Työelämä
Miten kolmiodraamat muodostuvat

Miten kolmiodraamat muodostuvat

Kirjoitin muutama päivä sitten fiktiivisen tarinan työpaikalla tapahtuvista kolmiodraamoista.

http://nnebr.com/olipa-kerran-esihenkilo/

Kirjoitin tarinan tarkoituksella, lisäsin siihen tietoisesti tietynlaisia elementtejä. Jätin tarinan motiivien selittämisen myöhemmälle ajankohdalle, jotta lukijalla olisi hieman aikaa sulatella ajatusta.

Tarinani sai Linkkarissa hyvinkin hyökkäävän reaktion aikaiseksi eräässä lukijassa. Tämä herätti keskustelua siitä, mitä ja miten saan tai en saa kirjoittaa omista kokemuksistani. Vaikka tämän kirjoituksen ajatus oli herättää toisenlaisia ajatuksia, on hyvä, että myös ihmisten oikeudesta omaan kokemukseen tapahtumista keskustellaan. Jouduin tästä samasta aiheesta riitaan jo aiemminkin, koska kokemuksen toisessa päässä oleva henkilö ei ollut kanssani samaa mieltä siitä, miten asiat olivat tapahtuneet. Tämä on täysin normaalia ja tästä aiheesta kirjoitan enemmän joskus myöhemmin.

Joka tapauksessa nämä kommentit kertovat kirjoittajastaan enemmän kuin minusta. Ihmettelen myös kovasti sitä, minkä takia Ricardo ja Tuomas haluavat korostaa tarinan todenperäisyyttä, vaikka koko kirjoitus alkaa sanoilla: ”Tämä tarina ei ole tosi. Se on mielikuvituksen tuottama tarina.” Ainakin Ricardo paljasti hyvin sen, kenen roolin hän on valmis tarinasta omaksumaan.



Joka tapauksessa avaan tässä tarinan henkilöiden motiiveja heidän käytökselleen. Näistä kaikista aukeaa se, miten tarinan henkilöhahmot välttelevät omia tunteitaan ja sen sijaan keskittyvät muihin asioihin tai purkavat tunteensa toisiin ihmisiin.

Hiljainen

Hiljainen henkilö aisti työpaikalla olevan kireän tunnelman. Hän oli kasvanut riitaisassa perheessä ja halusi välttää konflikteja kaikin keinoin. Hänen tapansa tähän oli vetäytyä ja olla hiljainen. Hän avautui vain luotettavien henkilöiden seurassa ja näitä henkilöitä hänellä ei useinkaan ollut omassa elämässään.

Toistuvat pettymykset ihmissuhteisiin olivat syrjäyttäneet häntä lisää. Joten työpaikan ahdistuneen tunnelman tuntiessaan hän vetäytyi. Välillä hän purki turhautumistaan suorasanaisella palautteella, jonka jälkeen hän vetäytyi lisää. Hän oli mukava ja ystävällinen kaikkia kohtaan, muttei halunnut paljastaa itsestään mitään. Hän halusi tarkoituksella pysyttäytyä ryhmän ulkopuolella, missä oli turvallista. Siellä hän ei itse joutuisi tiimin sisäisten räjähtelyjen kohteeksi.

Koska hän oli hiljainen, ystävällinen ja mukava, hänen oli helppo luoda turvallisen oloinen tunne Esihenkilölle, joka turvautui häneen ajan kuluessa lisääntyvissä määrin. Tämä oli Hiljaiselle hyvä asema olla: tällä tavoin hän pystyi paremmin välttämään tiimin sisäiset konfliktit.

Hän ei ollut töissä tekemässä ystäviä, vaan rahaa. Työpaikka on työpaikka ja uusia työpaikkoja löytyy aina.

Kiusaaja

Kiusaaja ei pitänyt siitä, miten Nainen oli tullut sotkemaan tutun ja turvallisen ryhmädynamiikan tiimin sisällä. Hän piti siitä vielä vähemmän, kun ymmärsi, että Nainen oli tullut tekemään töitä tasa-arvoisena tiimin jäsenenä, ei apulaisena tiimille. Kiusaaja ei pitänyt Naisen avoimesta ja suorapuheisesta tyylistä. Hänellä ei ollut oikeutta puuttua siihen, miten tiimissä tehtiin töitä. Vielä pahempana asiana oli se, että Nainen tuli tiimiin uusien ideoiden kanssa ja alkoi sekoittaa pakkaa.

