Ajatuksia
Tämän kaiken epätodellisuus ja absurdius

Tämän kaiken epätodellisuus ja absurdius

Kuten otsikko sanoo.

Tämä kaikki on aivan mielettömän epätodellista ja absurdia.

Ensin hyväksyin todeksi sen, että kuolen. Mietin kaiken sen pohjalta, mitä minun tulee ottaa huomioon, kun kuolen. Mitkä asiat pitää olla hodettuna. Minulla olisi maksimissaan pari viikkoa aikaa, riittääkö aika kaiken järjestämiseen.

Toisaalta en yhtään jaksaisi järjestellä. Toki kirjoitin ylös salasanat, pankkitunnukset ja muut helpot asiat. Mutta minun pitäisi kirjoittaa ylös kaikki kissojenhoito ja -ruokkimisohjeet. En jaksaisi ja toisaalta sitten en haluaisi. Se tekee kaikesta liian todellista. Kamala ajatella sitä, etten olisi täällä kissojen kanssa. Pasi kyllä tietää, mihin minä katosin. Kissat eivät sitä ymmärrä. He eivät nytkään ymmärrä sitä, miksi olen heidät hylännyt. Makaan vaan tässä sängyssäni, enkä nouse ylös.

Palatakseni absurdiin.

Tämä tuntuu kaikki todella absurdilta. Minulle on sanottu, että kuolen varmasti. Minusta ei tunnu yhtään siltä, että olisin kuolemassa. Toki eläminen on tällä hetkellä niin rankkaa, että tiedän monen asian olevan pahasti pielessä. Sydän on pahin. Se miten kaikki tuntuu unrheilusuoritukselta, johon minulla ei kunto riitä. Miten tuntuu, että joka päivä vessareissut tuntuvat vaikeammilta. Kuinka vaikeaa on, jos kipu rajoittaa hengittämistä. Hengittäminen on muutenkin vaikeaa. Vaikken tekisi muuta kuin makaan paikallaan. Ilman lisähappea en saa tarpeeksi happea.

Ennenvanhaan näin unia siitä

Että olen koulussa tai jossain julkisella paikalla, enkä ole ajellut säärikarvojani. Olen ollut aina tarkka siitä, että ajelen sääret. Joko epiloin ne, jolloin niitä ei tarvitse ajella harva se päivä tai sitten ajelen ne harva se päivä. Vain talvisin olen antanut karvojen kasvaa, kun näkemässä ei ole ollut ketään muuta kuin Pasi. Joskin talvisinkin olen ajellut sääret, mutta hitusen harvemmalla tahdilla.

Nyt en ole ajellut sääriä yli kahteen viikkoon. Ajelin ne viimeksi ehkä viisi päivää ennen kun sain kuolemantuomion. Nyt siis sääret on hyvinkin mielenkiintoisen näköiset.

Minä makaan tässä sängyllä hyvin vähät vaatteet päällä. Pääpaino on minun mukavuudellani. Peitän itseäni juuri sen verran, kun on ”pakko” ihan vaan siveellisyyden tai jonkun minkälie sosiaalisten normien takia. Käytännössä se siis tarkoittaa alushousuja ja paitaa.

Makaan siis tässä karvaiset sääret paljaana, kun kaikenmaailman ihmisiä käy kylässä. Siinä ne karvat vaan sojottaa mustina ja rumina. Onneksi ne sentään ovat vähän harventuneet, ettei ihan apinasäärinä enää kasva. Mutta hävettää silti. Niin siitä painajaisesta on tullut todellisuutta.

Yhdeksäntoista päivää siitä

Kun minulle sanottiin, että en elä enää kuukauden päästä. Kymmenen päivää siihen, että olen elänyt kuukauden.

Voisin sanoa olevani voiton puolella, mutta samalla todennäköisyydet selviämiselle pienenevät päivä päivältä. Ainakin jos on lääkäreihin uskominen.

Alkuviikosta Pasi kysyi lääkäriltäni, miksei minulle anneta liuotinaineita sydämeen ja trombosyyttejä verenvuotoon. Ongelmana kun on nyt se, että sydämestä pitäisi hyytymät liottaa, mutta minulla on niin matalat trombosyytit, että alkaisin vuotaa verta holtittomasti, jos minulle annettaisiin kovemmilla annoksilla liuotinaineita.

