Elämä on
Miksei sairaana voi tehdä mitä haluaa – Syy 5: Syöpä

Miksei sairaana voi tehdä mitä haluaa – Syy 5: Syöpä

Minulle on sanottu uudestaan ja uudestaan, että minun pitäisi tehdä niitä asioita, joista nautin. Nähdä maailmaa, ostaa juttuja, tehdä asioita, tulla, mennä, iloita ja nauttia.

Periaatteessa tämä on erinomainen neuvo, jonka haluaisin toteuttaa.

Käytännössä taas se onkin vähän vaikeampi homma.

Jatkoa eiliseltä.

Syy 5: Syöpä

Ikävä tosiasia on se, että minulla on parantumaton syöpä. Se tarkoittaa sitä, että minun pitäisi nyt tehdä elämässäni ne asiat, jotka haluan tehdä, koska en tiedä, kuinka kauan minulla on aikaa. Mutta syöpä myös rajoittaa paljon.

Jos lähden ulos näistä pienistä piireistäni, riskeeraan monia erilaisia sairauksia, jotka voivat vaikuttaa radikaalisti hoitosuunnitelmaani tai terveyteeni.

Minulla on immunologinen hoito kolmen viikon välein. Joten en voi poistua mihinkään edes kolmeksi viikoksi.

Minulla on myös erinäisiä haittavaikutuksia saamistani syöpähoidoista, sekä itse syöpäkin varmasti vie voimia ja aiheuttaa omia ongelmiaan. Joten en voi lähtä kauaksi sairaalasta. Jos olet lukenut tekstejäni enemmänkin, olet huomannut, että joudun kohtuullisen usein käymään OYSissa tutkimuksissa erinäisten oireiden takia.

Olisi hieman hankalaa, jos Afrikassa ollessani minulle tulisi jotain komplikaatioita.

Käynnit OYSissa

Minulle on itsestäänselvyys, että syöpä estää menemästä mihinkään kovin kauas ja kovin pitkäksi aikaa. Terveen ihmisen saattaa olla vaikea sitä sisäistää, jopa minun lähelläni olevien terveiden ihmisten.

Terveen ihmisen on helppo sanoa:
”Tulkaa käymään Helsingissä.”
”Kannattaa käydä Vaasassa.”
”Lähdetään yhdessä Kuopioon.”
”Käykää ajelemassa pitkin Suomea ja tutustumassa eri paikkoihin. Suomi on kaunis maa ja täällä on paljon nähtävää.”

Tässä kohtaa tulee vastaan aiemmin luettelmani syyt, mutta ihan jo pelkästään itse syöpä.

Normaaliin viikkooni on kuulunut se, että jokin sattumanvarainen päivä herään 39 asteen kuumeeseen. Soitan OYSiin, josta käsketään paikan päälle. Vietän OYSissa muutamasta tunnista koko päivään tai pahimmassa tapauksessa ottavat osastolle useammaksi päiväksi.

Vaikka näihin käynteihin on jo tottunut varautumaan, ne tulevat sattumanvaraisesti. Joten, vaikka jaksaisinkin lähtä johonkin, saattaa yllättävä OYS käynti olla vastassa juuri tuona päivänä, kun on tarkoitus lähtä. Tai se osuu keskelle reissua.

Syöpä sitoo minut aika hyvin lähelle OYSia tai vähintäänkin lähelle suomalaista terveydenhuoltoa. En pysty kuvittelemaan, että jaksaisin lähtä edes Helsingissä käymään, mutta jos kävisin, saisin sieltä ehkäpä samanlaatuista hoitoa, mitä saan OYSissakin. Joskin voisin kuvitella HUSin olevan paljon ruuhkautuneempi, sekä siellä olevan lääkärit eivät tiedä tapaustani, joten siellä saatava hoito tulisi hitaammin ja moninainen historiani menisi lääkäriltä ohi ajanpuutteessa.

Ylipäätään ajatus siitä, että joutuisin vieraaseen sairaalaan hoidettavaksi ahdistaa. Vaikka osaankin liikkua OYSissa ilman ahdistusta, kävin jopa Kuopiossa ilman suurempaa ahdistusta, ajatus siitä, että tässä kohtaa sairauttani vieras lääkäri hoitaa minua, ahdistaa. Entä jos lääkärillä menee jokin tärkeä asia historiastani ohi? Entä jos hän ei ole minun lääkärieni kanssa samaa mieltä? Entä jos hän ei tunne minun saamiani syöpähoitoja tarpeeksi hyvin? Entä jos hän ei konsultoi oman alansa asiantuntijoita minun kohdallani?

Olen oppinut tuntemaan ja luottamaan OYSin hoitohenkilökuntaan, mutten välttämättä luota minkään toisen sairaanhoitoyksikön henkilökuntaan.

Joten syöpä pitää minut Oulussa.

Jatkuu…


0