Kiusaajalla oli selvä kunnianhimoinen suunnitelma siitä, miten hän tulisi urallaan etenemään. Naisen tyyli tulla sekoittamaan pakkaa oli hänen urasuunnitelmilleen uhka. Nainen osoitti liian paljon potentiaalia ja sai liian paljon positiivista palautetta ylemmiltään. Kiusaajaa turhautti se, miten hän oli yrittänyt vuosia ajaa muutosta tiimissä, mutta hänen ideansa ja ajatuksensa jäivät kuuroille korville. Hän ei ollut edennyt suunnitelmien mukaan, eikä hän kokenut, että hänen työpanostaan, ajatuksiaan ja ideoitaan arvostetaan. Hänellä oli paljon fiksuja kehitysideoita, eikä hän ollut saanut mitään selkeää perustetta sille, minkä takia hän ei voisi lähtä kehittämään näitä ideoita eteenpäin.

Uusille prosesseille oli todellinen tarve, mutta yrityksen kyky muuttua oli liian hidas. Hän tunsi turhautumista ja suuttumusta siitä, ettei häntä kuultu, eikä noteerattu. Hän ei kuitenkaan voinut tehdä asialle mitään, joten hän purki turhautumisensa Naiseen, joka oli tullut sotkemaan tiimin ryhmädynamiikan.

Sovittelija

Sovittelija tunsi suurta turhautumista Esihenkilön äitimäiseen asenteeseen häntä kohtaan. Hän ei pitänyt siitä, miten hänestä tuntui, että Esihenkilö holhosi häntä. Aivan kuin hän ei osaisi itse tehdä päätöksiä tai pitää itsestään huolta. Hän ei kuitenkaan osannut sanoa tätä suoraan Esihenkilölle, koska hän ei halunnut aiheuttaa eripuraa. Hän mieluummin nieli saamansa kohtelun kuin olisi loukannut Esihenkilöä, joka teki vain parhaansa. Sovittelija ei missään tapauksessa halunnut loukata ketään tai pahoittaa kenenkään mieltä.

Hänkin oli turhautunut tiimin kireistä väleistä. Koska tiimin sisäiselle kireydelle ei saatu tehtyä mitään, häntä turhautti entisestään, ettei kokenut Esihenkilön olevan tarvittavana auktoriteettisenä tukena auttamassa päätöstenteossa. Hän olisi kaivannut Esihenkilöä, joka puuttuu tiukasti tiimin sisäisiin ongelmiin, sekä on vahvasti mukana auttamassa jokapäiväisessä työnteossa. Hän oli toivonut Esihenkilön auttavan ja edistävän positiivista muutosta hitaissa ja kömpelöissä prosesseissa, mutta ajan kuluessa hän huomasi, että yrityksen hidas kyky muuttua oli enemmän, mihin Esihenkilö pystyi vaikuttamaan.

Kun hän lopulta ymmärsi olevansa vihainen tilanteesta, hän alkoi pohtia syytä suuttumukselleen. Minkä takia Esihenkilön äitimäinen asenne oli niin kuormittavaa? Ystävän kanssa keskusteltuaan hän lopulta tajusi tähän syyn. Hänellä oli koko ala-asteen ajan ollut opettaja, joka holhosi häntä kaikessa, mitä hän teki. Hän ei ymmärtänyt, minkä takia opettajalla oli niin suuri sananvalta siihen, missä ja kenen kanssa hän sai leikkiä, tai minkä takia opettaja tuntui puuttuvan hänen koulumenestykseensä enemmän kuin muiden oppilaiden. Hän oli tuntenut saavansa opettajalta liikaa positiivista huomiota, joka taas vaikutti siihen, kuinka muut oppilaat häneen suhtautuivat. He alkoivat haukkua Sovittelijaa opettajan lellikiksi. Muut lapset eristivät hänet ryhmästä ja holhoavan opettajan vuoksi Sovittelija oli joutunut viettämään koko ala-asteen yksin, ilman minkäänlaista todellista tukea.

