Masennus

Masennuksesta, uupumuksesta ja mielenterveysongelmista näkee puhuttavan somessa yllättävän paljon, mutta monesti ongelmat tuntuvat olevan vasta huomattuja, aikuis- ja työelämän paineisiin liittyviä diagnooseja.

Itse kärsin vaikeasta masennuksesta suuren osan lapsuutta, pitkälle aikuisikään asti. Ensimmäisen diagnoosin sain koulun terveydenhuollosta, jolloin kukaan ei uskonut, että aina nauravalla lapsella voisi olla vakava masennus.

Alkuun minua lähdettiin hoitamaan lääkityksellä, joka sekoitti kasvavan ihmisen aivokemiat totaalisesti ja käänsi masennuksen maniaksi. Vuoden verran lääkettä syötyäni tajusin onneksi itse olevani huonommassa kunnossa kuin ennen lääkityksen aloittamista ja lopetin lääkityksen.

Jonotettuani nurisopolille pääsin pelastuksekseni juttelemaan sairaanhoitajan kanssa elämästäni kerran viikossa. Kesti useampi vuosi, ennen kuin sain kerättyä tarpeeksi rohkeutta kohdata uusia ihmisiä ja hakeutua Kelan maksamaan terapiaan.

Parantuminen vaatii valtavasti työtä.

Kovan työn ja taukoineen yhteensä neljän vuoden terapian jälkeen sain terveen ihmisen paperit. Vaati valtavan taistelun, saada Kelalta koko kolme vuotta, sekä oman sairaanhoitopiirin tukemana vuoden. Diagnoosista paranemiseen kesti kaikkiaan seitsemäntoista vuotta, enkä koskaan olisi parantunut, ellen itse olisi panostanut täysillä omaan paranemiseeni. 

Monet eri kokeillut lääkkeet eivät aiheuttaneet muuta kuin pahaa, joten paraneminen oli täysin itse tekemäni työn ansiota. Viimeinen piste oli vihdoin ja viimein ymmärtää, mitä minä todella tarvitsen ja kaipaan elämältä ja ympärilläni olevilta ihmisiltä. Sen perusteella muuttaa omat käyttäytymismallit ja saada oman elämän puitteet sopiviksi. Sekin vaati kovaa työtä ja rankkoja päätöksiä, eikä huono taloudellinen tilanne helpota asiaa lainkaan.

Onneksi tehty työ ja siitä saadut opit kantavat myös tulevaisuuteen. Olen elellyt nyt terveen papereiden kanssa kohta vuosikymmenen ja sinä aikana selviytynyt pää pystyssä ja positiivisella asenteella sellaisista vastoinkäymisistä, joista en olisi koskaan uskonut selviytyväni. 

Joten siis sinä, joka olet yllättäen saanut masennusdiagnoosin käteesi: tunnelin päässä on todella kirkas valo ja sen saavuttaminen on täysin mahdollista. 

0