Ajatuksia
Syöpä ja veritulppa

Syöpä ja veritulppa

Perjantai-iltana sängyssä lueskelin syövän ja veritulpan yhteydestä toisiinsa. Miksi syöpä altistaa veritulpille? Törmäsin Duodecimin artikkeliin, jossa kerrottiin, että aktiivista syöpää sairastavalla on 40 % todennäköisyys kuolla uusivaan veritulppaan puolen vuoden sisällä ensimmäisestä veritulpasta.

40 % todennäköisyys kuolla seuraavan puolen vuoden aikana veritulppaan.

Aika hurja tilasto.

Jäin miettimään asiaa. Toisaalta nopea kuolema äkilliseen veritulppaan olisi armollinen. Ensin olisin tässä, sitten en enää olisi. Ei tarvitsisi miettiä, mitä kaikkea jäi tekemättä. Mikä meni hyvin ja mikä huonosti. Mitä kaikkea tänne jää minun jälkeeni.

Ensin olisin, sitten en olisi.

Ei tarvitsisi enää elää tätä syöpäelämää. Ei tarvitsisi olla reipas ja positiivinen. Ei tarvitsisi yrittää repiä elämästä iloa ja ikävistä asioista huumoria. Olisin vaan poissa. Kaikki olisi ohi.

Ensin täällä, sitten poissa.

Se tuntuu niin hirmu helpolta.

Helppo elämä

Tokikaan en ole koskaan ollut helpon perään. En ole onnistunut helppoa elämää itselleni rakentamaan tähän mennessä, joten miksi sitten nytkään?

Toisaalta. Jos minä olisin elänyt kodittomana sillan alla, yksin, kylmissäni, märissäni ja nälissäni, tuskin olisin jäänyt elämään. Vaikken mikään itsetuhoinen ihminen ole, en usko, että olisin jaksanut elää, jos elämäni ei olisi tavalla tai toisella kuitenkin ollut kohdillaan. Jos kaikki olisi ollut pielessä, tuskinpa elämä olisi ollut sen arvoinen, että olisin jaksanut elää.

Jos nyt joutuisin sillan alle syöpäsairaana, niin kyllä se lähtö tulisi hyvinkin nopeasti. Ei minulla ole mitään tarvetta jäädä tänne kitumaan.

Ja kyllä sitten, kun elämä ei ole enää elämisen arvoista, minä alan pohtia keinoja, jotta ei tarvitse enää kitua. Sellaisessa vaiheessa veritulppa olisi hyvinkin armollinen.


0