Lääkäri vastasi, että sydän on niin täynnä hyytymiä, ettei se kestä yhtään ylimääräistä nestemäärää. Toissalauantaina, kun minulle annettiin trombosyyttejä, riskinä oli sydämenpysähdys. Sydämeni ei välttämättä olisi kestänyt sitä. Mutta siinä tilanteessa kardiologi oli katsonut, että trombosyyttejä olisi hyvä antaa.

Jos sydämestäni lähtisi hyytymiä liikkeelle, Pasin ehdottamaa ratkaisua voitaisiin harkita. Jos vaikuttaisi siltä, että sydmessä on tarpeeksi tilaa ylimääräiselle nestemäärälle, minulle voitaisiin antaa rankemmalla kädellä liotinaineita ja mataliin trobosyyttiarvoihin taas pelkkiä trombbareita estämään holtitonta verenvuotoa.

Mutta se vaatii, että sydämessäni olisi enemmän tilaa ja vähemmän hyytymiä.

Joten tässä sitä eletään toivossa ja yritetään ajatuksen voimalla saada sydäntä tyhjenemään.

On kamalaa, kun en tiedä

Mitä sydämessäni tapahtuu. Onko se menossa parempaan vai huonompaan suuntaan. Pitäisikö minun valmistautua kuolemaan vai rankkaan taisteluun sytostaattien kanssa.

Jos elän vielä 16.10. mikä on ultraäänen tulos? Entä jos tilanne on pahempi? Entä jos saan pahemman tuomion, jonka sain kuukausi sitten? Entä sitten? Mitä sitten?

Nyt yritän ajatella positiivisesti ja toivon – ehkä jopa uskon – siihen, että kyllä tämä tästä. Sydämeni on vahva ja verenohennuslääkkeet toimivat. On mahdottoman vaikea saada oma pää uskomaan, että olisin kuolemassa. Enkä toisaalta halua itselleni sitä uskotella, mikä järki on elää vain kuollakseen? Paljon mieluummin uskon siihen, että elämä jatkuu ja olen vielä vuoden päästä hengissä. Paljon mieluummin uskon siihen, että anestesialääkäri on väärässä. En halua uskoa siihen, että olen kuolemassa.

Yritin yöllä selvittää, millä tavoin voisin minimoida vuodelevon aiheuttamat terveydelliset haitat. En ole vielä tehnyt asialle mitään, mutta olen miettinyt sitä. Jos vaikka nousisin kerran tunnissa seisomaan. Se olisi parempi kuin ei mitään. Ottaisin pari askelta ja laittaisin takaisin pitkälleni. Minun pitäisi laittaa kello herättämään, että muistan. Etenkään väsyneenä minulla ei ole ajantajua. Päivät vaan kuluvat johonkin. Minusta tuntuu, että tässä on mennyt jo viikkoja. Mutta ei ole. Ikävä kyllä ei ole.

Mutta päivä kerrallaan mennään. Päivä kerrallaan kuluu. Ehkäpä tunti kerrallaan alkaisin nousta ylös tästä. Olisin hetken pystyssä. Raittaisin itseäni, mutta rasittaisin itseäni niin vähän kuin mahdollista. Sen verran, että saisin hitusen kumottua vuodelevon haittoja.

On kamalaa, kun en tiedä. On kamalaa, kun en yhtään tiedä, mitä voisin tehdä elämäni eteen.

En yhtään tiedä, onko elimistöni antamassa periksi.

Koko tämän helvetin ajan

Olen joutunut opettelemaan uudestaan ja uudestaan ”uuden normaalin”. Uusi normaali oli kemosädehoito. Uusi normaali oli sytostaatit. Uusi normaali oli bevasitsumabi. Uusi normaali oli pembrolitsumabi.

Nyt uusi normaali on kuoleminen.

Uusi normaali on täysi epätietoisuus tulevasta.

Uusi normaali on täynnä miljoona jossia. Jos sitä, jos tätä.

