Ajatuksia
Köyhien sinkkujen lahjavuosi

Köyhien sinkkujen lahjavuosi

Tämä teksti tulee suututtamaan monta ihmistä, joilla on lapsia. Varmaankin myös monta, joilla ei niitä ole.

Näin juuri jossain uutisessa, että Suomessa perheitä on hieman vajaa 50 % väestöstä. Siitä huolimatta ainakin minun ja monen muun lapsettoman näkökulmasta, maailma pyörii lapsiperheiden ympärillä.

Olen nähnyt ja kuullut paljon siitä, miten köyhien perheiden joulu on vaikea ja miten köyhät perheet eivät pysty tarjoamaan virikkeitä lapsilleen kesällä. En muista koskaan nähneeni tai kuulleeni puhuttavan siitä, millainen on köyhien sinkkujen lahjavuosi.

Itse aikanaan varauduin tähän heti tammikuun ensimmäisestä päivästä alkaen. Kauppoja kierrellessäni ostin tarjouksista joululahjoja ympäri vuoden, samoin syntymäpäivälahjoja. Yritin myös säästää valmiiksi tietäen, että jouluna rahaa kuluu enemmän. Viimeisenä oljenkortena oli keksiä lahjoja, jotka eivät maksa mitään tai paljoa. Jotain itsetehtyä tai leivottua.

Otan esimerkiksi erään henkilön, jolla on vielä suurempi perhe kuin minulla.

Hänen täytyi vuoden aikana ostaa syntymäpäivä- ja joululahjat vanhemmille, kahdelle siskolleen, kahdelle siskon miehelle, ystävälle ja ystävän vaimolle ja kahdeksalle lapselle. Hän osti vuoden aikana kuusitoista syntymäpäivälahjaa ja kuusitoista joululahjaa. Työttömän sinkun tuloilla. Jos jokainen lahja maksaa 20 euroa, mikä ei lasten leluissa ole lähelläkään totuutta, tämä tekee 36 x 20 = 720 euroa vuodessa, noin 65 euroa kuukaudessa. Se tarkoittaa työttömällä n. 1,5 kuukauden tuloja. Totuus oli lähempänä reilun kahden kuukauden tuloja.

Kun hän sai lahjoja, hän sai lahjan vanhemmiltaan, ensimmäisen siskon perheeltä, toisen siskon perheeltä ja ystäväperheeltä. Eli hän sai neljä syntymäpäivälahjaa ja neljä joululahjaa. Nämä lahjat olivat yleensä jotain, mitä hän ei olisi tarvinnut, kuten villapaita. Mitä hän olisi tarvinnut, oli rahaa.

Vaikka lahjoja mukamas annetaan lahjojen antamisen ilosta, harvemmin sitä etenkään perheen kesken voi olla antamatta lahjoja siskon tai veljen lapsille.

Tähän lahjamäärään pitää vielä huomioida se, että jokaisella lapsella oli ristiäiset, joten hän oli ostanut kahdeksalle lapselle ristiäislahjan. Hän oli ostanut kaikille näille kolmelle pariskunnalle häälahjan. Hän on ostanut näille kahdeksalle lapselle myös rippilahjan ja hän on antanut ja tulee antamaan suuremman lahjan jokaiselle lapselle, kun hän täyttää 18 vuotta.

Eli hän oli antanut yhdeksäntoista ylimääräistä lahjaa.

Kun hän meni naimisiin, hän sai kaksi häälahjaa.
Yhden äidiltään, toisen anopilta.

Yhteiskunta on rakentunut paljolti miesten mukaan ja sitä on muokattu lapsiperheille sopivaksi. Lapsiperheillä tuntuu ainakin näin lapsettoman silmillä olevan etuoikeus kaikkialla. Kuten eilen totesin kaupassa: vaikka itse olin jäänyt odottamaan vuoroani hernelaarilla, jotta saan pidettyä turvavälin, äiti lapsensa kanssa änki viereeni siten, että lapsi kosketti minua. Minun kun pitäisi pysyä terveenä, vältellä jopa flunssaa. Mutta äiti lapsineen koki olevansa etuoikeutetussa tilanteessa, vaikka olin juuri muutama sekunti sitten hyvinkin selkeästi odotellut turvallisen välimatkan päästä heidän olevan valmiita. Ja äiti lapsineen tiesi sen.

