Historia
Mikset ole samanlainen kuin siskosi? – Osa 5: Työelämä opettaa

Mikset ole samanlainen kuin siskosi? – Osa 5: Työelämä opettaa

Ensimmäinen osa

Jatkoa eiliseltä

Mikset ole samanlainen kuin siskosi? – Osa 5: Työelämä opettaa

Kun pääsin kokeilemaan työelämää, aloin tiedostamattani opiskella ihmisiä. Kun pääsin ympäristöön, jossa oli minua selvästi vanhempia ihmisiä, en tuntenut itseäni niin ulkopuoliseksi. Vaikken sopinut joukkoon senkään vertaa. Mutten tuntenut oloani ulkopuoliseksi, koska nämä ihmiset eivät olleet uhkaavia. Tämä oli uusi ympäristö. Sellainen, josta kokemukseni ei ollut kiusaaminen ja haukkuminen. Tilanne oli uusi ja ahdistava, mutta se oli kuin pöytä olisi pyyhitty tyhjäksi. Minua ei ahdistanut ihmiset tai ympäristö, minua ahdisti tilanteen vieraus.

Ja tapani selviytyä uusista tilanteista on opiskella. Otan selvää ja yritän ymmärtää. Mitä enemmän tiedän, sitä helpompi minun on esittää normaalia. Sitä vähemmän minua ahdistaa.

Tässäkin kohtaa älyni oli avuksi: opin ihmisiä yllättävän nopeasti ja tehokkaasti. Opin näyttelemään normaalia. Opin, milloin on tilanne, jossa en osaa näytellä. Opin, että niissä tilanteissa on parempi olla hiljaa ja olla kuin ei olisikaan. En enää yrittänyt väkisin kuulua johonkin, vaan opettelin lukemaan ihmisiä ja tilanteita.

Eräs ystäväni sanoi minulle, että hän on kateellinen siitä, ettei minusta yhtään näe, kuinka paljon jokin tilanne minua ahdistaa. Että vaikutan normaalilta paikassa kuin paikassa.

Se on täysin opittu taito.

Exäni sanoi minulle, että hän häpeää minua, kun olemme ihmisten seurassa. Tätä uutta minua hän ei olisi hävennyt. Uudesta minusta hän ei olisi koskaan voinut nähdä, etten kuulu joukkoon ja olen edelleen täysin yksin väkijoukossa.

Kun Pasi sanoi, että hän haluaa elää ihan vaan tylsää arkista arkea, ymmärsin, että sitä minäkin olin aina halunnut. Olin kaksitoista vuotta yrittänyt kulkea bändiporukoissa, ex-mieheni kavereiden kanssa. Olin epätoivoisesti yrittänyt kuulua joukkoon. Mitä enemmän yritin, sitä oudompi olin. Sitä enemmän häpesin. Sitä enemmän exäni häpesi. Mutta hän ei koskaan kysynyt minulta, miksi olen niin vaikea. Hän ei koskaan kysynyt, miksi olen niin outo. Hän vain kertoi häpeävänsä minua.

Hän ei varmasti hävennyt yhtä paljon kuin minä häpesin.

Minä olen kantanut häpeää mukanani koko elämäni ajan. Hän joutui katsomaan sitä ulkopuolelta muutaman hetken. Minä jouduin elämään sitä häpeää täysin yksin.

Tuo häpeä, joka kumpuaa kaukaa lapsuudesta. Kumpuaa kaikista niistä kerroista, jolloin minut häpäistiin omaksi huviksi. Jolloin minut häpäistiin ymmärtämättömyyttään. Jolloin minut häpäistiin oman itsensä ylentämiseksi. Jolloin häpäisin itseni paljastamalla oman avoimuuteni, oman ymmärtämättömyyteni maailmasta. Jolloin häpäisin itseni, kun yritin peitellä ymmärtämättömyyttäni ja avoimuuttani. Minä elin sitä häpeää ihan joka päivä. Joka hetki.

Jatkuu huomenna.




0