Kuinka yhdistää elämä ja syöpä
Kuinka yhdistää elämä ja syöpä – Osa 2 – Kivut

Kuinka yhdistää elämä ja syöpä – Osa 2 – Kivut

Viime vuoden keväänä minulla oli rasituskipua oikeassa nivusessa. Olin yrittänyt venytellä oikeaa Psoas-lihasta muutaman kuukauden verran kipua helpottaakseni, ennen kun sain syöpädiagnoosin 20.4.2020. Oikeassa nivusessa oli etäpesäkkeitä imusolmukkeissa, suurimmillaan noin kuusi senttiä läpimitaltaan. Olin siis venytellyt aivan turhaan, ehkä jopa aiheuttanut itselleni haittaa.

Kivut helpottivat aika nopeasti kemosädehoidon alettua. Tärkein syy oli varmaan lepo, joka tuli samalla, kun kemosädehoito toi mukanaan voimakkaan pahoinvoinnin, sekä vei mukanaan kaikki voimat. Oikea nivunen pääsi rauhassa lepäämään ja siten kipukin helpotti.

Liikkumattomuus toki toi mukanaan muita kipuja. Lihakset jumiutuivat ja lopulta surkastuivat, mikä on aiheuttanut lantion virheasentoja ja -liikkeitä.

Nivunen alkoi rauhoittua vasta puolisen vuotta myöhemmin, kun sädehoidot olivat mikrottaneet kaikki imusolmukkeiden syöpäkasvaimet pois.

Lokakuussa alkoi kylkikipu.

Niin kova, etten hengittää pystynyt. Kipua tutkittiin munuaisongelmana tai virtsatien tukkeena, mutta ultraäänestä löytyikin kylkiluun murtuma.

Sitten otettiinkin TT-kuva rinnasta ja koko vartalon luustokuvaus. Kylkiluun murtuma löytyi ja syynä oli luussa maleksiva etäpseäke. Totesivat samalla, että olen jyrsinyt hampaita yhteen – purukiskosta huolimatta – niin lujasti, että luustokuvassa vasemmassa leukaluussa on paksuuntumaa.

Kylkiluuhun aloitettiin luustoa vahvistava lääkitys, jonka piti auttaa kipuihin. No eipäs auttanutkaan.

Sytostaattien yhteydessä minulle annettiin myös Bevasitsumabi-hoitoa. Bevasitsumabi on verisuonen kasvua estävä lääke, jonka tarkoitus on tuhota kasvaimen verisuonistoa tai estää solutason muutoksia kasvattamasta itselleen verisuonia. Näin syöpäsolut eivät pääse kasvamaan kasvaimiksi asti.

Mutta. ”Kas vain”, sanoi Kasvain ja kasvoi vain.

Uuden vuoden aattona päätin reippaana tyttönä siivota meidän kissanvessahuoneen. Jep, meillä on iso osa yhdestä huoneesta pyhitetty kolmelle kissanhiekkalaatikolle. Toinen kissa ei koskaan ole osannut pissata kunnolla laatikkoon, vaan keikkuu typerästi laatikon reunalla ja seurauksena on sitten pissat lattialla. Siitä syystä olen vuorannut laatikoiden alueen lattian seinää myöten aluskatemuovilla.

Otin vanhat muovit pois, imuroin kaikein irtohiekan lattioilta, pesin parketin, laitoin uudet muovit, pesin hiekkalaatikot ja laitoin uudet hiekat. Useamman tunnin urakka kyykkiä, kontata ja muutenkin möyrytä lattialla.

Seuraavana päivänä seurauksena oli kova selkäkipu. Paikansin selkäkivun L2 lannenikaman viereen ja totesin heti, että nyt ei ole kyseessä ihan normaali selkäkipu.

Viikkoa myöhemmin PET-TT-kuvauksessa näkyikin jonkinlaista epämääräistä merkkiainekertymää, jonka oletetaan olevan verisuonikasvustoa, jota syöpäsolut alkavat itselleen kasvattamaan ennen kuin alkavat itse kasvaa kasvaimeksi.

