Ajatuksia
Mikä on minun yhteiskunnallinen, sosiaalinen tai taloudellinen arvo?

Mikä on minun yhteiskunnallinen, sosiaalinen tai taloudellinen arvo?

Pohdiskelin taannoin ihmisarvoa ja ihmisen oikeuksia.

Postauksen lopussa mainitsin, että ihmiselle voidaan antaa taloudellinen tai yhteiskunnallinen arvo, mutta hänen ihmisarvonsa pysyy silti muuttumattomana.

Nyt jatkan ajatusta tuon suoritteiden kautta annettavan arvon pohjalta.

Kirjoitin, että sosiaalipummilla ja Äiti Teresalla on saman ihmisarvo, mutta heidän yhteiskunnallinen arvonsa saattaa muuttua.

Olen myös kirjoittanut omasta syyllisyydentunteestani, johon liittyy vahvasti myös se, millaisen yhteiskunnallisen arvon annan itselleni.

Mutta, entä jos pohdin omaa arvoani maailmassa niiden suoritteiden kautta, joita olen elämässäni suorittanut.

Epäsuora taloudelinen vaikutus

Ensimmäisenä tulee mieleen se, että olen antanut perheen ihmiselle, joka oli elänyt koko elämänsä yksin. Minä olin se henkilö, joka sai hänet avautumaan ja minä olin se henkilö, joka hyväksyi hänet sellaisena kuin hän on. Eikä vain hyväksynyt, vaan halusin hänet elämääni. Ja haluan pitää hänet elämässäni.

Viidennellä luokalla annoin Forssasta Helsinkiin muuttaneelle henkilölle parhaan ystävän. Itseni. Sitouduin tähän henkilöön ja tiemme alkoivat erkaantua vasta, kun minä muutin Ouluun.

Olen ollut tukena ja turvana ihmisille. Olen kuunnellut ja auttanut käytännössä.

Olen tuonut jonkin lisäarvon vanhempieni elämään. Tällä lisäarvolla minulla on saattanut olla suuri yheiskunnallinen taloudellinen arvo: olen tuonut iloa vanhemmilleni, vanhempani ovat käyneet töissä, edenneet, saaneet hyvätuloisen työn, maksaneet paljon veroja ja sitä kautta olen tuottanut yhteiskunnalle rahaa.

Voimme palata myös arvoon, jonka olen antanut Pasin elämään. Pasi tapasi minut, sai itselleen kumppanin, hänestä tuli onnellinen, hän välttyi syrjäytymiseltä ja vakavalta masennukselta, jotka olisivat ajaneet hänet työkyvyttömäksi. Kun hänestä tuli onnellinen, hän on tehnyt ahkerasti töitä, tuottanut valtavaa taloudellista arvoa työnantajalleen, hän tienaa keskivertoa paremmin, maksaa paljon veroja ja siten tuottaa rahaa yhteiskunnalle. Sekä hänen tekemällään ahkeralla ja tunnollisella työllä on ollut merkitys hänen asiakkailleen, jotka ovat hänen työpanoksensa takia pystyneet tuottamaan enemmän ja siten maksamaan enemmän veroja.

Ilman minua kaikki nämä verorahat olisivat saattaneet jäädä maksamatta.

Eli vaikkein itse ole veroja paljoa päässyt maksamaan, enkä niitä pääse maksamaan, olen sivullisesti saattanut tuottaa yhteiskunnalle paljonkin verotuloja pelkällä olemassaolemisellani ja omalla persoonallisuudellani.

Toki nämä hypoteettiset ajatusleikit olisivat saattaneet mennä toisinkinpäin. Pasi olisi saattanut tavata naisen, joka haluaa tehdä lapsia, he olisivat tehneet lapsia ja sitä kautta onnistuneet tuottamaan paljon suuremman yhteiskunnallisen arvon.

Mutta tämän ajatusleikin ajatus oli se, että jokaisella meistä – oli yhteiskunnallinen, taloudellinen tai sosiaalinen statuksemme mikä tahansa – saattaa olla hyvinkin suuri arvo, joka ei näy päällepäin.

Syövän arvo yhteiskunnallisella tasolla

Mietitäänpä omaa syöpäkokemustani ja siten, miten työnantaja on siihen suhtautunut.

Jos työnantaja olisi suhtautunut minuun, kuten heidän olisi kuulunut eettisesti ja lainmukaisesti suhtautua, en olisi varmaankaan koskaan alkanut kirjoittamaan yrityskulttuuri- ja työpaikkakiusaamisaiheisia kirjoituksiani. Silloin yhteiskunta ja työyhteisömme olisi menettänyt tärkeän äänitorven, joka yrittää puhua meidän kaikkien puolesta.

Jos en olisi sairastunut, en olisi alkanut kirjoittamaan syövästä ja sen merkityksestä elämääni. Moni minulle kommentoinut ja viestinyt ihminen olisi silloin saattanut jäädä ilman tarjoamaani vertaistukea ja äänitorvea, jona yritän toimia.

Joten vaikken enää tuota verotuloja yhteiskunnalle, minulla onkin toisenlainen yhteiskunnallinen arvo, joka voidaan mitata rahassa sitten, jos tiedetään, kuinka monen ihmisen elämää olen koskettanut ja millä tavoin.


0