Uudestaan ja uudestaan minulta on vedetty matto jalkojen alta. Uudestaan ja uudestaan olen keksinyt tavan selviytyä. Kuinkahan kauan vielä kykenen tähän?

Kuolee niitä muitakin ihmisiä aivan liian nuorena. Ehkäpä minä olen ihan oikeasti yksi niistä.

Se tuntuu aivan uskomattomalta ajatukselta. Aivoni ei pysty käsittelemään sitä. Aivoni ei pysty ymmärtämään sitä, että lakkaisin olemasta. Etten olisi täällä Pasin ja kissojen kanssa.

Pystyn hyväksymään sen, että olen sairas koko loppuelämäni. Pitkän loppuelämäni. Että elämä on vuosikymmeniä syövän kanssa taistelua. Että vanhenen ja taistelen. Olen turhake, joka ei tee töitä ja syö yhteiskunnan varat. En pysty hyväksymään sitä, että kuolen nyt.

En pysty hyväksymään sitä, että kuolen kymmenen vuoden päästä.

Silti pohdin sitä, etten kykene näkemään itseäni vanhana. Se on täysin mahdoton ajatus. En kykene varautumaan eläkevuosiini mitenkään, koska se ei mielessäni ole todellinen tulevaisuus. Se ei ole todellista sen enempää kuin kuolemani olisi todellista. Minä en kuole, enkä vanhene.

Ehkäpä en näe itseäni vanhana, koska minun ”ei ole tarkoitus” elää vanhaksi. Ehkäpä olen vanhenemisen pelollani psyykannut itseni kuolemaan ennen kuin vanhenen.

Ei tässä auta muu kuin mennä päivä kerrallaan.

Pysyn hengissä päivä kerrallaan.

Päivä muuttuu viikoksi. Viiko kuukaudeksi. Kuukausi vuodeksi. Vuosi kymmeneksi vuodeksi.

Siitä on hyvä alkaa.



51

51 thoughts on “Tämän kaiken epätodellisuus ja absurdius

    • Voi miksi elämä on niin epäreilua!!? En osaa lohduttaa enkä voi auttaa. Mieheni kuoli keuhkosyöpään tammikuussa, ja sun kirjoitukset ovat mua auttaneet käsittelemään niitä viimeisiä hetkiä. Me emme osanneet niistä sen enempää puhua. Toki sen tiesimme missä mennään. Olen monta kertaa miettinyt, että miksen kysellyt enempää hänen ajatuksistaan tai kivuistaan mutta mieheni oli kuitenkin sellainen, joka ei paljoa niistä puhunut, ehkä ei edes halunnut. Sitä en saa koskaan tietää. Minua autat kuitenkin juuri nyt niitä asioita käsittelemään. Kiitos Netta!

      • Kiitos Anu 💕 Ymmärtääkseni ainakin pääpiirteittäin nämä meidän syöpäsairaiden kokemukset ovat universaaleja, joten ihana, jos pystyn jotenkin avaamaan omaa käsitystäsi miehesi tuntemuksista. Kaikkihan eivät halua puhua, suurin osa sairastaa mieluummin yksityisesti, eikä välttämättä halua rasittaa läheisiään jokaisella vaivalla. Itsekin puhun kotona paljn vähemmän kuin kirjoitan tänne.
        Voimia sinulle.

    • Emme tunne toisiamme, kuitenkin aamuisin luen sun blogia ja yritän ymmärtää minkä helvetin läpi nyt menet. Mietin sinua päivän aikana. Jokainen päivä on voitto. Äitini kuoli haimasyöpään, saatan nyt ymmärtää mitä hän ajatteli….

      • Kiitos 💕
        Jokainen päivä ja jokainen onnistuminen, oli se kuinka pieni tai suuri taansa, on voitto. 🙂

    • Emme tunne toisiamme, kuitenkin aamuisin luen sun blogia ja yritän ymmärtää minkä helvetin läpi nyt menet. Mietin sinua päivän aikana. Jokainen päivä on voitto. Äitini kuoli haimasyöpään, saatan nyt ymmärtää mitä hän ajatteli….

