Historia
Mikset ole samanlainen kuin siskosi? – Osa 6: Pasi löysi Minut

Mikset ole samanlainen kuin siskosi? – Osa 6: Pasi löysi Minut

Ensimmäinen osa

Jatkoa eiliseltä

Mikset ole samanlainen kuin siskosi? – Osa 6: Pasi löysi Minut

Lapsuusajan ystävien jälkeen Pasi oli ensimmäinen ihminen, jonka kanssa sain olla itseni.

Myönnettäköön, että tuossa vaiheessa olin ehtinyt oppia roppakaupalla itsestäni. Olin ehtinyt vuodessa kasvaa metrejä ja metrejä. Syvälle kuoppaan kaivettu minä oli ensimmäistä kertaa elämässään päässyt kiipeämään sen kuopan reunalle. Siinä minä roikuin kahdella kädellä ja epätoivoisesti potkin ja työnsin itseäni jaloilla ylöspäin, jotta vihdoin ja viimein pääsisin kuopasta ulos.

Pasi oli se ihminen, joka täysin tietämättään ojensi minulle kätensä ja auttoi minut siitä kuopasta ylös.

Olen ylpeä siitä, etten ole kuten siskoni. Olen todella ylpeä siitä, kuinka pitkälle olen päässyt elämässäni.

Olen kohdannut haasteita haasteiden perään. Koska en ole uskonut ansaitsevani ihmisarvoa, olen laittanut itseni uudestaan ja uudestaan tilanteeseen, jossa kuoppaa kaivetaan syvemmäksi. Tai jossa kaivan itselleni kuoppaa syvemmäksi. Mutten koskaan luovuttanut. Alitajuisesti kai tiesin aina, että ennemmin tai myöhemmin löydän sen keinon, sen asian, jolla saan itseni kuopasta ylös. Vaikka tilanne näytti kuinka synkältä, epätoivoisesti etsin keinoa kiivetä kuopasta ylös. Tiesin, että minun pitää muuttua, jotta pääsen siitä kuopasta ylös. Tiesin, että minun täytyy tehdä töitä. Kukaan ei tulisi minua nostamaan ylös, minun olisi kiivettävä ihan itse. Joten epätoivoisesti tein töitä, jotta löytäisin keinot kivuta kuopasta takaisin maanpinnalle.

Ja vaikka Pasi auttoi minua viimeisten senttien kanssa, tein sen itse. Tein sen ihan itse. Kiipesin kuopasta omin avuin.

Osasin löytää ne asiat elämääni, jotka antoivat minulle voimaa kiivetä. Terapia, ystävät, työ itseni kanssa, avoin rohkeus elää ja rohkeus elää avoimena.

Pääsin siihen pisteeseen asti, että pystyin rehellisesti sanomaan: “Et voi sanoa minulle mitään, mikä olisi pahempaa kuin mitä olen jo kokenut.”

En tiedä, olinko siinä kohtaa väärässä. Oli aika paha kuulla, että minulla on syöpä. Oli vielä pahempaa kuulla, että minulla on parantumaton syöpä.

Mutta loukkaukset ja haukkumiset eivät jää minuun kiinni. Ne asiat, jotka ovat totta, myönnän todeksi. Ne asiat, jotka eivät ole totta, tunnistan epätodeksi. En sisäistä muiden sanomia loukkauksia itseeni. En edes tiedä mahtuisiko minuun enää yhtään uutta loukkausta. Minun pääni on jo täynnä niitä.

Jatkuu huomenna.



0