Ihminen vs resurssi

Musta tuntuu, että vielä tänäkin päivänä yritykset näkevät työntekijät vain resursseina, ei ihmisinä. Lasketaan resurssien tuottavuutta, resurssien aiheuttamaa tappiota, resurssien määrää. Kohdellaan kuin resursseja.

Illalla resurssi kävelee ovesta ulos tai laittaa tietokoneen kiinni ja lakkaa olemasta.

Todellisuus on kuitenkin se, että työtekijät ovat ihmisiä. Heillä on omat elämät, tunteet, haaveet ja pelot. Nämä asiat heijastuvat työpaikalle tai joskus suurestikin määrittelevät työpaikan rytmiä. Kun he kävelevät ovesta ulos tai laittavat koneen kiinni, he kertovat työpaikan seinien ulkopuolella, miten heidän päivänsä meni.

Yritykset eivät ole ehkä vielä tajunneet, että näin some-aikana, resurssi ei olekaan resurssi, joka lakkaa olemasta, vaan resurssilla on ääni. Some-aikana se ääni saattaa kantautua pitkälle. Ja sillä äänellä on vaikutus, niin hyvässä kuin pahassa.
Yleensä varsinkin paha kantautuu pitkälle, jolloin tämä ääni saattaa olla suuressakin ristiriidassa yrityksen luoman brändin kanssa.

Onko silloin resurssiksi luokiteltu ihminen uhka yrityksen brändille?

Vai olisiko ehkä aika päivittää yrityksen henkilöstöpolitiikka näkemään resurssit henkilöinä.

0