Syöksykierre

Viimeiset viisi viikkoa on ollut aivan järkyttävää syöksykierrettä.

Syöksyä kohti pimeyttä, ilman turvavaljaita, ilman jarruja.
Epätoivoisesti olen yrittänyt napata jostain tutusta ja turvallisesta otetta, jotta pääsisin kyydistä pois. Epätoivoisesti yritin palata siihen normaaliin, joka aiemmin oli se henkireikä, joka auttoi selviämään.

Luulin sitä auringoksi, mutta se olikin musta-aukko, joka vei mennessään.

Kuvittelin aukon sylkäisevän mut otteestaan, mutta ei niin käynytkään.

Tajusin priorisoida itseni ja oman terveyteni. Löysin yhtäkkiä peruutusvaihteen ja painoin täysillä kaasua. Nyt peruutan ja otan välimatkaa. Musta-aukko saa jäädä sinne missä se on.

Voin vaikuttaa vain itseeni. Voin muuttaa vain itseäni. Olen tehnyt sen, minkä voin.

Hengähdän pari viikkoa ja katson sitten onko kurssi kohti aurinkoa, vai vieläkö musta-aukko ammottaa edessä.

Olen itselleni armollinen.

0