Vanhemmat saavat tukia ja lomia, jotta voivat olla vanhempia ja jotta heillä olisi varaa kasvattaa lapsensa. Lapseton ihminen ei saa tukia, eikä lomia siitä hyvästä, ettei tuo maailmaan lisää ihmisiä kuluttamaan resursseja, joita maapallolla ei ole tarjottavana. Minä olen koko työurani ajan kärsinyt siitä, että olen nainen ja ”teen kohta lapsia”, vaikken ole ainutta lasta tehnyt, enkä pysty ainutta lasta tekemään. Olen menettänyt työpaikkoja sen takia, että olen hedelmällisessä iässä oleva nainen.

Minua on työelämässä rankaistu siitä, että minulla syöpä ja olen sen takia joutunut olemaan poissa töistä. En ole kuullut siitä, että isyyslomalle jääviä miehiä oltaisiin rankaistu päätöksestä jäädä isyyslomalle. Mutta kuinka monta naista on odottanut irtisanomispaperit äitiyslomalta palatessaan? Kuinka monella sairaalla on odottanut irtisanomispaperit sairauslomalta palatessaan?

Julkisilla paikoilla lapset saavat käyttäytyä, miten haluavat, eikä esim. kaupan tai ravintolan omistaja puutu lasten käytökseen. Nykypäivänä vanhemmat eivät tunnu puuttuvan siihen, miten heidän lapsensa käyttäytyy, en tiedä opetetaanko lapsille nykyään käytöstapoja lainkaan. Toki myönnän, että käytöstavat omaavat lapset jäävät huomaamatta, koska he ovat hiljaa ja käyttäytyvät nätisti. Ja fiksut vanhemmat jäävät huomaamatta, koska he ovat jättäneet lapset kotiin, eivätkä tuoneet niitä ruokakauppaan.

Eli siis lapsettoman ja lapsellisen maailma on hyvinkin erilainen. Mutta lapselliset eivät tunnu näkevän ja ymmärtävän, millainen lapsettoman maailma on. He ovat niin tottuneita kulkemaan etuoikeutettujen kaistaa, etteivät tunnu ymmärtävän, että me kaikki olemme saman arvoisia. Vanhemmilla ei ole oikeutta etuilla kassajonossa sen enempää kuin minullakaan, silti perheelliset ovat monesti etuilleet. Heidän aikansa on tärkeämpää kuin pahoinvoivan ja tärisevän syöpäpotilaan, jonka oli pakko lähtä hakemaan äkkiä kaupasta jotain pientä, mitä saisi syötyä.

Tässä kohtaa on pakko todeta: joulu ja kesä tulee joka ikinen vuosi. Jos sinkku tai lapseton perhe osaa varautua näihin, miten ei lapsiperhe osaa sitä tehdä?

Lapsi ei ole jotain, mikä tupsahtaa taivaalta satunnaisesti satunnaisten ihmisten syliin. Lapsi on päätös. Jos lapsen tekee, silloin pitäisi tiedostaa se, että lapsi tulee kalliiksi ja lapsen vanhemmilla pitää olla taloudelliset mahdollisuudet kasvattaa tuo lapsi. Ei eläimen omistaja saa valtiolta tukea, jos ei kykene maksamaan eläinlääkärikuluja.

Kyllä, tiedän, lapsi tulee joskus maksamaan veroja takaisin yhteiskunnalle ja on oleellinen ja tärkeä osa yhteiskuntaa, kun lemmikit eivät sitä ole.

En tiedä, kuinka monesti olen kuullut:
”Rahat on heti kuun alussa loppu, kun kaikki menee lapsiin.”
”Vitsi kun mun elämä on vaikeaa, kun pitää pitää näistä lapsista huolta.”
”Ei mulla ole varaa, kun kaikki rahat menevät lasten harrastuksiin.”

Ja niin edelleen. Missä kohtaa vanhemmat ottavat vastuun siitä, että päätös tuoda lapsi maailmaan on ollut heidän omansa? On heidän vastuullaan pitää huolta lapsesta tai lapsista vähintään seuraavat kahdeksantoista vuotta.

Sen sijaan lapsiperheet ovat vailla joulu- ja kesätukia, koska ne ovat niin vaikeita aikoja.

Entäpä se köyhä sinkku, joka jouluna istuu yksin kotona ja syö makaronia, koska kaikki rahat menivät ystävien ja perheenjäsenien joululahjaan. Joka sai sen turhan villapaidan, joka pistelee ja on muutenkin liian pieni.

Missä on hänen tukensa jouluna?

1

1 thought on “Köyhien sinkkujen lahjavuosi

Comments are closed.