Kuinka yhdistää elämä ja syöpä
Kuinka yhdistää elämä ja syöpä – Vk 28 – Väsymys

Kuinka yhdistää elämä ja syöpä – Vk 28 – Väsymys

Jatkuu perjantailta, aiheena Haittavaikutukset

Tästä pääsemme väsymykseen.

Kun yleiskunto on näin huono, voimat ovat hyvin rajalliset. Minulle pitkä lenkki on nyt viitisen kilometriä. Myönnettäköön, että se on syöpäpotilaalle todella hyvä saavutus. Ennen syöpähoitojen aloittamista kävelin helpostikin 20-25 kilometriä päivässä, joten kestävyyskuntoni on ollut erittäin hyvä. Sen ansiosta minulla on vielä kestävyyttä jäljellä, vaikka vauhti onkin hidas.

Reilu kuukausi sitten vanhempani kävivät Oulussa. Söin silloin kortisonia ja kortisonista saamani energiapiikin voimin onnistuin tuolloin siivoamaan asuntoa siltä varalta, että vanhempani tulisivat käymään asunnossa sisällä. Siivoilin hissukseen puolisentoista tuntia, jonka jälkeen olin aivan poikki. En loppupäivänä jaksanut mitään. Ylipäätään siivoaminen oli valtava urakka, vaikken tehnyt muuta kuin nostelin tavaroita lattioilta ja pöydiltä ja laitoin ne paikoilleen. En imuroinut, pyyhkinyt pölyjä, luutunnut tai tehnyt mitään muutakaan, mikä nostaisi sykettä. Lähinnä kävelin asunnossa edestakaisin, nostelin tavaroita ja vein ne paikalleen. Ei kuulosta kovin suurelta urakalta, mutta minusta se tuntui maratonilta.

Ostimme pari viikkoa sitten Visorilta uudet parvekekaihtimet vanhojen tilalle, sekä parvekkeen oveen pimennyskaihtimen. Olin kymmenisen vuotta sitten asentanut Visorin kaihtimet parvekkeelle itse ja se oli todella helppo ja nopea homma tehdä. Siten ajattelin, että voisin vaihtaa parvekekaihtimet itse, sillä aikaa, kun Pasi on töissä.

Pääsin projektissa niin pitkälle, että kävin katsomassa parvekkeella, miten vanhat kaihtimet ovat kiinni ja miten ne saa irti. Minun olisi pitänyt alkaa avaamaan parvekelaseja. En jaksanut, joten jätin homman siihen.

Perehdyin parvekkeen oven kaihtimen asennukseen. Totesin, että minun pitäisi ruuvata ikkunakarmiin. En jaksanut, joten jätin senkin homman siihen.

Suurin osa normaaleista asioista tuntuu edelleen ylivoimaiselta. Kuten vaikka aamupalan tekeminen. Monesti jätän välipalan tekemättä, koska en yksinkertaisesti jaksa miettiä, mitä haluaisin syödä. Puhumattakaan siitä, että jaksaisin nähdä sen vaivan, että tekisin kyseisen syötävän. Joten nyt olen monesti tyytynyt juomaan Elovenan välipalajuoman syömisen sijasta.

Miten on mahdollista, että on liian väsynyt tekemään välipalaa? Kyseessä on yksi hemmetin leipä! Ei ole niin vaikeaa.

Jatkuu huomenna.

0