Ajatuksia
Miksi en ota vastaan rahalahjoituksia

Miksi en ota vastaan rahalahjoituksia

Kun joku kuukausi sitten sain Tuiran Terveyskeskuksen pihalta pikavoiton, eräs henkilö Linkkarissa tarjoutui maksamaan tuon pikavoiton puolestani. Kiitin, mutta kerroin pikavoiton olleen oma virheeni, joten maksaisin sen myös itse.

Myös Pasi tarjoutui maksamaan tuon pikavoiton, mutta hänelle sanoin samaa.

Viikko tai pari takaperin eräs henkilö Linkkarissa kysyi tilinumeroani, koska halusi ilahduttaa minua kaiken tämän paskan keskellä. Hänellekin sanoin kiitos, mutta ei kiitos. Jos hän haluaisi auttaa minua, hän voi suositella blogiani ihmisille, jotta saisin levitettyä sanaa näistä – ainakin itselleni – tärkeistä aiheista.

Minulle on myös ehdotettu, että laittaisin Facebookissa rahankeräyskampanjan pystyyn. Tähänkin sanoin, että ei.

Mutta miksi en ole ottanut vastaan rahaa, kun sitä on tarjottu?

Siksi, koska en kirjoita rahan vuoksi. En halua ottaa Sinulta sitä vähää, mikä Sinulla on. En ole ansainnut sitä millään tapaa. En kirjoita siksi, että antaisit minulle vähästäsi, kirjoitan siksi, että haluan muuttaa maailmaa. En usko saavani aikaan mitään radikaalia muutosta, mutta uskon jo nyt vaikuttaneeni monen ihmisen elämään edes jollain pienellä tavalla. Toivon tämän pienen vaikutuksen kasvavan ja muuttuvan ajan kanssa joksikin suuremmaksi ja näkyväksi.

Mutta miksen silti ota rahaa vastaan? Koska minulle tulisi siitä jotenkin… likainen olo. Aivan kuin hyväksikäyttäisin Sinua. Enkä halua sitä tehdä. Koska haluan saada hyvää aikaan.

Jos mietin, mitä entinen terapeuttini sanoisi tähän: Minulle apua/rahaa tarjoava ihminen haluaa tehdä puolestani jotain hyvää. Kun kieltäydyn tästä, kiellän häntä tekemästä sen hyvän, joka hän haluaa puolestani tehdä.

Mutta silti minulla ei luonto anna periksi. Minusta tuntuu, että rahan vastaanottaminen ja etenkin rahan kerääminen, olisi Sinun hyväksikäyttämistäsi.

Mainosraha

Jos pystyisin tienaamaan sisällöntuottajana, eli mainostamalla blogissani yritysten tuotteita, sen rahan voisin ottaa vastaan. Jos joku tunnettu miljonääri – vaikka entinen Postin toimitusjohtaja – tarjoaisi minulle rahaa, ehkäpä saattaisin ottaa senkin avun vastaan. Jos Kimi Räikkönen sanoisi ostavansa minulle uuden auton, antaisin hänen ostaa minulle sen automaattisen Fiestan, jota olen jo useamman vuoden pohtinut. Koska heillä on siihen varaa.

Enkä sitäkään apua ottaisi ilmaiseksi vastaan, vaan haluaisin sen maksaa jollain tavalla takaisin. Edes sillä, että kirjoitan julkisesti kiitoksen siitä, että he halusivat minulle tämän avun tarjota.

Mutten myöskään suostuisi tienaamaan sillä, että mainostaisin mitä tahansa. Voisin mainostaa Elovenan välipalajuomia, Lidlin jäätelöpikareita, Lännentilan herneitä, Fazer leipurien Porkkana-punajuurileipää, K-Supermarketin Chiansiemenleipää ja Pirkka pehmopaloja, Pirkka Kaurajuomaa, Feelian ruokia, Xiaomin sähköpotkulautaa, eläintarvikekauppoja, erilaisia kofeiinittomia espressoja ja kahveja ja niin edelleen. Eli siis tuotteita, jotka olen oikeasti todennut hyväksi.

En voisi mainostaa tuotetta pelkän mainostamisen vuoksi. Toki nyt yllä mainittujen valmistajien ei tarvitse maksaa minulle rahaa, koska mainostin heitä juuri ihan ilmaiseksi.

Olen pohtinut sitä, että tarjoaisin ”palvelujani” Pro-liitolle, johon kuulun. Taas yksi mainos lisää. Voisin kirjoittaa näitä yrityskulttuuriaiheisia kirjoituksiani johonkin heidän medioistaan. Tai linkata heidät tavalla tai toisella näihin minun kirjoituksiini.

Mutta en ole saanut aikaiseksi.

Itsepäinen ihminen

Kirjaa olen työstänyt. Ajatuksenani olisi yhdistää blogin tekstejä ja täysin uutta materiaalia yksiin kansiin. Sillä haluaisin tehdä rahaa, mutta jos saan kirjan kirjoitettua valmiiksi joskus, tärkeintä on se, että saan sille lukijoita. Siinäkin raha on toissijainen asia. Se olisi tervetullut asia, mutta täysin toissijainen.

En sanoisi, että ylpeys estää minua ottamasta rahaa vastaan. En ole ylpeä ihminen. Olen itsepäinen ihminen. Olen ihminen, joka ei osaa ottaa apua vastaan, eikä osaa pyytää apua. Olen ihminen, joka tuntee hyväksikäyttävänsä toista, jos saa jotain ilmaiseksi. Olen ihminen, joka vastaa: ”No enhän ole”, jos ulkonäköäni kehutaan.

Okei. En sano enää. Terapeuttini kertoi, että se loukkaa kehujaa. Tämän jälkeen opettelin sanomaan: ”Kiitos”, mutta mielessäni silti ajattelen: ”No enhän ole.”

En ota rahaa vastaan, koska minä en ansaitse Sinun rahojasi.

Sinä ansaitset Sinun rahasi.

0