Työelämä
Käskyjen sokea noudattaminen

Käskyjen sokea noudattaminen

Jotkut ihmiset – ehkä jopa monet ihmiset – ajattelevat voivansa piiloutua käskyjen taakse. Ei omien käskyjensä, vaan toteuttamiensa käskyjen.

”Tein vain sen, mitä käskettiin tekemään. En ollut asiasta samaa mieltä, mutta käsky on käsky.”
”En ymmärrä, miksi hän käski minua näin tekemään, mutta tein kun käskettiin.”
”En olisi halunnut tehdä näin, mutta käsky tuli ylempää.”

Monesti toki tämä on normaali osa normaalia työpäivää.

Mutta jos esimiehesi käskee sinut tekemään jotain, mikä on sinulle vaarallista, sinulla on lakisääteinen velvollisuus kieltäytyä tekemästä vaarallista työtä. Olen joutunut useamman kerran näin tekemään.

Olen ollut myös siinä tilanteessa, että olen sanonut, että en lähetä ketään tekemään tätä työtä, koska meidän henkilöstöllä ei ole tarvittavaa koulutusta ja välineistöä siihen. On jäänyt esimiehen tehtäväksi arvioida, haluaako hän lähettää henkilön tekemään työtä, jonka minä olen katsonut vaaralliseksi.

Lakisääteisesti minulla on velvollisuus kieltää henkilöä tekemästä vaarallista työtä, vaikka esimies olisi määrännyt hänet sen tekemään. Yleensä kuitenkin kuulen vasta jälkeenpäin, mikä on ollut lopullinen päätös.

Olen ollut myös tilanteissa, jossa esimies sanoo minulle, ettei ollut käskyn kanssa samaa mieltä, eikä itse haluaisi tätä asiaa tehdä, mutta hän sai käskyn ylempää, joten pakko tehdä. Nämä ovat olleet sellaisia tilanteita, joissa esimieheni olisi voinut kieltäytyä tekemästä käskettyä asiaa ja ottaa seuraukset omille niskoilleen.

Mutta helpompaa on ollut toimia käskyn mukaan ja antaa paskan valua sellaisen henkilön niskaan, jolla ei ole ääntä, ei sananvaltaa, ei mahdollisuutta taistella epäoikeudenmukaisuutta vastaan.

Tässäkin kohtaa tulee myös laki vastaan. On laitonta esim. käskeä jotakuta syrjimään toista henkilöä, mutta silti sitä tapahtuu jatkuvasti. Johto antaa käskyn ja esimiehet tottelevat. Tällaisessa tilanteessa esimiehen olisi helppo kieltäytyä: laki on hänen puolellaan. Syrjinnän kohteena olevan henkilön on paljon vaikeampi lähtä taistelemaan, koska todistustaakka on hänellä.

Joten ihmiset piiloutuvat käskyjen taakse.

Sitä minä ihmettelen, mihin on ihmisten oikeudenmukaisuudentaju kadonnut? Vai eikö sitä ole koskaan ollutkaan?

Onko ihmisen perusluonne tehdä, mitä käsketään, jottei joutuisi itse hyljittyjen kastiin?

Mielenkiintoista on se, että käskyjen taakse piiloutuvat hekilöt kuvittelevat, että kaikki on ok. Koska hän syrji käskystä, meidän välimme on ihan ok. Aivan kuin syrjitty ei loukkaantuisi siitä, että häntä syrjittiin, koska käsky tuli ylempää.

Itse ainakin olen vihainen kiusaajille, sekä kaikille niille ihmisille, joilla olisi ollut tilaisuus puuttua, mutteivät puuttuneet.

En osaa kuvitella tilannetta, jossa suostuisin kiusaamaan tai syrjimään jotakuta käskystä. Tai suostuisin lähettämään jonkun vaaralliseen työhön, koska esimies käski. Jos kieltäytymisestä tulee varotus, sitten siitä tulee. Sitten minä taistelen liiton kanssa aiheetonta varoitusta vastaan. En vaaranna toisen terveyttä tai henkeä ja sen jälkeen jätä häntä yksin taistelemaan omista oikeuksistaan ja oikeudenmukaisuudesta.

0