Tämä vuosi kiteytettynä

Tälle vuodelle on enää kaksi työpäivää jäljellä.

Mitenhän tämän vuoden kiteyttäisi?
Vuosi alkoi sodalla työtapaturmavakuutusyhtiön kanssa, joka pesi kätensä edelleen kipeän lonkkani hoidoista.

Vakuutusyhtiön kanssa taistelu jäi taka-alalle, kun hieman koronapandemian puhkeamisen jälkeen minulla todettiin vakava syöpä.

Loppuvuosi on mennyt taistellen syöpää vastaan kaikilla käytössäni olevilla aseilla. Käytännössä siis olen tehnyt, mitä käsketään, pitänyt itsestäni huolta ja saavuttanut aivan järjettömän henkisen tsemppitason.

Tänä vuonna olen oppinut itsestäni todella paljon. Olen jo aiemmin sanonut olevani Supernainen, koska olen selviytynyt vastoinkäymisestä toisensa perään. Mutta nyt olen todellakin todistanut sen itselleni.

Jos uskoisin johonkin itseäni ”suurempaan” – kyllä, mm. norsut ovat minua paljon suurempia! – sanoisin, että minulle on jaettu kaikki se, minkä jaksan kantaa.

Olen jaksanut yhdeksän kuukautta huumorilla ja naurulla, vaikka monena päivänä en ole päässyt edes sohvalta ylös. Olen pitänyt kynsin ja hampain työkyvystäni kiinni, vaikka joka viikko en siinäkään ole onnistunut.

Tämä tauti ei minua taltuta, taistelen sitä vastaan keinolla millä hyvänsä.

Tukka lähti.
Kulmakarvat lähti.
Ripset lähti.
Mutta elämäniloa et minulta vie!

0