Ajatuksia
Olen pahoillani, mutta

Olen pahoillani, mutta



Olen viimeisen vuoden aikana saanut kuulla aika paljon ”Olen pahoillani, mutta”.

Olen pahoillani, etten löytänyt syöpääsi, mutta luotin papa-näytteen tulokseen.

Olen huolissani sinusta, mutta sinun pitäisi jäädä sairauslomalle, koska minä haluan niin.

Olen huolissani sinusta, mutta sairautesi on minun kannaltani vaikea asia.

Olen huolissani sinusta, mutta sinun sairautesi aiheuttaa muille kuormaa.

Ikävää, että koet tulleesi kohdelluksi väärin, mutta tämä on sinun syysi.

Ikävää, että olet kokenut näin, mutta ylireagoit ja liioittelet tapahtumia.

Toivomme, että paranet, mutta teemme kaikkemme, jotta elämäsi olisi helvettiä.

Olet tärkeä työntekijä, mutta et ansaitse tulla kohdelluksi ihmisenä.

Mutta-sana mitätöi kaiken sitä edeltäneen.

Ei ole mitään merkitystä sillä, mitä sanot, jos lopetat lauseen sanomalla ”mutta”. Jälkeen jää vain se, mitä sanot sanan ”mutta” jälkeen.

Parisuhteessa riitaa ei lopu sanomalla: ”Olen pahoillani, että haukuin sinut tyhmäksi ja laiskaksi, mutta minua ottaa pattiin se, että olet tyhmä ja laiska.”

Taiteilija ei ota kehuna, jos kerrot: ”Maalaamasi taulu on kaunis, mutta en koskaan laittaisi sitä esille.”

Et koskaan luottaisi ihmiseen, joka sanoo: ”Anteeksi, että puukotin sinua naamaan, mutta vihaan sinua ja haluan tappaa sinut.”

Parisuhdeterapeutti osaa kertoa, ettei riidellessä saisi käyttää sanaa ”mutta”.

Itse olen opetellut vähentämää tuota sanaa sanavarastostani, joskaan en ole siinä onnistunut kovinkaan hyvin. Tiedostan kuitenkin sen hetken, jolloin teen virheen ja mitätöin sanomani asiat sanomalla ”mutta”.

Silti viimeaikoina tuolle sanalle on ollut aivan todellinen tarve:

Ymmärrän, että luotit papa-näytteen tulokseen, mutta sinä olet alasi ammattilainen ja sinun pitäisi 25-vuotisen urasi jälkeen kyetä tunnistamaan kuuden sentin syöpäkasvain, kun tuijotat sitä omilla silmilläsi. Sinun pitäisi tietää, ettet voi sanoa potilaalle kaiken näyttävän normaalilta, jos kaikki ei näytä normaalilta.

Ymmärrän, miksi olet syrjinyt minua sairauteni perusteella, mutta se on laitonta, eikä niin saisi tehdä. Huolimatta siitä, kuinka paljon sairauteni aiheuttaa sinulle kuormaa.

Ymmärrän, että syytät minua tapahtuneesta, koska olet kuullut siitä vain vastapuolen version. Mutta sinun olisi pitänyt keskustella minun kanssani, koska minä nostin tämän ongelman esille. Et voi ymmärtää, mitä on tapahtunut, jos et ole kuullut minulta sitä, miten minua on kohdeltu.

Ymmärrän, että haluatte tehdä elämästäni helvettiä, koska puhun yhteiskunnallisesti tärkeistä asioista, joista ihmiset eivät uskalla leimaantumisen pelossa puhua. Mutta minulla on oikeus kertoa julkisesti omista kokemuksistani. Jos kohtelet minua väärin, sinä olet vastuussa omasta käytöksestäsi.

Olen tärkeä työntekijä, mutta jokainen ihminen ansaitsee tulla kohdelluksi inhimillisesti (pedofiileja ja väkivaltarikollisia lukuunottamatta) huolimatta siitä, onko hän tärkeä työntekijä vai ei.