    • En voi muuta kuin toivoa oikein paljon voimia ja ennenkaikkea toivoa. Toivoa on aina.

    • Voimia sinulle kovasti. Toivon todella, että tilanne muuttuu niin, että niitä toimenpiteitä voidaan tehdä mitkä auttavat sinua eteenpäin. Elämä on itsessään arvokas, et ole koskaan turhake. Kaikkein tärkeimmät tarvitsee sinua ja sinä heitä. Ja olet antanut niin paljon ajattelemisen aihetta, että olet tärkeä minulle tuntemattomallekkin ja monelle muulle. Hurjasti jaksamista ja tsemppiä ja uskoa päiviin tuleviin.
      Sinua ajatellen:)

    • Voimia ja toivoa jokaiseen hetkeesi, muistan sinua rukouksissani! Tunnen tutkijan, Zivile Giedraityte, joka on lähdössä USA:han: https://skr.fi/en/whats-new/future-treating-diseases-lies-immunology. Hänen työtoverinsa on Dr. Jani Saarela, joka on ainakin tekemisissä yksilöllisen screeningin kanssa, jossa pyritään löytämään parhaiten toimiva lääkitys kullekin tuhansista lääkevaihtoehdoista, jos olen tämän oikein ymmärtänyt. Varmaankin sinun lääkärisi tietää tämänkin vaihtoehdon (laitan varmuudeksi tähän): https://www.labcyte.com/resources/profiles/profile-fimm.

    • Emme ole koskaan tavanneet ja monien muiden blogiisi kirjoittaneiden tavoin tulin tietoiseksi tilanteestasi Ylen julkaisun myötä.
      Siitä asti olet ollut ajatuksissani, aamuin ja illoin. Oma isäni kuoli 18 vuotta sitten 45 vuoden ikäisenä äkillisesti keuhkoveritulppaan. Asian käsittely on yhä kesken.
      Uskon, että moni saa myös apua blogistasi. Toivon, että päiväsi saavat jatkua ja että välitön uhka väistyisi.

      • Kiitos Juho 💕
        Ikävä kuulla isästäsi ja siitä, ettei asiaa vieläkään olla saatu käsiteltyä. On julmaa, miten ihmiset pakotetaan sairaina ja/tai surun keskellä taistelemaan omista ja toistein oikeuksista.

    • Voimia ja toivoa jokaiseen hetkeesi, muistan sinua rukouksissani!
      Tunnen tutkijan, Zivile Giedraityte, joka on lähdössä USA:han: https://skr.fi/en/whats-new/future-treating-diseases-lies-immunology. Hänen työtoverinsa on Dr. Jani Saarela, joka on ainakin tekemisissä yksilöllisen screeningin kanssa, jossa pyritään löytämään parhaiten toimiva lääkitys kullekin tuhansista lääkevaihtoehdoista, jos olen tämän oikein ymmärtänyt. Varmaankin sinun lääkärisi tietää tämänkin vaihtoehdon (laitan varmuudeksi tähän): https://www.labcyte.com/resources/profiles/profile-fimm.

    • Voimia sinulle ja niin kauan kun on elämää on toivoa. Kuljin tyttäreni kanssa hänen sairauden kanssa ja näin myös läheltä kipuja ja samalla hänellä oli myös elämän iloa loppuun asti. Olet tosi rohkea❤.

      • Kiitos Kaija 💕
        Todella surullista kuulla tyttärestäsi, en osaa edes kuvitella, kuinka rankkaa on menettää oma lapsi.

    • Rukoilin puolestasi eilen illalla. Oli vaan pakko. Mulla sytostaatit päättyivät pari kuukautta sitten ja opettelen elämään epätietoisuuden kanssa liittyen mahdolliseen uusiutumiseen.

    • Olen menossa kontrolliin ja mietin onko syöpä levinnyt. Jos on, olisiko auttanut joku ei olisi tehnyt virhettä ja kuvat olisi toimitettu paljon aikaisemmin lääkärille joka osasi kuvaa katsomalla kertoa että kasvain on pahanlaatuinen. Ehkä kumminkin kaikki on hyvin, hoidot on ohi ja selvisin arvilla.