Hyvänä uutisena tuli kuitenkin seuraava: ”PET-TT:ssä imusomukkeissa täydellinen metabolinen hoitovaste.” Eli kaikki imusomukkeiden kasvaimet oltiin saatu nuketettua ja myrkytettyä pois. Aivan mahtavaa!

PET-TT -kuvauksen jälkeen Bevasitsumabihoitoa jatkettiin taas, jotta toivottavasti nuo L2 nikamaan kertyneet verisuonet tuhoutuisivat.

Tästä päästäänkin sitten nykypäivään.

Saamieni syöpä- ja lääkehoitojen haittavaikutuksina minulla on kova nivelkipu sormissa, polvissa, olkapäissä ja varpaissa. Käsien kipu on niin kova, etten pysty mm. avaamaan jo avattuja juomapulloja. Tämän lisäksi käsiä ja jalkoja puuduttaa, sekä pistelee. Onnistuin myös kehittämään itselleni aurallisen kivuttoman migreenin. Tai ainakin migreeniksi se ristittiin, koska pään magneettikuvauksessa ei löytynyt mitään.

En ole kysynyt, löytyikö aivot.

Mitäpä sitä näiden kipujen kanssa tekee?

Päivittäin minulla menee Burana 800 ja Panadol 1 g kolmesti päivässä. Parhaimmillaan pääsen tällä lääkityksellä eroon lepokivuista melkein kokonaan. Nivelkipu silti pysyy, sekä kyljessä ja selässä on edelleen kovahkoa kipua liikkuessa. Rasituksessa kipu muuttuu voimakkaaksi, eikä rasituksen aiheuttamaan leposärkyyn auta enää pelkkä Burana + Panadol cocktail. Avuksi tulee Oxycontin.

Muutaman viikon testailun jälkeen totesin, että pystyn tekemään töitä, jos otan Oxycontinin aina tiukasti samaan aikaan joka päivä. Lääkettä syödään yksi päivässä ja se on hidasvaikutteinen. Joten kun otan Oxycontinin kello 11:00 se nousee sopivasti päähän hieman kello 15:00 jälkeen, jolloin minulla pitäisi loppua työpäivä. Oxy-känni kestää nelisen tuntia, jolloin ehdin hyvin selvitä ennen nukkumaanmenoa, saan nukkua yöni rauhassa ja olen aamulla taas valmis töihin.

Koska Oxycontin on vahva ja hyvin innokkaasti riippuvuutta aiheuttava lääke, syön sitä vain muutaman päivän kuureina pahimpaan kipuun. Sillä ei pääse täysin eroon kylki- ja selkäkivusta, mutta se auttaa jo aika hyvin nivelkipuihin.

Elämä on siis lääkkeiden kanssa venkslaamista ja valintoja. Onko kipu nyt niin kova, että voin luopua ajokyvystä? Onko kipu niin kova, etten pysty tekemään töitä? Onko kipu nyt niin kova, että haluan vaihtaa sen pahoinvointiin?

Näiden valintojen ja kipujen kanssa olen oppinut elämään, ne on osa uutta arkea.

Kipu on jännä juttu. Itse en onneksi koskaan ole ollut kovin kipuherkkä ja siedän kovaakin kipua aika hyvin. En kovin pienestä älähdä. Sitten kun alan valittaa, kipu on jo aika kova. Siten minun on ollut aika helppo suhtautua kivun kanssa elämiseen. Olen myös ajatellut asian niin, että niin kauan kun sattuu, olen vielä elossa.

Meneillään olevat lääkitykset syövän leviämisen estämiseksi toivottavasti toimivat ja purevat niin hyvin, että tämä kaikki on väliaikaista vaan. Pahinta kivussa on jatkuva pelko syövän leviämisestä. Niin kauan, kun tiedän, ettei kipu johdu syövän leviämisestä, asiat on ihan hyvin.

Ikävä kyllä sen tiedon saa vain kuvantamistutkimuksilla, joita tehdään vuosineljänneksittäin.

Hammasta purren siis elän yksi kvartaali kerrallaan.

Tärkeintä on kuitenkin se, että elän.

0