Hän oli tuntenut painostusta kahdelta eri suunnalta ja jäänyt sen kanssa yksin. Töissä hän alitajuisesti oli kaiken aikaa pelännyt joutuvansa samaan tilanteeseen. Hän oli hyvissä väleissä koko tiimin kanssa, mutta hän pelkäsi Esihenkilön holhoavan asenteen aiheuttavan muissa samaa katkeruutta, jota lapset koulussa olivat tunteneet. Hän pelkäsi, että hänet eristettäisiin tiimistä ja hän jäisi jälleen täysin yksin.

Esihenkilö

Esihenkilöllä oli todella vahva Huijarisyndrooma. Hän oli epäitsevarma, eikä oikein uskonut, että oli päässyt urallaan esimiesasemaan saakka. Kun hän sai työpaikan kaverikaupalla, hän oli samalla helpottunut, kauhuissaan ja nolostunut siitä, ettei saanut työtä omilla ansioillaan. Hän tunsi valtavaa painetta siitä, että hänen on onnistuttava työssään.

Mitä enemmän hän tunsi tätä painetta, sitä huonommin hän suoriutui. Pelko epäonnistumisesta tuntui valtavana taakkana hänen harteillaan. Se oli niin paha, että aiheutti pahoja fyysisiä oireita.

Työn aloitettuaan hän halusi todistaa kaikille, että pystyisi suoriutumaan työstään. Hän kieltäytyi edeltäjänsä avusta, koska halusi lähtä tekemään itsensä näköistä työtä. Hän tiesi tiimin olevan pulassa ja hänellä oli vahva halu pelastaa se. Samalla hän pystyisi näyttämään, että hän pystyy työhönsä.

Pian hän kuitenkin huomasi, että hän olisi tarvinnut enemmän apua. Vieras toimiala oli liian vaikea sisäistää ilman apua. Mutta koska hän oli alunperin kieltäytynyt avusta, hän ei voinut enää mennä pyytämään sitä. Hän ei halunnut kenenkään ajattelevan, että hän on kyvytön tehtäväänsä.

Mitä enemmän aikaa kului, sitä pahemmin epäonnistumisen pelko painoi hartioita. Hän yritti saada apua esimieheltään, muttei saanut häneltä sitä tukea, mitä Esihenkilö olisi kaivannut. Hän ei uskaltanut vaatia esimieheltään lisää apua ja tukea, jottei hän näyttäisi epäonnistuneelta esimiehensä silmissä.

Kauhu, stressi, ahdistus ja turhautuminen alkoivat tuntua liian suurelta taakalta. Hän oli vihainen siitä, että oli joutunut tähän tilanteeseen. Vihainen siitä, että asiat toimivat niin vaikeasti. Vihainen siitä, ettei tiimi kuunnellut häntä. Vihainen siitä, ettei pystynytkään saamaan positiivista muutosta aikaan.

Hän ei kuitenkaan tiennyt olevansa vihainen. Hän tunsi olevansa väsynyt. Joten sen sijaan, että hän olisi käsitellyt tunteensa, hän heijasti ne muihin. Hän yritti saada positiivista palautetta äitimäisestä asenteestaan. Hän ajatteli, ettei kukaan voisi häntä tuomita siitä, että hän pitää toisesta ihmisestä huolta. Hän yritti pitää Sovittelijasta huolta siten kuin hän olisi halunnut, että hänestä huolehditaan.

Hän haki samaa tunnetta Hiljaisesta. Jos hän vain pystyisi purkamaan Hiljaisen muurit ja saamaan tähän henkilökohtaisen kontaktin. Hän tuntisi valtavaa onnistumista siinä, että on saanut toisen ihmisen avautumaan.

Esihenkilö ei tiennyt sivuuttavansa Naista. Hän ei tietoisesti jättänyt häntä huomioimatta. Alitajuisesti hän kuitenkin vältteli tätä, koska ei saanut Naiseen sellaista kontaktia, jonka oli toivonut saavansa. Vaikka hän tunnisti Naisesta paljon samanlaisia piirteitä, joita hänessä itsessäänkin oli, Nainen tuntui kuitenkin olevan eri tasolla näiden asioiden kanssa.

Hän ei ymmärtänyt, minkä takia tunsi olonsa epämukavaksi Naisen läsnäollessa. Joten hän tiedostamattaan vältteli tilanteita, joissa hän tuntisi itsensä epämukavaksi. Mistä seurasi tiedostamaton sivuuttaminen.