      Kun sairaus selvisi tajusin että olin ollut sairas pitkään jo silloin kun istuin äitini saattohoito-sängyn vieressä. Mietin joskus kuinka rauhallista kaikki on kun äitini nukkui saattokodissa ja miltä tuntuisi jos itse sairastun vakavasti ja olen vuorostani sängyssä tautini kanssa. Syöpään sairastuminen ei tunnu kai monella muullakaan aluksi miltään, mutta sen kuuleminen tuntui epätodelliselta.

      Sinun blogisi lukeminen tuntuu epätodelliselta. Mietin mitä haluaisin kuulla sairaalavuoteella kun aika lasketaan päivissä. Tiedän ettei yhden kehon osan vammautuminen ole iso asia kun siihen tottuu, mutta mitä haluaisin kuulla kun kuulen ettei toivoa ole.

      • Minusta tuntuu ainakin tällä hetkellä siltä, että haluan elää loppuun saakka, kuten olen aina elänytkin. Röhnöttä olkkarissa ja katsoa telkkaria tai pelata videopelejä. Kaikki muu tuntuu todella teennäiseltä ja ahdistavalta. Toki, jos saattokotiin joutuu, kotiympäristöä on mahdotonta saada. Sitten pitäisi hyväksyä jokin muu loppu.
        Sitä en halua, että ihmiset istuvat ympärilläni ja tuijottavat, kun kuolen. Olen elänyt epäsosiaalisesti ja siten haluan kuollakin.
        Nämä on vaikeita kysymyksiä. Jokaisella on omat ”toiveensa”. Ei kukaan tietenkään toivo kuolevansa, mutta jos pakko on, niin jokaisella meillä kai on se jokin ajatuksemme siitä.

        • Luen sun vastauksen, röhnötän olkkarissa, pelasin just kännykkäpeliä. Luin uudestaan sun vastauksen ja mietin kuin hyvältä tuntuu röhnöttää tässä sohvan kulmassa.

    • Hei, blogiasi seuraavana tulee itsellekin tunteita että kuinka nyt luen blogiasi mutta sitten ei enää tule kirjoituksia. Tämä on jotenkin liian todellista terveellekin kun havoinnoit elämääsi tänne blogiin. Toisaalta tuntuu että kakki on hyvin mutta sitten tunne että et olekaan enää olemassa. Tahdon vain sanoa että teet hyvin konkreettista kuolemasta ja se koskettaa lukijoita. Mutta toivon että yläkerran herra auttaisi sinua tai jotakin mukavaa tapahtuisi. Kun kaikkein parastahan se olisi ettei tällaista blogia sinun tarvitsisi tehdä, vaan eläisit elämää normaalisti.

      • Kiitos Jani 💜
        Sitä minäkin toivon, että jokin positiivinen käänne tapahtuisi. Että se erittäin epätodennäköinen väistyisi ja jäljelle jäisi se ääterrömän pieni mahdollisuus. Saisinkin vielä lisäaikaa.

    • Hei Netta.
      Nöin sinusta jutun ylestä, ja löysin blogisi.
      Olen menettänyt läheisen työkaverin syövälle, maha avattiin, ja todettiin ettei mitään ole tehtävissä ja 3 viikon päästä kuoli. Pääsin pari kertaa moikkaamaan häntä, enkä osannut kohdata häntä, itkimme yhdessä, 35v ja 50v mies.
      Olen todella pahoillani luettuani sinun tarinan, en tiedä mitä voisin sanoa. Kerronko että itkin takiasi yön? Elämä on julma vitsi pahimmillaan. On todella hienoa että teet blogia, et ole varmasti yksin tätä kohtaloa kokemassa.
      Sydämestäni toivon että sinulla ei ole kipuja, ja näemmä osaat etsiä valoa paikoista joissa ei ole valoa, se on todella hienoa.
      Jos minä jatkan itkemistä, jatka sinä taistelua? Jooko?

