Historia
Seksuaalinen väkivalta

Seksuaalinen väkivalta

Kirjoitan nyt aiheesta, joka ei sovi perheen pienimmille. Ei edes kaikista isommille. Aiheesta, joka on erityisen vakava, mutta josta ei puhuta. Josta kukaan ei uskalla puhua, ei kehtaa puhua.

Aiheesta, joka tuhoaa elämiä.

Seksuaalinen väkivalta.

Olen kokenut sitä monissa eri muodoissa. Lievimmillään asiattomana vihjailuna, norkoiluna, kommentteina, ehdotteluna, häirintänä.

Olen joutunut työskentelemään työhuoneessa, jonka käyttäjä oli sisustanut huoneen seinästä kolme neliötä levällään olevilla vituilla.

Lääppimisenä ja kourimisena ruuhkaisissa paikoissa, bussissa, metrossa, festareilla, kaupan jonossa.

Ylimääräisenä kosketteluna ja vihjailuna.

Itsensäpaljasteluna.

Kajoamisena, kun minun on kuviteltu nukkuvan tai olen nukkunut.

Painostamisena.

Pakottamisen seksiin. Raiskauksena.

Tilastojen mukaan suurin osa raiskauksista tapahtuu perheessä tai tuttavapiirissä. Raiskaaja on siis joku, jonka jo tunnet. Olen kuullut näitä tarinoita. Puolison paras ystävä, kaverin tuttu, oma ystävä.

Minulla se oli poikaystävä. Kerroinkin hänestä jo aiemmassa postauksessani. Hän oli väkivaltaiselle parisuhteelle tyypillisesti eristänyt minut perheestäni, läheisistäni ja ystävistäni. Hän oli onnistunut alistamaan minut, uskottelemaan, ettei minulla ole ihmisarvoa. Se toki oli helppoa, koska päädyin parisuhteeseen kyseisen ihmisen kanssa, koska en uskonut kelpaavan kenellekään. Otin sen, mitä sain.

Tuo aika oli jatkuvaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa, sekä toistuvaa seksuaalista väkivaltaa. Pahinta oli se, että hän pakotti minut suostumaan asioihin, joita en halunnut tehdä. Hän piti minut nälkäisenä, janoisena, ei päästänyt vessaan, ei antanut syödä, ei antanut nukkua. En saanut lähteä mihinkään, en saanut elää, ennen kuin suostuin hänen tahtoonsa. Koska jouduin suostumaan, ajattelin, että oma vikani. Minä suostuin. Ei olisi ollut pakko, mutta suostuin silti.

Minulla kesti kymmenen vuotta, ennen kuin oikeasti pysyin ymmärtämään, että minut on raiskattu toistuvasti ja säännönmukaisesti. Minusta oli aina tuntunut siltä, mutten ymmärtänyt, että tunne oli totta, koska olin suostunut.

Olihan kyseessä poikaystävä.

Mutta suostuisit ehkä sinäkin, jos sinua uhkattaisiin aseella ja käskettäisiin sanomaan: ”Kyllä.”

Kokemani jätti erityisen syvät jäljet siksi, koska syytin itseäni. Kokemani oli minun syy, olihan minä suostunut painostukseen, vaatimuksiin.

Viisitoista vuotta myöhemmin puhuin asiasta ensimmäistä kertaa. Kerroin siitä nykyiselle miehelleni. En yksityiskohtia, en sen enempää, kuin kerron teillekään. En ole koskaan puhunut asiasta ääneen tämän enempää. Enkä tunne siihen tarvetta. Vaikka kokisin, en pystyisi puhumaan siitä tämän enempää.

Minusta tuntuu, että olen vihdoin päässyt niskan päälle. En enää koe vahvoja tunteita tai saa voimakkaita tunnereaktioita asiaa ajatellessani. Ymmärrän, että minut raiskattiin. Se oli raiskaajan syy, ei minun. Hän pakotti minut suostumaan johonkin, mihin en halunnut suostua. En osallistunut mihinkään vapaaehtoisesti. Minulla jäi jokaisesta kokemuksesta syvät arvet.

Arvet ovat erityisen syvät siksi, koska suostuin. Minua ei hakattu, ei uhkattu aseella. Minä suostuin ja tein, mitä käskettiin. Minua ei fyysisesti pakotettu mihinkään.

Uskon, että suhde olisi loppunut ensimmäiseen kertaan, jos minut olisi fyysisesti pakotettu. Uskon, että olisin selvinnyt siitä paremmin. Nyt käytin vuosia tuntien oloni raiskatuksi, mutta syytin siitä itseäni. En raiskaajaani.

En uskaltanut ottaa asiaa puheeksi, koska kuka olisi uskonut minua?

Seksuaalista väkivaltaa on monenlaista. Suurin osa sallitaan, koska tekijät ovat ovelia.

Ajokoulunopettaja kosketteli minua turhaan, mutta sellaisissa tilanteissa, jos olisin häntä syyttänyt, hän olisi voinut perustella kosketukset täysin viattomina. Syyttää minua hulluksi ja ylireagoivaksi.

Hän koski käteeni, kun annoin hänelle auton avaimet, hieroi hartioitani tai niskaa, kun ajoin autoa. Kosketteli ohimennen ”vahingossa”. Samanlaista koskettelua olen kokenut monilta tahoilta, mm. lääkäriltä.

Ahdistelu, seksuaaliseen häirintä ja seksuaaliseen väkivalta tulevat monesti sellaisessa muodossa, jossa uhri ei voi asialle mitään. Jos uhri avaa suunsa, hänet leimataan. Häntä syytetään.

Jos kyseessä on puoliso, asia mitätöidään. Kuuluuhan seksi parisuhteeseen.

Mutta raiskaus ja seksi ovat kaksi täysin eri asiaa. Raiskaus ei kuulu parisuhteeseen.



Raiskaus on niin väkivaltainen ja arvet jättävä kokemus, että harva uskaltaa tai edes kykenee puhumaan siitä ääneen.

Se että olen tullut raiskatuksi leimaa minut, ei raiskaajaani.

Se, että puhun asiasta, leimaa minut, tekee minusta huonon ihmisen. Tekee minusta heikon, tyhmän.

Mutta en ole sitä. Olen väkivallan uhri. Henkisen, fyysisen ja seksuaaliseen väkivallan uhri.

Minä en ole syyllinen.

0