3

3 thoughts on “Olen pahoillani, mutta

    • Valitettavasti minulla on itselläni samanlainen tapa ’jatkaa’ aina lausetta sanottuani ensin jotain positiivista…. joskus se alkaa juurikin sanalla ”mutta”… Jotenkin ’peruspessimistinä’ se tulee minulta niin luontevasti… ja olenkin saanut siitä etenkin naisystävältäni moitteita, että ’pilaan’ kaiken aiemmin sanomani sillä jatkolauseellani… enkä tosiaan tee sitä sillä, että haluaisin pahoittaa hänen mielensä, jotenkin vaan itse näen asioita eri tavalla, tavallaan mustavalkoisesti, että jokaisessa kultakimpaleessakin täytyy olla se ’musta tahra’…. En ole paha enkä halua levittää huonoa karmaa, mutta (tässä se nyt sitten heti jo tuli se eka ’mutta’ 🤓) en myöskään halua peitellä itseäni ja ajatuksiani, teeskennellä mitään… Minusta vielä pahempaa olisi kuitenkin se, että pitäisi ruveta ’asettelemaan sanoja’ tai miettimään tekemistään… Toisaalta tässä iässä on jo oppinut senkin, että joko minusta tykkää taikka sitten minut hylkää, se on jokaisen oma valinta, jolla ei välttämättä ole merkitystä minuun itseeni, ainakaan pidemmällä aikajänteellä. Elämä ohjaa meitä eteenpäin tahoillamme, toisia se kohtelee hellemmin ja toisia karummin, kuten sinua, en lähde sen enempää asiasta puhumaan mutta sulla on kyllä ollut omaakin elämääni ainakin potenssiin 10 kovempaa, mutta (no niin nyt se tuli taas….🧐) arvostan sinua, ajatuksiasi ja kirjoituksiasi nimenomaan juuri sen takia (tämä oli kuitenkin positiivinen jatkolause 😀). Kaikesta karuudesta huolimatta et ehkä olisi sitä mitä olet nyt jos asiat olisivat menneet toisin. Joskus ikävät kokemukset avaavat silmät kaiken sen seesteisen normiarjen keskellä, mitä tämä kaikki on ja mikä oikeasti on tärkeää. Niin ainakin itselläni on tapahtunut, se mitä näet maailmassa ei sillä oikeastaan ole mitään merkitystä vaan ainoastaan sillä mitä koet ’omassa maailmassasi’. Siellä olet aivan sitä mitä itse haluat eikä kukaan tai mikään pääse sinne ilman sinun lupaasi… Aurinkoa päivääsi ja lisää hyviä kirjoituksia, kiitos!🌞

      • Toki ”mutta” sanaa voi käyttää niin hyvässä kuin pahassakin.
        Itsekin sitä paljon viljelen, monestikaan asiat eivät ole niin mustavalkoisia. Kyllä meillä on ollut monet riidat, joissa anteeksipyyntö tulee molemmilta muttien kanssa. ”Anteeksi, että huusin, mutta sinä huusit eka.”
        Ainakin omalta osalta se on itsesuojelua. Vaikka monesti riittäisi se, että pyytää vaan anteeksi. Aina ei tarvitse selitellä ja perustella, joskus voi vaan hyväksyä sen, mitä toinen kokee. Mutta kun tarve suojella itseä on niin kova.
        Kuten sanoit: Pitää voida perustella, että toimin näin, koska olen tällainen. Ota tai jätä.
        Onneksi kukaan meistä ei ole täydellinen ja jokaisella on aina parantamisen varaa, kunhan vaan motivaatiota siihen löytyy!

        Kiitos erittäin paljon palautteestasi ja oikein aurinkoista päivää ja kesää myös sinulle!

Comments are closed.