Historia
Mikset ole samanlainen kuin siskosi? – Osa 3: Ehkä en olekaan tyhmä

Mikset ole samanlainen kuin siskosi? – Osa 3: Ehkä en olekaan tyhmä

Ensimmäinen osa

Jatkoa eiliseltä

Mikset ole samanlainen kuin siskosi? – Osa 3: Ehkä en olekaan tyhmä

“Olisit samanlainen kuin siskosi.”

Tuo on jättänyt minuun pysyvät haavat. Se on ääni, joka kulkee mukanani päivästä toiseen. Ääni, jonka olen vuosien terapialla saanut rauhoittumaan, mutta ääni, joka palaa uudestaan ja uudestaan. Kun minua kohdellaan huonosti, selkäni takana huutaa kuoro ihmisiä, joille en ole ollut tarpeeksi. Kuoro ihmisiä, jotka arvostelevat ja vähättelevät. Jotka kertovat, etten ole minkään arvoinen.

“Mikset ole kuin siskosi?”

Vasta ammattikoulussa tajusin, että olen hyvä opiskelemaan. Siinäkin minulla meni yli vuosi.

Menin ammattikouluun, jotta valmistuisin. Minulle olisi riittänyt 1–2 paperit. Kunhan vaan valmistuisin, se oli minulle tarpeeksi hyvä.

Reilun vuoden oltuani koulussa, meillä oli it-matematiikan kurssi. Siellä opeteltiin binaareja ja heksadesimaaleja. Vasta silloin ymmärsin, että matikka on logiikkaa.

Kertotaulu

Ala-asteella meille opetettiin, että matematiikka pitää opetella ulkoa. Matematiikka pitää kyetä laskemaan päässä. Kertotaulu pitää osata ulkoa. En koskaan oppinut kertotaulua ulkoa. En edes viiden kertotaulua. Jos minulta tänä päivänä kysytään paljon on 7 x 5, minä alan luettelemaan viiden kertotaulua ja lasken samalla sormilla:
“5, 10, 15, 20, 25, 30, 35”

Sieltä tuli vastaus: 35. Yhdeksän kertotaulun lasken sormilla. Seitsemän kertotaulusta osaan ulkoa
3 x 7 = 21
7 x 7 = 49

Vaikka yläasteella opetin hyvin koulussa menestyvää ystävääni polynomeissa, en silloinkaan ymmärtänyt, että matematiikka on logiikkaa. Olin huono laskemisessa, mutta olin mielettömän hyvä polynomeissa. Ymmärsin ne tuosta noin vaan. Osasin laskea niitä ongelmitta.

Mutta yhteenlaskut, kertotaulut ja etenkin jakaminen olivat ongelmia. Osasin tehdä ne, jos sain käyttää apuna kynää ja paperia. Päässälasku ei onnistunut silloin, eikä onnistu nyt.

Ihanan ymmärrettävää logiikkaa

Mutta amiksessa vihdoin ymmärsin: matematiikka on logiikkaa. Sen jälkeen aloin menestyä koulussa. Vasta sitten ymmärsin, että tunneilla kuuntelemalla menestyin koulussa. Sain kokeista vitosia. Voisi melkein jopa sanoa, että pidin opiskelemisesta. Koska ensimmäistä kertaa elämässäni menestyin koulussa jossain muussakin aineessa kuin kuvaamataidossa tai musiikissa.

Tajusin, etten ole tyhmä.

Vihdoin tajusin, mitä minulle oltiin sanottu, kun valmistuin peruskoulusta:
“Jos olet saanut koulussa seiskoja ja kaseja tekemättä yhtään mitään, olet fiksu.”

Olisipa joku sanonut minulle tuon jo silloin, kun olin ala-asteella. Sen sijaan mieleeni jäi:

“Olet tyhmä, ahne ja laiska. Olisit kuten siskosi.”

Jatkuu huomenna.



0