Elämä on
Miksei sairaana voi tehdä mitä haluaa – Syy 2: Jaksaminen

Miksei sairaana voi tehdä mitä haluaa – Syy 2: Jaksaminen

Minulle on sanottu uudestaan ja uudestaan, että minun pitäisi tehdä niitä asioita, joista nautin. Nähdä maailmaa, ostaa juttuja, tehdä asioita, tulla, mennä, iloita ja nauttia.

Periaatteessa tämä on erinomainen neuvo, jonka haluaisin toteuttaa.

Käytännössä taas se onkin vähän vaikeampi homma.

Tämä on jatkoa eiliseltä.

Syy 2: Jaksaminen

Tästä olenkin kirjoittanut uudestaan ja uudestaan.

On vaikea mennä ja tehdä, kun ei jaksa mennä, eikä tehdä. Vaikka minulla olisi rahaa käydä Australiassa, en yksinkertaisesti jaksaisi. En jaksaisi lähtä edes Norjaan. En jaksaisi käydä edes Kuopiossa Ikeassa.

Parhaimmillaan jaksoin vanhempieni kanssa ajella Oulussa parina päivänä ja se oli aikalailla oman jaksamiskykyni rajoilla. Nekin päivät olivat rankkoja, mutta näin kotikulmilla pyöriessä liikkumisen pystyy tekemään minun jaksamisen ja ruokailujen ympärille. Välillä voi käydä kotona vessassa ja haukkaamassa jotain pientä. Kotona vessassa siksi, koska sädehoidon jälkeiset ongelmat tekevät julkisten vessojen käytöstä hankalaa ja epämiellyttävää. Etenkin, kun en ole koskaan julkisista vessoista välittänyt muutenkaan.

Jaksoin keväällä käydä kuumailmapallolennolla. Sekin otti todella koville, mutta jaksoin ihan vain sen voimin, että olin haaveillut kuumailmapallolennosta ihan pienestä pitäen. Se oli todella upea kokemus ja haluaisin käydä lennolla vielä uudelleen. Mutta tässä kohtaa tulee vastaan raha. Kuumailmapallolennon hinnalla maksaa kissoille paljon ruokaa tai yhden lääkärikäynnin.

Tänä aamuna tuntuu siltä, etten jaksa pysyä edes pystyssä. Minulla on aivan pakottava tarve päästä makuuasentoon ja laittaa silmät kiinni. Itseäni kiduttaen väkipakolla jaksan röhnöttää tässä kissojen kanssa ja kirjoittaa.

Etenkin pembrolitsumabin jälkeiset 1,5 viikkoa ovat rankat. Ensimmäinen viikko on todella kuumeinen olo. Aamulla ei meinaa pysyä pystyssä. Pitää ihan oikeasti makoilla keittiön lattialla ja levähtää, että saan tehtyä itselle aamukahvin, aamupalan ja ruokittua kissat. Seuraavat 1,5 viikkoa ovat olleet helpompia, mutteivät nekään ongelmattomia.


Joten on todella vaikea tehdä jotain, mistä on aina haaveillut, kun – vaikka haaveeni ovat aina olleet hyvin vähäiset – en jaksa edes kotona pysyä istuma-asennossa.

Jatkuu huomenna…

0