      • Kiitos paljon Aimo 💜
        Minulla on kivut hallinnassa, ne eivät varsinaisesti haittaa elämistä ja olemista. Niihin tottuu (ainakin vielä tällä tasolla).
        Lupaan jatkaa taistelemista, ihan loppuun saakka. Vaikken pysty syöpää vastaan taistelemaan, voin taistella oman elämäni puolesta. 🙂

    • Kiitos Netta kirjoituksistasi. Kiitos, että jaat ajatuksiasi ja kokemuksiasi. Kosketat niillä meitä monia ja annat valtavasti ajattelemisen aihetta ja samalla myös kosketuksen sellaiseen, mitä monikaan meistä ei pysty kunnolla edes ymmärtämään. Näytät mikä oikeasti on tärkeintä.
      Kiitos, että olet olemassa.

    • Hei Netta,
      minäkään en sinua tunne, mutta haluan kertoa, kuinka paljon ihailen sinun rohkeuttasi ja tätä blogiasi. Olet kirjoittamalla tehnyt epäinhimillisen traagisesta jotain koskettavaa ja puhuttelevaa, jotain sellaista, missä sinä elät, ja elät täysillä, rehellisesti. Ja lukijat myötäelävät mukanasi. Olet todella kaunis ihminen. Annat kuoleman ajattelulle ja kuoleman tekemiselle rehellisen äänen. Mietin sinua joka päivä moneen otteeseen, sen jälkeen kun Yle teki sinusta uusimman jutun ja aloin aktiivisesti seuraamaan blogiasi. Nyt huomaan, että huolissani aina odotan ja seuraan, koska taas julkaiset jotain. Toivon kaikesta sydämestäni, että vointisi kääntyisi sittenkin parempaan, välitön uhka väistyisi ja anestesilääkäri olisi väärässä. Voimia siihen taisteluun, jota kehosi käy, ja toivoa voimaksi mielellesi! ❤️

    • Kirjoititpa Aimo kauniisti, ja olit rohkea kun kävit työkaverisi luona. Ei kai siinä kukaan osaa sen paremmin olla, tärkeintä lienee että kävit.

      Netta, olet yhdellä sanalla upea, ja myös tosi kauniskin. Saat 36-vuotiaan naisen lähes kääntämään suuntautumistaan 🙂 Kokoat muutama tuhat ihmistä tänne päivittäin pohtimaan syntyjä syviä, ja tallustelemaan matkaa hetkeksi yhdessä.

      Haleja ja rutistuksia 🤗❤

    • Hei Netta. Luin tarinasi. Yritin kirjoittaa jotain enkä osannut. Osaisinko sanoa mitään oikeasti tärkeää. En osaa lohduttaa. Voisin kirjoittaa siitä että minultakin löydettiin kohdunkaulan syöpä mutta aikaisemmassa vaiheessa. Olisi voinut käydä toisin ja olisin voinut hyvin olla samassa tilanteessa kuin sinä nyt. Elämä ei vaikuta oikeudenmukaiselta eikä se sitä olekaan. Toivon että selviät. Kaikki on mahdollista. Kun itse eräänä päivänä kuolen, toivon ja uskon että rajan toisella puolella vastassa on mies joka kohtasi kaivolla naisen – The Chosen. Toivon että se koskettaa sinuakin kuten kosketti minua.

      https://youtu.be/el7dzoNV3IY

      Voimia ja siunausta laulun myötä Elina Vettenranta Särkynyt saviruukku
      💗

    • Uusi tarinasi koskettama ilmoittautuu. Vertaistukea en pysty sairauden suhteen tarjoamaan, mutta yritän silti tarjota sitä, mitä itse olen saanut. Silläkin riskillä, että tämä loukkaa sinua (mikä ei todellakaan ole tarkoitukseni).

      Kerroit, että sinulle on sanottu, että kuolet varmasti. Totuus onkin, että meillä kaikilla on tässä mielessä sama hivuttava tauti – kuolemme ennemmin tai myöhemmin. Kirjoitit myös: ”Aivoni ei pysty ymmärtämään sitä, että lakkaisin olemasta.”, ja uskon, että aivosi ovat täysin oikeassa; kuolema ei tarkoita olemassaolon loppumista, vaikka kehomme maaksi tai tuhkaksi muuttuisikin.

