Ajatuksia
”Kyllä sä tän vielä voitat!”

”Kyllä sä tän vielä voitat!”

Tämä on lause, joka minulle on sanottu useampaan otteeseen.

Sillä tarkoitetaan hyvää ja yritetään tsempata, mutta minussa tuo lähinnä herättää valtavan ärtymyksen tunteen.

Ensinnäkään minä en voi syöpää voittaa. Minulla ei ole sellaisia työkaluja, joilla voisin tehdä syövän voittamiseksi yhtään mitään. Voin toki elää parhaani mukaan terveellisesti, jotta elimistölläni on voimia taistella syöpää vastaan, mutta minä itse en asialle mitään voi tehdä.

Minun on luotettava siihen, että lääkärit tekevät parhaansa, jotta syöpä saadaan kuriin. Minun on luotettava tieteeseen ja terveydenhuoltoon.

Minulla on parantumaton syöpä.

Sanoja varmasti haluaa valaa minuun positiivista asennetta siitä, että ehkäpä tämä joskus saadaankin parannettua. Itsekin yritän ajatella, että syöpä on tällä hetkellä parantumaton.

Mutta maallikon sanomana ”Kyllä sä tän vielä voitat” tuntuu lähinnä siltä, että syöpäni vakavuutta vähätellään.

Jos lääkärit sanovat, ettei tähän ole parannuskeinoa, silloin tähän ei ole parannuskeinoa. Ihmeitä toki tapahtuu ja ihmeitä voi aina toivoa, mutta realistina minä mieluummin suhtaudun tilanteeseeni realistisesti. Minulla on parantumaton syöpä. En tule siitä koskaan paranemaan. Minun täytyy huomioida se kaikessa, mitä teen. Minun täytyy huomioida se, kun teen suunnitelmia tulevaisuutta varten.

Kukaan meistä ei tiedä, milloin me kuollaan. Minullakin hyvällä tuurilla saattaa olla aikaa vielä vuosikymmeniä. Ehkäpä immunologisella hoidolla syöpä saadaan niin hyvin remissioon, että voisin vielä palata takaisin normaalimpaan elämään. Ehkäpä jopa pääsen/joudun palaamaan työelämään takaisin.

Mutta minä en ole tätä syöpää voittamassa.

Teen kaikkeni, jotta minulla pysyy positiivinen asenne. Jotta voin elää kaikista oireista huolimatta mahdollisimman iloista elämää. Ilo on se, mitä kaipaan elämääni. Ilo ja hyvä mieli.

Positiivisella asenteella uskon antavani elimistölleni voimia taisteluun.

Teen sen, minkä voin, jotta elämäni olisi mahdollisimman hyvä. Teen sen, minkä voin, että elimistöni jaksaisi taistella syöpää vastaan ja minulla olisi vielä vuosikymmeniä elämää jäljellä.

Mutta minä en voita syöpää. Ja jos kuolen syöpään, en ole hävinnyt syövälle. Syöpä vain on. Se tekee, mitä se lystää ja elimistöni tekee sen, minkä kykenee, jottei syöpä saisi tehdä sitä, mitä se lystää. Lääkärit yrittävät tehdä kaikkensa, ettei syöpä saisi tehdä sitä, mitä se lystää.

Kun minulle sanotaan: ”Kyllä sä tän vielä voitat!” sanoja antaa ymmärtää, että voin tilanteelle tehdä jotain. Joko olen voittaja tai häviäjä. Sanoja antaa ymmärtää, että hän tietää paremmin kuin minua hoitavat lääkärit. Hän tietää, että tauti on parannettavissa, mutta lääkärini ovat niin surkeita, etteivät sitä tiedä.

Hän asettaa paineet paranemisesta minulle.

0