Pikavoitto

Sairaana voimat on aika koetuksella. Olen yrittänyt alusta asti olla positiivinen ja reipas. En pahemmin valita, enkä itke.

Näillä mennään.
Elämä on.
Ei ole vaihtoehtoja.

Reipas minä on vain hyvin ohut pintakerros. Sen alla käy kova myllerrys. Vaikka olen selvinnyt pää pystyssä kaikista eteen tulleista huonoista uutisista, joskus riittää pienenpieni asia, että koko komeus räjähtää.

Tänään se oli sydämenmuljahtelu. Soitin OYSiin, josta käskivät minut terveyskeskuksen päivystykseen. Odotin 2,5 tuntia ennen kuin minusta otettiin sydänfilmi. Siihen mennessä muljahtelu oli jo rauhoittunut, joten minut lähetettiin kotiin.

Kun kävelin autolle, näin jo kaukaa pikavoiton tuulilasissa. Selvisin kotiin saakka, kunnes pato antoi periksi. Valahdin lattialle makaamaan, otin kissan syliin ja vollotin. Siten kuin lapset itkee, kovaan ääneen, henkeä haukkoen ja hyperventiloiden.

Kaikki elämän paska romahti päälle yhdellä kertaa. Tuntuu siltä, ettei tästä jaksa enää eteenpäin. Missään ei ole enää mitään järkeä ja kaikki on liian vaikeaa.

Elämän yksinkertaiset asiat ovat kaikki suuria projekteja. Miten ihmisellä voi voimat riittää, kun kaikki on aina liikaa?

Tänään annoin itselleni luvan tuntea kaiken sen paskan, minkä huomenna kestän pää pystyssä ja hymyssä suin.

2

2 thoughts on “Pikavoitto

    • Minulla nuo itkukohtaukset tulee, silloin kun tulee, suihkussa. En tiedä miksi, mutta on jotenkin puhdistava olo, kun ei tiedä kasteleeko kasvot kyyneleet vai suihku. Mutta nyyhkytän myös kuin pieni lapsi.

      Hyvähän se on välillä pystyä itkemäänkin❤

      • Itselläkin on suihkussa näitä kohtauksia tullut. Se on se yksityisyys ja vesi varmaankin.
        Samalla, kun suihku puhdistaa, myös itku puhdistaa.

Comments are closed.