Ajatuksia
Lapsiperheen kommentti sinkkujen lahjavuoteen

Lapsiperheen kommentti sinkkujen lahjavuoteen

Muistelimme mieheni kanssa sitä, kuinka taloudellisesti raskaita perhe ja ystävät olivat etenkin työttömänä sinkkuna ollessa.

Sisaruksen perheelle piti jouluna ostaa kolmesta neljään lahjaa työttömän tuloilla, kun sieltä sai takaisin yhden lahjan. Tähän päälle vielä muut sisarukset, ystävät ja vanhemmat. Pohdimme sitä, että hyvätuloinen sisarus tuskin koskaan tuli ajatelleeksi sitä, että villapaidan sijasta käyttöä olisi ollut rahalle. Tai jos sen villapaidan olisi saanut kuitin kanssa, olisi villapaidan voinut muuttaa rahaksi.

Jäimme keskustelemaan ja pohtimaan sitä, miten koemme lapsiperheiden näkevän maailman. Oma kokemukseni on se, että lapsiperheet näkevät ja kokevat maailman epäoikeudenmukaisena. Heillä menee paljon rahaa ja aikaa, eivätkä he saa tarpeeksi takaisin.

Oma näkemykseni taas on päinvastainen.

On todella vaikeaa olla sinkku. Sinulla ei ole taloudellista, eikä henkistä tukea lähellä. Kun tulet töistä kotiin, sinua odottaa villakoirat tai hyvässa tilanteessa lemmikit. Joudut tekemään yksin ruokaa itsellesi, jonka kävit viikonloppuna ostamassa yksin, väistellen huutavia lapsia, tönien pois tieltä lapsiperheiden ostoskärryjä, jotka olivat jätetty keskelle kulkuväylää, kun muu perhe vei lopun tilan käytävästä. Istut yksin ruokapöydän ääressä tai sohvalla, kun syöt yksin ja katsot yksin televisiota. Juttelet yksin tai lemmikeillesi siitä, kuinka typerää ohjelmaa katsot, eikä kukaan vastaa sinulle takaisin.

Eikä ole ketään, kelle kertoisit, miten päiväsi meni.

Minun elämäni lapsettomana pariskuntana taas on erittäin hyvä. Minulla on joku, jolle jakaa elämäni, mutta ei ketään, josta olla vastuussa. Voin käyttää kaikki rahat itseeni, tehdä mitä haluan, syödä mitä haluan ja kaiken tämän voin tehdä juuri silloin, kun haluan.

Siitä huolimatta maailma pyörii lapsiperheiden ympärillä sillä hetkellä, kun astun ovesta ulos. Joudun kaupassa väistelemään niitä samoja flunssaisia lapsia, joita sinkutkin väistelevät. Käytävä on minullekin tukittuna, eikä kassallekaan pääse, koska perhe kahden ostoskärrynsä kanssa päätti etuilla jonossa.

Mutta millainen on se sinkkujen lahjavuosi, josta tämä ajatus lähti?

Sain Linkkarissa sinkuilta monta kiitosta postauksestani. Yhtä sinkkua lukuunottamatta, muut löysivät itsensä tekstistäni. Tämä yksi sinkku oli onnellinen sinkku, hän nautti omasta sinkkuudestaan ja eli elämäänsä täysillä. Mikä on todella hienoa. Ei kaikkien tarvitsekaan pariutua. Jokainen meistä saa valita sen elämäntyylin, joka itselle sopii parhaiten.

Sain kahdelta lapselliselta ihmiseltä kommentin. Molemmat kertoivat, kuinka vaikeaa vanhempana on olla. Ettei sinkut vaan ymmärrä, koska heillä ei ole lapsia. Toinen ehdotti, että minun kannattaisi ottaa ottolapsia.

Tämä on juurikin se kommentti, jota lapsellisilta ihmisiltä odotin. Pitää kiireessä muistuttaa, kuinka vaikeaa elämä on lasten kanssa.

Flunssaisia lapsia ei voida jättää yksin kotiin, lapset ovat aktiivisia, käytöstavat on käytetty jo tarhassa, kaupassakäynti kiukuttelevien lasten kanssa on vanhemmille stressaavaa, rannalla sinkut haukkuvat, kun aktiiviset lapset ovat lapsia.

Mutta kirjoituksen ajatus ei ollut haukkua lapsiperheitä tai vähätellä lapsiperheiden haasteita. Ajatus oli tuoda sinkun ja lapsettoman ääni esille. Samalla toin esille ainakin sen ärtymyksen, joka meidän perheissä tulee, kun toistuvasti lapsiperheet tuntuvat ajattelevan heidän aikansa, tilansa ja elämänsä olevan tärkeämpää kuin lapsettoman.
Lapsiperheiden arjesta ja vaikeuksista kaikki kyllä tietää kaiken, mutta kuten aiemmassa postauksessani totesin, en ole nähnyt sinkkujen haasteista puhuttavan, ellei puhuta nuorten tai työttömien syrjäytymisestä. Mihin saattaa vaikuttaa se, jos ystäväpiiri pariutuu ja tekee lapsia, he unohtavat sinkun ystävänsä. Mitä vanhemmaksi sinkku elää, sitä harvemmaksi hänen ystäväpiirinsä saattaa kaventua. Harvoin vanhemmilla on aikaa sinkuille ystävilleen. Tai jos sitä aikaa löytyy, sitä löytyy siten, että leikitään ja vietetään aikaa lapsen kanssa. Jos ihminen on valinnut lapsettomuuden omaksi elämäntavakseen, hän ei välttämättä halua tulla luoksesi leikkimään sinun lapsesi kanssa. Jos hän haluaisi leikkiä lasten kanssa, hän olisi tehnyt omia lapsia. Joten ajan kanssa sinkku saattaa itse karsia tämän perheen omasta ystäväpiiristään.

Minua harmittaa se, ettei lapsiperheistä saisi sanoa muuta kuin hyviä ja heitä tukevia asioita. Toista näkökulmaa ei saisi kertoa, koska lapset ovat tulevaisuus ja niin edelleen. Mutta totuus kuitenkin on se, että meitä on moneen lähtöön. Jos lapsiperheitä on alle 50 % Suomen väestöstä, silloin sen yli 50 % ääni pitäisi saada paremmin kuuluviin.

Tilastokeskus: vuonna 2019 lapsiperheisiin kuului 38 prosenttia väestöstä.

0