi auttaa kivun hallintaan (esim. synnytyksessä käytin lähes pelkästään ääntä / hiljaista laulamista kipuun).

        Halusin vain tuoda näillä näkökulmilla sitä pientä toivoa… Olet käsittämättömän voimakas ja urhea, toivon sinulle kaikkea parasta!

        • Kiitos paljon 🙂 💜

          • Ai niin, itsellä on myös Asperger. (luulen, että se vaikuttaa tähän, että yritän aina löytää vähän erilaisia näkökulmia ja ratkaisuja elämään…). Uskon, että se on sinullakin voimavara. <3

      • Kiitos Kristiina.
        Tuollainen kuulostaa aivan mielettömän _vaikealta_, muttei toteutuskelvottomalta. Sitä en osaa sanoa, toimiiko se vai ei, mutta kehomme on niin monimutkainen ja tuntematon asia, että yrittänyttä ei laiteta. Jos se ei itseltä vaadi muuta kuin positiivista ajattelua, niin mitä haittaa siitä voisi olla?

    • Olen katsonut aikanaan dokumentin tarinastasi ja lukenut sinun syöpolusta kertovia juttuja.💜🥺Itse sain myös aikanaan nuorena syöpä diagnoosin,tosin eri syövän ja onnekseni selvisin siitä.Todella kurjaa että sinun syöpääsi ei löydetty ajoissa ja toivon sydämmestäni että joku hoitokeino vielä löytyy.💜Ja on upeaa että jaksat antaa vertaistukea muille.✨✨✨

    • Monet asiat on mun mielestä hauskoja. Joskin useinkaan ne ei ole samoja asioita, jotka muut näkee hauskoina. Mutta harvoin nauran silti ääneen. En muista koska olisin viimeksi nauranut niin pitkään ja voimakkaasti, kuin tuon sun loppukevennyksen jälkeen. 😀

      Sinä tulet kenties kaatumaan taistelussa minua ja montaa muuta toveria aiemmin, mutta tiedä että olet osaltasi auttanut meitä muita hiukan pidemmälle. Ihan konkreettisesti vaikka siten, että nyt tällä ajatuksella kirjaan hoitotahtooni DNR-käskyn.

      <3

Comments are closed.