Tänään
Sunnuntai 26.9. – keskiviikko 29.9.

Sunnuntai 26.9. – keskiviikko 29.9.

Sunnuntai

Sunnuntaiaamupäivänä Ilahduttaja tuli käymään. Hän oli Etelä-Suomesta tullut Ouluun tapaamaan ystäviä ja halusimme samalla raissulla molemmat tavata toisemme. Olimme tapaamisen sopineet lauantaiksi, mutta se peruuntui, koska vietinkin koko lauantain päivystyksessä.

Sunnuntaina tapaaminen onnistui. Sen lisäksi, että hän oli lauantaina tuonut ihanan aamupalan, hän sunnuntaina toi meille sushia, sekä kissoille leluja ja herkkuja. Kissojen lahjominen toimii aina.

Loppupäivä menikin toipuessa. Olin ihan poikki lauantaista ja olisin tuon Ilahduttajan käynninkin siirtänyt, jos se olisi ollut mahdollista. Koin kuitenkin tuon tapaamisen jaksavani ja jaksoinkin.

Illalla otimme syvän jännityksen vallitessa nenästä tamponin pois. Aloitimme sillä, että laitoin niskan taakse jääpakkauksen kymmeneksi minuutiksi ja söin kaksi mehijäätä. Eli kutistimme jo ennakkoon verisuonia. Varauduimme siihen, että nenä alkaisi taas vuotaa verta solkenaan. Rinnuksillani oli muovitettu suoja ja läjä talouspaperia. Pasi oli vieressäni passissa. Hitaasti nitkutin ja kitkutin tamponia ulos nenästä. Se oli kivuliasta ja jopelon tuntuista. Lopulta se sieltä mullahti ulos ja toi mukanaan jokusen tipan eilistä verta. Jäimme odottamaan verenvuodon palaamista, mutta vielä kolme tuntia myöhemmin verenvuoto pysyi poissa.

Maanantai

Maanantaina kävi omaishoidontuen henkilö kartoittamassa tarvitsemaani tuen määrää. Hän oli erittäin mukavan oloinen henkilö ja kertoi minun nousseen hakemuksellani jonon kärkeen. Hakemuksia oli kuulemma käsittelemättä vielä huhti-toukokuulta. Hän sanoi, että Pasi saisi omaishoidontuen luokan 1 mukaan, eli 950 euroa kuukaudessa. Jos hän jäisi palkattomalle hoitamaan minua, hän saisi 1650 euroa. Päätöksen saamisessa kestäisi kolme viikkoa, koska käsittelijän piti saada kaksi toukokuulta asti odottanutta hakemusta käsiteltyä ennen kuin saisi Pasin hakemuksen tehtyä.

Heti perään soitti Potilasvakuutuskeskus. Saisin pysyvän haitan korvausta, jossa on huomioitu elinikäni lyheneminen, 34 000 euroa. Eli siis henkeni hinta näin 36-vuotiaana on 34 000 euroa. Mikä on ihan käsittämätöntä. Eliniänodotus huomioiden se tarkoittaa vajaata tonnia per menetetty elinvuosi. Vajaa tuhat euroa per vuosi!

Sänky minulle korvattaisiin, sekä kohtuulliset korvaukset vaatteista. Ylimääräistä tilapäisen kivun ja säryn korvausta en saa, mutta käsittelijä lupasi asiaa kysyä vielä uudelleen, koska tilanteeni on muuttunut niin rajusti. Hän kertoi, että ansionmenetysasioista minulle soittaisi toinen käsittelijä myöhemmin pävällä.

12:30 minulla oli työterveyshoitajan kanssa soittoaika.

Sydämeni oli koko päivän hakannut aivan hullun voimakkaasti, aivan kuin moukari. Omaishoidontuen käynti oli jo liian rankka, sekä siihen päälle PVKn puhelu. Hoitajan kanssa jaksoin jutella viitisentoista minuuttia. Sovimme, että olisin yhteydessä sen mukaan, mikä on vointini. Puhelun lopussa hoitajalla tuli itku ja siten myös minullakin.

Olisin jo sunnuntaina halunnut tavata Naapurin koiran

Joka lähtisi untenmaille tiistaina. Sunnuntaina sydämeni oli liian rasittunut, joten jouduin tapaamisen perumaan. Maanantaina jouduin sen perumaan myös. Vaikka olisin aivan kamalasti halunnut ihanan pötkylän vielä tavata, minun oli pakko priorisoida oma vointini. Tapaaminen olisi fyysisesti rankka, mutta se olisi henkisesti vielä rankempi. Sydän oli jo valmiiksi niin kovilla, että en olisi sitä henkistä kauhua, surua ja kaikkea, mille ei edes sanoja ole, kestänyt.

Iltapäivästä äiti ja isäpuoli

Tulivat käymään. Pasi pääsi ulos kävelylle ja käymään kaupassa. Minä olin ottanut Opamoxin, että saisin nukuttua, mutta olinkin täysin selväjärkinen iltaan saakka. Opamox kuitenkin rauhoitti sydäntä, mikä oli hyvä asia. Välillä juttelimme jotain ja mietimme, miten vanhukset voisivat meitä auttaa. Muunmuassa kellari pitäisi saada tyhjemmäksi, jotta asunnosta saisi tavaraa siirrettyä sinne. Suunnittelimme, että he voisivat kantaa kellarista laatikoita vuoteeni luokse ja minä voisini peukalomerkein kertoa, mitä pidetään ja mitä hävitetään. Hävitettävät voitaisiin viedä kirpputorille myytäväksi. Ainakin jollain kirppiksellä on sellainen palvelu, että he hinnoittelevat ja myyvät kaiken ja ottavat tuloista 50 % palkkioksi. Se olisi tässä tilanteessa erittäin hyvä ratkaisu.

