Tänään
Paskapuhetta

Paskapuhetta

Tämä viikko on taas pyörinyt paskan ympärillä.

Ihan kirjaimellisesti.

Kuten aiemmassa postauksessa kerroinkin, oksensin kirsikkatomaatteja maanantain ja tiistain välisenä yönä. Tiistaina totesin, että vatsa ei toimi. Kirsikkatomaatit tulivat väärää kautta ulos, koska niille ei tainnut olla tilaa suolessa.

Otin Pegorionia ja Visibliniä.

Tiistai meni aamuyön oksentamisesta palautuessa. Yritin epätoivoisesti saada syötyä ja oloa kohenemaan. Iltaa kohti se kohenikin. Suoli vaan ei suostunut toimimaan.

Keskiviikkoaamuna jälleen paha olo. En meinannut jaksaa kissoille antaa aamuruokaa. Saati sitten, että itse olisin saanut mitään alas.

Yritin kuitenkin. Tällä kertaa vuorossa oli Apetit Kasvissosekeitto. Sitä kun tarpeeksi kauan lapioin, sain lautasen tyhjäksi. Lounaaksi Elovena Punaherukka & Mansikka pikapuuroa, jonka sekaan nakkasin pakkasesta viimevuotisia mustikoita. Marjakaupasta ostettuja.

Vatsa ei toiminut.

Kävin OYSissa verikokeessa. Tuntui, etten millään jaksa kävellä autolta Avohoitotaloon. Ei matka pitkä ole, mutta voimat oli niin vähissä. Kun myöhemmin soitin tuloksista, mainitsin myös siitä, ettei vatsa toimi. Neuvoivat ottamaan Levolacia ja Pegorionia lisää.

Tein työtä käskettyä.

Torstaiaamu alkoi samoissa tunnelmissa. Huono olo, heikottaa. Aamutoimet tuntuu ylitsepääsemättömän raskailta. Aamupalaksi lisää Elovena Punaherukka ja Mansikka -pikapuuroa, sekä mustikoita. Pari lusikallista jäi syömättä.

Lounaaksi riisinuudeleita ja lisää Pegorionia.

Illalla laitoin viestin eräässä tukiryhmässä olleelle henkilölle, joka oli maininnut suolitukoksesta. Huomenna on perjantai, joten suoli pitäisi saada toimimaan ennen viikonloppua. Onko vinkkejä, vai menenkö aamusta Gyne-Polille kysymään, mitä tehdään.

Juttelimme puhelimessa reilusti toista tuntia. Kuvailin hänelle vatsan toiminnan siihen saakka, kuvailin koostumuksen ja vessassakäyntitiheyden. Hän kertoi omista kokemuksistaan ja antoi neuvoja siihen, miten vatsan saisi toimimaan. Tulimme siihen tulokseen, että jos vatsa ei lähde aamuun mennessä toimimaan, menen OYSiin pyytämään apuja.

Juttelimme kokemuksistamme sairautemme osalta. Lääkäreistä, ihmisten reaktioista, oikeudestamme olla terveen ja jopa epäterveen itsekkäitä. Siitä, miten elämään pitää saada kivaa sisältöä, jotta se olisi muutakin kuin vain syöpää. Siitä, miten terveet ihmiset eivät voi millään ymmärtää, vaikka kuinka yrittäisivät.

Nauroimme sitä, miten soitin tuntemattomalle ihmiselle toiselle puolen Suomea kertoakseni kuinka täynnä paskaa olen ja kuvaillakseni sen yksityiskohtaisesti. Miten terveenä ei olisi koskaan tullut keskusteltua kenenkään kanssa omista ulosteasioista ja kuinka tänä päivänä se on täysin normaali keskustelunaihe.

Ei lähtenyt vatsa toimimaan.

Aamulla jälleen paha olo. Piti herätä tuntia aikaisemmin, jotta ehdin OYSiin verikokeeseen 8:40.

Kissoille ruoka, aamupuuro, meikkiä naamaan, tukkaan vesikampaus, vaatteet päälle ja menoksi.

Verikokeen jälkeen ajelin toiselle puolen OYSia, survoin autoni pieneen parkkiruutuun, jonka ohi kaikki normaalikokoiset autot ajoivat. Menin Gyne-Polille haahuilemaan, jos näkisin tutun hoitajan. Ja näinkin. Hoitaja laittoi vipinää kinttuihin: kävi kysymässä lääkärin mielipidettä ja teki minulle Laxoberon + Levolac -koktailin. Hän antoi mukaan pullollisen luumumehua ja käski hulauttaa koktail luumumehuun ja koko soosi naamaan. Mutta vasta kotona, siitä ei ole tietoa vaikuttaako koktail heti vai vasta tuntien päästä.

Ajelin kotia, söin, vedin koktailin naamaan ja jäin katsomaan televisiota.

Tuntia myöhemmin katsoin kelloa ja muistin: mun pitää olla Tuiran Hyvinvointikeskuksessa kello 12:25 saamassa piikki reiteen. Kello oli 11. Mulla oli tunti aikaa lähtöön. Tunti aikaa tyhjentää suoli.

