Historia
Parisuhdeväkivalta

Parisuhdeväkivalta

Kerron teille tänään hieman erilaisen tarinan. 

Vuosia sitten asuin alkoholisoituneen ja väkivaltaisen poikaystäväni luona.

Tämä on vain yksi esimerkki siitä, millaista elämäni hänen kanssaan oli.

Olimme risteilyllä hänen ystävänsä kanssa. Voitin ruletissa 38 euroa kahden euron panoksella. Poikaystäväni hävisi useita kymmeniä euroja. Hän syytti minua siitä, että minä voitin ja hän hävisi. Minä en olisi saanut voittaa rahaa. Lopulta jouduin antamaan hänelle omat voittoni. Myöhemmin illalla poikaystävä potkaisi minua päähän jostain toisesta syystä. Poikaystävän kaveri tuli väliin ja joutui kaikin voimin pitämään poikaystäväni minusta erossa, että pääsin karkuun. Seuraava riidan aihe oli se, että olin nolannut poikaystäväni hänen ystävänsä silmissä. Minun olisi pitänyt käskeä hänen ystävänsä pois ja pitänyt antaa poikaystäväni jatkaa pahoinpitelyä. Riita jatkui pitkin iltaa, kunnes lopulta laivan baarissa lähdin tilanteesta pois. Poikaystävä lähti perään ja tarttui minua käsivarresta lujasti. Rimpuilin irti. Poikaystävä tuli perään. Laivan vartijat olivat vieressä ja nappasivat poikaystäväni kiinni. Poikaystävä alkoi riehua: ”Minulla on oikeus kohdella tyttöystävääni miten haluan!” Hän päätyi putkaan. 

Kun hän seuraavana aamuna vapautui, oli minun syyni, että hän oli joutunut putkaan. Minun olisi pitänyt mennä pelastamaan hänet. Riehua kunnes olisin joutunut itse putkaan. Minun olisi pitänyt joutua kärsimään vähintäänkin yhtä paljon kuin hän kärsi. Ja pahin rikos kaikesta oli se, että olin yön aikana kehdannut keskustella hänen ystävänsä kanssa, joka oli meidän kanssamme samassa hytissä. Poikaystäväni mukaan en olisi saanut keskustella yhdenkään miehen kanssa silloin, kun hän ei ole paikalla. 

Tätä riitaa jatkui pitkään. En muista oliko se viikkoja vai kuukausia. 

Olimme tapelleet monta vuorokautta putkeen, jona aikana poikaystäväni ei antanut minun nukkua, syödä, juoda, eikä oikein käydä vessassakaan. Muistan maanneeni huoneen nurkassa lattialla sikiöasennossa ja hiljaisina hetkinä nukahtelin. Poikaystäväni herätti minut raivoissaan, en saa nukkua, ennen kuin myönnän olleeni syypää kaikkeen. 

Lopulta antauduin. Myönsin olevani syypää kaikkeen. Menin nääntyneenä tekemään meille ruokaa. 

Edellisenä päivänä olimme käyneet kaupassa. Siellä oli ollut kipossa tarjolla Tutti-Frutti karkkeja. Olin napannut taskuuni kaksi. Ruokaa tehdessä löysin nämä kaksi karkkia taskusta. Poikaystäväni alkoi huutaa: Minkä takia minä olin ottanut kaksi, kun hän oli ottanut vain yhden. Minun pitää antaa ottamani karkit hänelle. Tätä riitaa jaksoin ehkä 10 minuuttia, jonka jälkeen minulla lopulta napsahti. 

Huusin kaksi tai kolme tuntia suoraa huutoa. Haukuin poikaystäväni pataluhaksi ja pahemmaksi. Purin ulos kaiken ”parisuhteen” aikana kärsimäni ulos. Lopulta soitin isäpuoleni hakemaan minut pois. 

Kerron tämän tarinan, koska näin ihmiset tuntuvat monesti toimivan: He toimivat väärin, mutta syyttävät käytöksestään uhria. Kun uhri puolustautuu, hyökätään entistä pahemmin. 

Minä opin tuosta ”parisuhteesta” sen, että en enää koskaan alistu. Jos minua kohdellaan väärin, taistelen vastaan. Jos näen, että toista ihmistä kohdellaan väärin, puolustan häntä ja taistelen hänen puolestaan tai hänen rinnallaan. En enää suostu ottamaan vastuuta toisen ihmisen julmuuksista.

Poikaystäväni ei koskaan joutunut vastuuseen teoistaan. Hän ei koskaan myöntänyt tehneensä mitään väärin, enkä koskaan saanut anteeksipyyntöä.

Kiusaajien pitäisi joutua vastuuseen teoistaan.

Eikä kiusaajille koskaan anneta periksi.

0