      Tekstin alussa kirjoitat: ”…mitä minun tulee ottaa huomioon, kun kuolen…”. Nyt haluaisinkin hartaasti pyytää sinua (ja myös ketä tahansa, joka ymmärtää joskus kuolevansa), ottamaan huomioon, että valitettavasti kenenkään meidän oletusarvoinen kuolemanjälkeinen määränpää EI ole ”parempi paikka”. Saatamme joskus suurellakin innolla suunnitella, miten vietämme eläkepäivämme, minne lähtisimme reisuun seuraavan loman aikana, tai mitä teemme viikonloppuna, mutta emme uhraa ajatustakaan sille, missä vietämme koko ikuisuutemme!

      Kirjoituksistasi päätellen ymmärrät englantia mainiosti, niin siksi pyydän sinua katsomaan tämän videon: https://www.youtube.com/watch?v=rDiGPfdoGPQ

      Sillä niin paljon on Jumala rakastanut sinua Netta, että hän antoi ainoan Poikansa, ettet sinäkään, jos häneen uskot, joutuisi kadotukseen, vaan sinulla olisi iankaikkinen elämä!

      Olen pahoillani, jos rasitut näistä jutuistani, mutta toivon, että ymmärrät tämän olevan rakkaudellinen viesti, koska se on varoituksen viesti. Tarkoitus ei ole pelotella, sillä eihän esimerkiksi palovaroitinkaan ole pelottelua, vaan varoitusta varten.

    • Haluan Netta kertoa sinulle kirjasta nimeltä: Paranemisen Avain (The Healing Code), joka on Alexander Loydin kirjoittama. Hänellä on tohtorin tutkinto sekä psykologiasta ja luonnonmukaisesta lääketieteestä.
      Seuraava teksti suoraan kirjasta lainattu: ”Vuonna 2001 tohtori Alexander Loyd keksi, miten aktivoidaan kehon oma mekanismi, joka poistaa jopa 95% kaikkien sairauksien ja sairastamisen syistä. Aktivoinnin jälkeen kehon immuunijärjestelmä saa tehdä rauhassa työtä ja parantaa siellä, missä sitä tarvitaan. Loydin löydökset varmennettiin useilla eri testeillä, ja tuhannet ihmiset ovat soveltaneet menetelmää fyysisten, emotionaalisten sekä esimerkiksi työuran ongelmien korjaamiseen”.
      Hänen kehittämiään menetelmiä sovelletaan ympäri maailmaa ja monet ihmiset ovat saaneet avun mitä erilaisempiin sairauksiin ja ongelmiin. Itse toivuin vaikeasta masennuksesta ja ahdistuksesta, johon mitkään
      lääkkeet eivät auttaneet, tämän menetelmän avulla.
      Mielelläni kertoisin sinulle tästä tarkemmin. Lähetä minulle vaikka sp-osoitteesi, niin lähetän lisää tietoa ja
      linkkejä, jotka opastavat käyttämään tätä menetelmää. Voimia ja halauksia Sinulle <3

    • ”On kamalaa, kun en tiedä. On kamalaa, kun en yhtään tiedä, mitä voisin tehdä elämäni eteen.” Sinun ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin antaa elämäsi Jeesukselle. Hän on tie, totuus ja elämä. Jos aikasi on nyt lähteä, niin pääset hänen luokseen rukoilemalla häntä elämäsi Herraksi ja jos se aika ei ole vielä, niin hän tulee parantamaan sinut tuosta vakavasta sairaudesta. Rukoilen puolestasi ja Jumalan siunausta sinulle!

    • Oletko koskaan lukenut raamattua? Voit löytää totuuden sieltä, mutta et vain totutta vaan myös rauhan, toivon ja ikuisen elämän.

      Room. 6:23 ”Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iänkaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän herrassamme.”

      Jokainen meistä on syntiä tehnyt ja siksi jokainen meistä on kuoleva, mutta Jumala on armahtanut meidät Jeesus Kristuksen sovittavan ristinkuoleman vuoksi. Hän kärsi meidän väärien tekojemme puolesta ettei meidän tarvitsisi kärsiä niistä itse kadotuksessa, erillään Jumalasta joka on kaiken hyvän lähde. Tämä on se armolahja, mutta koska se on lahja voi siitäkin kieltäytyä. Jos joku sanoo Jeesus Kristukselle ettei tarvitse häntä, hän on saava tahtonsa.

