Mieli on aika mielenkiintoinen asia.

Mulla on ollut aika paljon tapetilla tässä viime vuosina. Viime vuonna säästin kaikki henkiset resurssit syövän kanssa elämiseen ja syöpähoidoista selviytymiseen. Tuli siinä sitten samalla sivuutettua tosi paljon tärkeitä asioita, jotka olisi pitänyt käsitellä heti. En vaan voinut ottaa resursseja omasta terveydestä niiden asioiden käsittelyyn.

Nyt kun rankimmat hoidot on ohi, huomaa kuinka paljon painolastia ehti kertyä. Olen tässä eritellyt ja lajitellut asioita, yrittänyt päättää, mitkä priorisoin käsiteltäviksi nyt ja mitkä jää myöhemmälle. Samalla meinaa uutta painolastia kertyä niskaan koko ajan lisää, joudun niitäkin lajittelemaan.

Lajittelua tehdessäni huomasin, että pienet asiat vievät aivoissa tilaa yhtä paljon kuin isotkin. Isot asiat vaan painavat tosi paljon enemmän. Pieni asia on kuin jumppapallo, suuri asia on kuin jumppapallo uraanilla täytettynä.

Tuntuu ehkä hassulta, mutta totesin, että pienet ja helposti hoidettavat asiat hoidan ensin pois tieltä. Suuret asiat on helpompi käsitellä, kun niiden ympärille on jäänyt vähän tilaa. Sitten jää enempi tilaa muille asioille.

Pääosin voin resursoida sen ylimääräisen tilan omalle hyvinvoinnille ja kuntoutumiselle.

0