Kun Nainen sairastui, hän oli todellakin huolissaan tilanteesta. Hän ajatteli naisen sairaana luurankona kuolinvuoteella elämässä viimeisiä päiviään. Hän ei ymmärtänyt, ettei diagnoosin saaminen muuttanut sitä faktaa, että Nainen oli sairastanut tietämättään jo vuosia. Diagnoosi ei muuttanut Naista sen sairaammaksi, mitä hän aiemminkaan oli.

Sen sijaan vaikea taloustilanne aiheutti painetta yritysjohdon suunnalta. Yhtään rahaa ei saisi tuhlata, lisäresursseja sairauslomapaikkaajalle ei anneta, Esihenkilö tulisi ratkaista tiimin sisäinen resurssipula ja kuormitus omin neuvoin. Yritysjohto teki Esihenkilölle selväksi, ettei tuuraajaa palkattaisi ainakaan niin pitkään aikaan, kun Nainen on vain toisinaan sairauslomalla ja hänelle joudutaan maksamaan sairausloma-ajalta palkkaa. Tilannetta voitaisiin tarkastella uudelleen, jos Nainen jäisi pidemmäksi aikaa sairauslomalle ja palaisi takaisin vasta sitten, kun hän on täysin työkykyinen.

Esihenkilön alusta asti tuntemat paineet kasvoivat entisestään. Nyt on tosi kyseessä. Jos hän saisi tämän ongelman ratkaistua, hän voisi parantaa tiimin hyvinvointia. Se olisi vihdoin se näkyvä onnistuminen, jota Esihenkilö oli odottanut.

Hän oli tähän mennessä tehnyt kaikki hänelle osoitetut työt ilman minkäänlaista kiitosta. Hänellä ei jäänyt tiimille aikaa, eikä hän ehtinyt perehtyä yrityksen toimintaan, koska hän teki kaikki ne tehtävät, jotka eivät kuuluneet suoraan kenenkään työnkuvaan. Hän ei osannut sanoa ei, eikä perustella sitä, että nämä tehtävät kuuluvat vielä vähemmän hänen työnkuvaansa. Hän tunsi, että häntä käytettiin enemmän henkilökohtaisena assistenttina kuin olisi tunnistettu tasa-arvoisena Esihenkilönä ja tiiminvetäjänä, joka hän oli. Hän yritti epätoivoisesti pitää tiiminsä puolia, mutta tiimi ei nähnyt sitä, eikä siten osannut arvostaa kaikkea sitä vaivaa, jonka hän tiiminsä eteen näki. Hän oli puun ja kuoren välissä: hänen esimiehensä ja yritysjohto painosti häntä parempaan taloudelliseen tulokseen ja hänen alaisensa purkivat kaiken turhautumisensa Esihenkilöön. Häneltä odotettiin toimia, vaikkei hänellä oltu annettu tarpeeksi valtaa vaikuttaa asioihin.

Joten hän tukeutui niihin henkilöihin, joilta hän koki saavansa tarpeeksi tukea ja vältteli niitä henkilöitä, jotka vaativat häneltä asioita.

Hän ei missään välissä ymmärtänyt sivuuttavansa todellisia tunteitaan keskittymällä ulkoisiin asioihin ja asettamalla rooleja muille ihmisille.

Kolmiodraamat

Näin kolmiodraamat syntyvät. Eivätkä ne suinkaan lopu tämän tarinan rajojen sisäpuolelle. Nainen purki turhautumista työpaikallaan puolisoonsa. Hän pyrki saamaan takaisin menettämäänsä kontrollintunnetta kontrolloimalla asioita kotona. Turhautuneisuus työpaikan ongelmiin teki hänestä masentuneen ja ärtyneen ja lopulta itsetuhoisen. Hän ei tiennyt tarvitsevansa taukoa työpaikan draamasta, ennen kuin vihdoin pääsi siitä irti. Hän oli ollut hyvin lähellä itsemurhaa, mutta lopulta päätti keskittyä omaan elämäänsä ja jättää työpaikan murheet työpaikalle. Tietämättään Päällikkö oli tehnyt Naiselle suuren palveluksen pakottamalla hänet sairauslomalle. Nainen oli ollut sairautensa ja mielenterveytensä vuoksi sairauslomaa vailla, muttei itsepäisyyttään suostunut myöntämään sitä. Hänellä oli oma historiansa ja omat syynsä puskea kaksin verroin takaisin, kun hän koki häntä puskettavan suuntaan, johon hän ei halunnut mennä.