Lopulta oltiin vaan hiljaa ja rauhoituttiin, kunnes Pasi tuli kotia, kävi suihkussa ja vahdinvaihto siirtyi takaisin hänelle.

Tiistai

Aamupäivällä tuli palliatiivisen osaston lääkäri ja hoitaja käymään. Lääkäri kuunteli tarpeeni ja sen lisäksi ehdotti beetasalpaajaa rauhoittamaan sydämensykettä. Saimme myös wc-tuolin, jotta voisin tarvittaessa tehdä tarpeeni sängyn vieressä, eikä tarvitsisi jaksaa vessaan saakka.

Lääkäri puhui siitä, että he huomioivat kokonaisvaltaisen hoidon, ei vaan yhtä elintä, johon kulloinenkin lääkäri on sattunut erikoistumaan. Hän myös huomioi toiveeni siitä, että tuetaan elimistöni jaksamista niin pitkälle kuin mahdollista ja yritetään pitää minut hengissä. Ei vielä luovuteta. Hän kirjoitti minulle beetasalpaajaa, jotta sydämen syke vähän rauhoittuisi, eikä sydän siten rasittuisi niin pahasti.

Äiti ja isäpuoli kävivät apteekista hakemassa lääkkeet. Isäpuoli haki meille evästä Mäkistä ja söimme ne. Pasi pääsi käymään taas ulkona sillä aikaa, kun minulla oli tässä vahti. Katsoimme äidin kanssa netistä minulla nättejä napillisia yöpaitoja, joita emme kuitenkaan löytäneet.

Minulla kun töröttää rinnasta letku, joka menee morfiinipumppuun, on pään yli vedettävät vaatteet hankalia. Pitää pumppu aina keplotella ja pujotella pääaukosta. Napillisen paidan kanssa voisi vain pukea päälle ja napittaa, pujottelu ei tarpeellista.

En ymmärrä, miksei pyjamapaita voi olla samalla nätti. Miksi niiden kaikkien pitää olla kamalia kauhtanoita ja rääsyjä.

Minulla oli todella paljon itkussa pidättelemistä, kun tiesin, että Naapurin karvainen ihanuus ei enää 16:30 jälkeen ole. Äiti yritti harhauttaa minua, mutta itkuksihan se meni monta kertaa ja meneee nytkin tätä kirjoittaessa. Ei vaan saisi itkeä, kun ei sydän kestä.

Osku.

Olit ihana pieni pötkylä, lenkittäjä ja juttukaveri. En koskaan unohda, miten yritit jättää minut eläintarhaan.

Nettatemppu jää elämään meidän mieliin.

Olit ja olet rakas. 💚

Keskiviikko

Aamulla Kotirinki kävi hakemassa minusta verta ja myöhemmin soittivat, että tulevat laittamaan minulle yöksi kaliumin tippumaan, koska arvot olivat hälyttävän matalat (2,5). Muiden kokeiden tuloksia lääkäri ei ollut ehtinyt tarkistaa ennen lähtöään ja niiden osalta katsottaisiin tilannetta torstaina, kun hoitaja käy ottamassa lisää verta ja kalium-tipan irti.

Naapuri tuli käymään kolmen aikaan ja hän laittoi minulle pari viikkoa sitten tuomansa kuusentaimenistutustarvikkeet istutusta vaille valmiiksi. Siemenet jätettiin lillumaan 4-8 tunniksi ennen istutusta. Ne voisin tökkiä multaan ennen nukkumaanmenoa.

Hyvin hiljaista oli, sillä minä olin poikki ja lyhytsanainen ja Naapurikin oli varmasti… en edes löydä oikeita sanoja sille, mitä hän on ollut. Hyvin hän kuitenkin piti pokkansa ja pysyi rauhallisena, siitä huolimatta, että itse aloin märistä.

Hoitaja kävi seitsemän aikaan laittamassa minulle kaliumin tippumaan. Vessassakäynti vaikeutui huomattavasti, koska olin nyt kaikkien muiden letkujen lisäksi tippakepissä kiinni.

Kovasti huolettaa, onko veriarvot romahtanees siksi, että olen kuolemassa. Onko se nyt merkki siitä.

Toivon, että se on merkki siitä, etten ole syönyt ja juonut tarpeeksi. En usko, että olen.

Toivottavasti en ole kuolemassa.


2

2 thoughts on “Sunnuntai 26.9. – keskiviikko 29.9.

    • Herra Oskun elämässä oli suuri onni olla mukana. Osku eli niin mahtavan elämän, että sen muisteleminen peittää luopumisen surunkin.Pelkällä katsekontaktilla hän ohjaili palvelijoitaan pyrkimään parhaisiin suorituksiin hoito hommissa.Palkintona hännän heilautus ja iloinen nassu, keskellä kirsu.Osku tykkäsi kaikista ihmisistä loppuun asti, ei ilmeiseti koskaan kohdannut yhtään ikävää ihmistä!

Comments are closed.