11:40 piti lähtä vessaan ensimmäisen kerran. Olin neljättä kertaa pöntöllä istumassa vielä kello 12.10. Yritin epätoivoisesti jonottaa Tuiran hyvinvointikeskuksen ajanvaraukseen, että saisin ajan siirrettyä maanantaille. Netin kautta seuraava vapaa aika oli vasta 30.6. Sinne asti ei voisi odottaa.

Ei vastausta, pakko toimia. Puhelu kiinni, housut ja kengät jalkaan, laukku mukaan, takki päälle ja toivotaan parasta. Ajoin parkkipaikalle, kello 12:21. Maksoin pysäköinnin. Sisälle ja ilmoittautuminen. Ilmoittautumislapussa luki 12:23. Hilkulle meni, mutta ehdin.

Odotin, milloin alkaa vatsa murista, öristä ja pulputtaa.

Pääsin hoitajan luokse. Hoitaja kaikessa rauhassa tarkisti, onko kalkkiarvot kunnossa. Valmisteli Xgeva-pistoksen. Kerroin, että itsellä on vähän jännittävä reissu, kun ei tiedä, millä hetkellä tarvitsee juosta vessaan. Hoitaja injektoi Xgevan hitaasti oikeaan reiteen. Hitaasti siksi, koska nopeasti tuntuu siltä, kuin joku tökkäisi puukon reiteen. Ei sillä, että kukaan olisi mua koskaan puukottanut, mutta silti.

Varasimme mulle uuden ajan. Lähdin pois.

Kuulostelin mahaa. Käynkö vessassa, menenkö autolle? Mitään ei kuulu, mitään ei tunnu. Autolle siis.

Pääsin autolle, käynnistin auton, ajoin tielle, alkoi ensimmäiset pulputukset ja paineentunne alavatsassa. Liikennevalojen kanssa kävi kerrankin hyvä tuuri, niitä ei joutunut odottelemaan kauan. Liikennettäkin oli vain kohtalaisesti. Vatsa pulputti ja möyri.

Muutamaa minuuttia myöhemmin olin jo parkkihallissa pysäköimässä autoa. Varsa möyri ja pulputti. Pulputti ja möyri. Kävelin kiireenvilkkaa, hieman hassussa, etukenossa asennossa ulos parkkihallista talon alle kellariin hissiä odottamaan. Hissi tuli. Kyydissä oli nuori Postinjakaja. Katsoin, että hän oli valinnut kerroksekseen kahdeksan.

Valinnan paikka. Korona vai ripuli?

Valitsin ripulin. Sanoin, että tulen seuraavalla hissillä. Postinjakaja sanoi, että tule vaan tähän. Minä kerroin, että olen riskiryhmäläinen, joten voin odotella seuraavan.

Hissi lähti.

Vatsa möyri ja pulputti. Pulputti ja möyri.

Silmissä alkoi näkyä mustia palloja. Olin kävellyt autolta hissille liian nopeasti, olin hengästynyt. Olo muuttui huonommaksi.

Vatsa möyri ja pulputti. Pulputti ja möyri.

Menin kyykkyyn ja nojasin seinään. Hyvin tuttu asento nykyään. Jos ei istumapaikkaa löydy, olen kyykyssä ja nojaan seinään. Toivon, että se on tarpeeksi matala asento, jotten pökrää.

Maha pulputti ja möyri. Möyri ja pulputti.

Hissi tuli vihdoin.

Pääsin kuin pääsinkin kotia. Laukku pois, takki pois, kengät pois. Kylppäriin hinkkaamaan käsiä saippualla. Vatsa möyri ja pulputti. Saippuoin ja laskin: ”seitsemän, kahdeksan, yhdeksän…” Vatsa pulputti ja möyri. ”…viisitoista, kuusitoista, seitsemäntoista…” Möyri ja pulputti.

Kaksikymmentä tuli täyteen, huuhtelin ja kuivasin kädet, housut alas.

Istuin pöntölle ja odotin.

Ei mitään.

Odotin lisää.

Ei vieläkään mitään.

Vatsa pulputti ja möyri, möyri ja pulputti. Mutta mitään ei tullut ulos.

Lopulta kävi ilmi, että minulla olisi ollut vielä kaksitoista minuuttia aikaa ehtiä kotiin. Joten ei mennyt edes lähelle.

Tässä on taas yksi voitto: tänään en paskonut housuuni.

3

3 thoughts on “Paskapuhetta

    • Paska homma, mutta toivottavasti olo helpottui 🙂

      • Lauantai ja sunnuntai meni sohvalla maatessa aivan jumalattomissa kivuissa. Ylös kun yritti nousta, lähti jalat alta, kun vatsaa kouristi niin pahasti. Mutta tänään maanantaina alkaa vointi mennä parempaan suuntaan.
        Perinteisestihän se menee niin, että viikonloppu menee tuskissa, jottei pääsisi vapaa-ajasta nauttimaan ja viikolla voi sitten olla ihan hyvinvoiva, kun kaikki ovat töissä ja saan napottaa yksin kotona. 😀

    • […] puhuin paskaa, mutta ikävä kyllä paska ei loppunut […]

Comments are closed.