Kolmiodraamojen välttäminen

Kolmiodraamojen voidaan välttää, kun keskitytään tunnistamaan omat tunteet. Se ei missään tapauksessa ole helppoa. Se todennäköisesti on hyvinkin kivuliasta. Mutta omien tunteiden ja traumojen kohtaaminen avaa ihmiset kohtaamaan toisensa avoimemmin mielin. Kun avioliiton ongelmat keskustellaan läpi pariterapiassa, ei kumpikaan vanhemmista alitajuisesti vedä lasta tai lapsia peittelemään avioliitossa olevia ongelmia.

Kun oman epävarmuuden kohtaa, ei tule huomaamattaan kohdeltua asiattomasti henkilöä, joka näyttää olevansa sinut itsensä kanssa. Sanon ”näyttää” siksi, että kukaan meistä ei tiedä, mitä toisen ihmisen päässä liikkuu. Ei edes silloin, kun ihminen niistä itse kertoo. Koska hänen sanansa eivät pysty tarpeeksi selvästi kuvailemaan hänen tuntemuksiaan tai kokemuksiaan. Esihenkilö tunsi täysin turhaan Naisen uhkaksi, sillä itsevarmasta olemuksestaan huolimatta Nainen oli itse aivan yhtä epävarma ja kärsi aivan yhtä pahasta huijarisydroomasta kuin Esihenkilökin. Jos jompikumpi heistä olisi avoimesti puhunut omista tunteistaan toisilleen, heistä olisi saattanut tulla hyvätkin ystävykset.

Joten seuraavalla kerralla, kun tunnet turhautumista, ärtymystä tai suuttumusta toista henkilöä tai tilannetta kohtaan, keskity katsomaan itsesi sisälle. Mitä tunteita todellisuudessa koet ja mistä ne tunteet johtuvat. Olisiko kenties jotain, mitä voisit niille tehdä?

Muutos

Meillä jokaisella on oma tapamme toimia. Toistamme samaa toimintamallia kerrasta toiseen, viikosta toiseen, vuodesta toiseen. Olemme tuomittuja toistamaan samaa käytösmallia niin pitkään, kunnes itse päätämme muuttua.

Sovittelija ymmärsi suuttumuksensa Esihenkilöä kohtaan juontuvan hänen kouluajoiltaan. Kun hän alkoi käsitellä tätä tunnetta, hän oppi suhtautumaan Esihenkilöön eri tavalla. Hän ei enää tuntenut suuttumusta, eikä ärtymystä, vaan oppi arvostamaan Esihenkilön osoittamaa huolenpitoa. Tämä lähensi heidän suhdettaan ja paransi tiimin henkeä.

Näin toimintatapaa muuttamalla erittäin tulenarka tilanne muuttuikin alkavaksi ystävyydeksi.

Kiusaaja taas vaihtoi työpaikkaa, kun ei saanut vanhassa työssään sitä arvostusta, jonka hän oli ansainnut. Uudessa työssään hän pääsi käyttämään niitä erityistaitoja, joita hän ei vanhassa työssään päässyt käyttämään. Uudessa työyhteisössä hän pääsi kehittämään taitojaan, pääsi kehittämään yrityksen prosesseja ja järjestelmiä ja hänen työpanoksensa huomattiin ja sitä arvostettiin suuresti.

Myös sinä voit parantaa omaa oloasi parisuhteessa, vanhempiesi tai ystävän kanssa ja työpaikalla.

Aina lopputulos ei välttämättä ole hyvä. Oma onnellisuutesi saattaa olla siitä kiinni, että poistut huonosta parisuhteesta. Se voi tarkoittaa sitä, että vedät selvemmät rajat ja pidät etäisemmät välit vanhempiisi, lopetat ystävyyssuhteen tai vaihdat työpaikkaa.

Tunnista asiat, jotka ovat sinusta kiinni. Niihin voit vaikuttaa. Ketään muuta et pysty muuttamaan. Voit vain toivoa, että oma muutoksesi lopulta auttaa myös muita ympärilläsi suhtautumaan sinuun toivottavammin.

1

1 thought on “Miten kolmiodraamat muodostuvat

Comments are closed.