Elämä on
Miksei sairaana voi tehdä mitä haluaa – Syy 4: Pelko ja ahdistus

Miksei sairaana voi tehdä mitä haluaa – Syy 4: Pelko ja ahdistus

Minulle on sanottu uudestaan ja uudestaan, että minun pitäisi tehdä niitä asioita, joista nautin. Nähdä maailmaa, ostaa juttuja, tehdä asioita, tulla, mennä, iloita ja nauttia.

Periaatteessa tämä on erinomainen neuvo, jonka haluaisin toteuttaa.

Käytännössä taas se onkin vähän vaikeampi homma.

Jatkoa eiliseltä.

Syy 4: Ahdistus

Minua ahdistaa uudet ja vieraat asiat. Olen sairauteni osalta oppinut olemaan ahdistumatta. Sen jälkeen, kun sain diagnoosin, olen kulkenut hoidoissa ja tutkimuksissa ilman pelkoa ja ahdistusta. Ennen diagnoosiani, pelkäsin ihan kaikkea uutta. Uusi kauppa oli ahdistava. Uudet ihmiset olivat todella ahdistavia. Uudet tilanteet olivat ahdistavia. Ellei kyseessä ollut jokin uusi lelu, jonka sain tai ostin itselleni, aikalailla kaikki oli ahdistavaa.

Jopa uudet elokuvat ovat ahdistavia. Vaikka tykkään katsoa elokuvia, en halua alkaa katsomaan uusia elokuvia. Vaikka haluankin. Minulla on todella vahva tunne siitä, että koska en tiedä, millainen elokuva on, en voi alkaa katsomaan sitä. Millainen tunnelma siinä on? Onko se hauska, onko se ahdistava, pelottava, surullinen, mitäänsanomaton? Kuinka kauan se kestää? Jos elokuva onkin hyvä, en halua sen loppuvan.

Jos elokuvan katsominen on minulle ahdistava asia, voinet kuvitella, että Afrikkaan lähteminen on vähän suurempi este.

Joten vaikka olisikin asioita, jotka haluaisin nähdä ja kokea, kaiken sen järjestäminen aiheuttaa niin suurta ahdistusta, etten saa mitään aikaiseksi. Eikä minulla olisi rahaakaan siihen.

Ensimmäisen kerran, kun kävin Norjassa, olin valtavan stressaantunut ja ahistunut reissusta. Ahdistusta helpotti se, että menin sinne autolla. Eli kulkeminen ei ollut aikaan sidottua, vaan sain mennä sinne ihan omalla ajalla. Olin varannut Tromssan leirintäalueelta mökin, jossa oli kaikki hienoudet: makuuhuone, olohuone, keittiö, kylppäri. En todellakaan olisi voinut majoittua johonkin minimökkiin, jossa ei ole omaa vessaa ja suihkua. Hyi kamalaa.

Myös muu aikataulu oli vapaamuotoinen: agenda oli ajella Tromssan ympäristössä ja mennä yöksi takaisin mökille nukkumaan. Reissu kesti kaksi yötä.

Toisella kerralla oli helpompaa, koska toisella kerralla tein saman reissun. Samanlainen mökki, sama leirintäalue, sama ajomatka. Ajelimme eri paikoissa, missä olin ensimmäisellä kerralla ajellut, mutta muuten reissun agenda oli sama. Kolmas kerta menisi ihan heittämällä, koska tiedän, mitä on vastassa.

Mutta jos minun pitäisikin lentää Tromssaan, majoittua hotellissa ja vuokrata auto, tarina olisi täysin eri. Koska se olisi eri reissu. Olisin sidottuna tiukkoihin aikatauluihin. Hotellihuoneessa ei olisi keittiötä, joten en pääsisi syömään silloin, kun haluan, sitä mitä haluan.

Lentämällä reissu samaan paikkaan muuttuisikin tuskastuttavan ahdistavaksi.

Kaiken oman elämän ahdistuksen ja stressin keskellä minulla ei ole voimia suunnitella jotain, joka ahdistaa, vaikka lopputulos olisikin iloinen ja nautinnollinen.

Jatkuu huomenna…



0