Korona, ei paniikkia

Korona on astellut omaan elämääni vaivihkaa hieman nurinkurisessa järjestyksessä.

Kahden ja puolen vuoden takaisesta työtapaturmasta kuntoutuminen, sekä työ- ja toimintakyvyn säilyttäminen on vienyt täyden huomioni. Korona ei ole tehnyt lovea omaan elämääni, vaan elämä on jatkunut ihan normaalisti.

Viime elokuussa Mehiläisessä diagnosoimatta jäänyt lantion imusolmukkeisiin levinnyt kohdunkaulansyöpä diagnosoitiin vasta, kun joudun sen aiheuttamien komplikaatioiden vuoksi OYSin päivystykseen. Nyt elämäni onkin yhtäkkiä kääntynyt taas päälaelleen. Elämä ei olekaan enää kuntoutumista, vaan raaka henkiinjäämistaistelu, joka alkaa juuri, kun koronarajoitteita lähdetään purkamaan ja oma sairastumisriskini kasvaa eksponentiaalisesti.

Nyt kun muut alkavat kyllästyä koronan varomiseen, itse olen laittamassa rajoja kiinni ja hazmatpukua päälle.

Mutta en voi muuta kuin luovuttaa tai taistella. Joten elämä jatkuu ja töitä tehdään normaalisti.

Luonto opettaa, että panikoiva gnuu joutuu leijonan hampaisiin, joten paniikille ei vieläkään ole minun elämässäni tilaa.

0