Tänään
Näin tänään unta

Näin tänään unta

Ketään ei kiinnosta kenenkään unitarinat. Ne ovat sekavia, eikä kuulija ymmärrä niistä mitään. Ainut syy keskustella toisen ihmisen unista, on toinen ihminen itse. Unen kertominen helpottaa kertojaa. Kuulija toki saattaa saada unen teemoista kiinni, unesta keskusteleminen saattaa auttaa unen näkijää ymmärtämään, mitä hänen alitajuntansa on hänelle kertonut.

Mutta yleistetysti sanoen: ketään ei kiinnosta kuulla toisen ihmisen unista, kertomuksista ei saa mitään tolkkua.

Siispä kerron teille, millaista unta näin ennen kuin kello herätti aamulla.

Olin muuttanut uuteen, isoon, hienoon ja arvokkaaseen loft-tyyppiseen asuntoon, hyvällä asuinalueella, arvokkaassa ja vasta valmistuneessa kerrostalossa. Asuin kerrostalon ylimmässä kerroksessa ja olin onnellinen uudesta hienosta asunnostani, johon minulla oli jostain syystä varaa ihan ilman mitään ongelmia.

Istuin sohvalla minua muutossa auttaneen miehen kanssa. Oikeassa elämässä hän on LinkedIN verkostossani, olen jutellut hänen kanssaan muutamia kertoja puhelimessa. Yhtäkkiä huomasin, miten asunnossa olleesta takaovesta käveli kaksi huoltomiestä olohuoneeseen. He lompsivat likasine kenkineen asunnon poikki ja kävelivät asunnon etuovesta ulos.

Asunnon takaovi vei rakennuksen huoltorappukäytävään, jollaisia ainakin Mad Men -sarjan mukaan New Yorkin rakennuksiin tehtiin mm. palvelusväkeä varten.

Seuraavan kerran, kun nämä henkilöt lompsivat asuntoon sisälle, pysäytin heidät. Kysyin, minkä takia he kulkevat jatkuvasti asuntoni läpi. Eihän tällainen käy päinsä, mitä jos olisin olohuoneen sohvalla alasti?

Huoltomiehet kertoivat, että heidän täytyy päästä kulkemaan huoltokäytävästä talon rappukäytävään ja minun asuntoni on ainut paikka, josta tuo siirtymä onnistuu.

Jäin asiallisesti keskustelemaan heidän kanssaan siitä, miten voisimme ongelman ratkaista. Se ei käy päinsä, että he omilla avaimillaan kulkevat, miten haluavat. Tämä on minun asuntoni ja minulla on oikeus yksityisyyteeni. Jos he kulkevat asuntoni läpi, heidän tulee soittaa ovikelloa. Minun täytyy päästää heidät sisälle, he eivät saa tulla asuntoon omilla avaimillaan.

Kun huoltomiehet lähtivät, rötkähdin sohvalle makaamaan. Linkedin-muuttoapuystävä pötkähti viereeni makaamaan. Ihmettelin tätä: olenhan naimisissa, eikä minulla ollut tämän henkilön kanssa näin läheisiä välejä, vaikka hän olikin muutossa ollut suuri apu.

Sitten hän laittoi käden reidelleni.

Säpsähdin ja yritin vetäytyä pois.

Hän laittoi kätensä ympärilleni ja otti minusta tiukasti kiinni. Ei sanonut sanaakaan, oli täysin hiljaa.

Minä huudahdin hädissäni: ”Päästä irti! Mitä sinä haluat?!”

Hän oli edelleen hiljaa, piti tiukasti kiinni.

Kerroin hänelle, että minulla on molemmilla puolilla kylkiluissa syöpä ja hänen otteensa puristaa kylkiluitani ja tekee kipeää. Hän tiukensi otettaan hetkeksi. Pidätin hengitystäni ja annoin kivun mennä ylitseni. En antanut hänen nähdä tuskaani.

Yritin puhua hänelle. Kerroin, että olen Pasin kanssa onnellisesti naimisissa. Pahoittelin, jos hän on ymmärtänyt ystävyyteni jotenkin väärin. Kyselin, mitä hän on vailla, mitä hän haluaa.

Uudestaan ja uudestaan hän puristi kylkiluitani tiukasti.

Jokaisella kerralla olin hiljaa. Pidätin hengitystä. Annoin kivun tulla ja ajaa ylitseni.

En varmasti näytä hänelle kipuani. En anna hänelle sitä tyydytystä.

Hän puristi uudestaan ja uudestaan. Jokaisella kerralla pidätin hengitystä, kestin kivun. Olin vahva.

Tätä tuntui jatkuvan ikuisuuden.

Sitten Pasin herätyskello soi ja heräsin.

Herätessäni minulla ei ollut minkäänlaisia kipuja.

0
Tags :