      1. Korinttolaiskirje 15:55-57 ”Missä on voittosi kuolema? Missä on pistimesi, kuolema? Kuoleman pistin on synti, ja synnin voimana on laki. Mutta kiitos Jumalalle, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!”

      Jeesus Kristus on voittanut kuoleman ja jokainen joka häneen uskoo on voittanut sen myös. Siunausta ja kaikkea hyvää sinulle Netta!

    • Kirjoitat taitavasti, puet vaikeatkin ja rujotkin asiat sanoiksi ja tekstejäsi on mieltä avartavaa lukea. Ne antavat perspektiiviä asioihin, joita monet pitävät itsestään selvinä.

      On ihana, että lähelläsi on välittävä elämänkumppanisi ja rakkaat kissasi. Toivon, että mahdollisimman monet hetkesi ovat itsellesi miellyttäviä, rakkauden täytteisiä ja saat arkeesi huolenpitoa ja pieniä ilonaiheita.

      Sanoisin, että älä lopeta kirjoittamista. Mutta pyyntö on itsekäs, kirjoita niin pitkään kuin jaksat ja koet hyväksi. Toivon sinulle ja läheisillesi kaikkea hyvää, jäät ajatuksiimme. Kiitos kun kirjoitat ❤️

      • Kiitos paljon Nasuliini. 🙂 💜
        Kirjoittaminen on antanut yllättävän suuren merkityksen elämääni sen kautta, että olen voinut auttaa ja tukea Lukijoita, sekä muuttaa maailmaa pienin askelin parempaan suuntaan. En koskaan voinut uskoa, että millään, mitä minä teen, olisi mitään merkitystä maailmassa, mutta olen tähän mennessä saanut niin valtavan määrän positiivista palautetta ja kuullut ihania tarinoita, että voin uskoa tehneeni jotain merkityksellistä.

    • Kiitos Netta kirjoituksistasi! Syviä ajatuksia ja kokemuksia niin pinnallisessa maailmassamme. Toivon sydämestäni helpotusta oloosi, rakkautta ja onnen hetkiä. Olet rohkea ihminen.

    • En ole lääkäri ja ehkä pitäisi pidättäytyä antamasta mitään lääketieteelisiä neuvoja, mutta ehkä se on oma tapani käsitellä tällaisia asioita. Muistan kun oma puolisoni sai syöpä diagnoosinsa ja olin varmaan koko hoidonajan lääkäreiden painajainen kyselemässä ja epäilemässä heidän ratkaisuitaan ja puskin ja hoputin asioita väkisin eteenpäin kun tuntui tutkimukset ja toimenpiteet etenevän turhan verkkaisesti ja välillä omituisiin suuntiinkin. Uskoisin sillä olleen vaikutustakin hoitoihin kun puolisoni ei itse jaksanut pitää puoliaan. Nyt kaikkien massiivisten leikkausten, säteilytysten ja sytostaattien jälkeen kirkassolukarsinooma on ollut poissa yli 3 vuotta. Mutta siis tapaukseesi, näin hiljattain artikkelin jossa hyytymiä poistettiin sydämestä Angiovac menetelmällä imemällä ne sydämen kammiosta. En tiedä voiko operaatiota tehdä jos trombosyytit alhaiset tai jos tällainen menetelmä ei muuten sovi tapaukseesi, mutta onko jotain tämän tapaista kirurgista poistoa ehdotettu hyytymille?

      • Kiitos Saku viestistäsi.
        Minä kyselin, eikö hyytymiä voidan vaan imea pois sydämestä, kuten televisiossakin tehdään, mutta lääkärit sanoivat, ettei se toimi ihan niin.
        Lääkäreiden puheista ymmärsin, että matalat trombosyytit ja verenohennuslääke aiheuttavat sen ongelman, ettei minua voida operoida. Koska vuodan kuiviin. Verenohennusta taas ei voida lopettaa, jottei veri tee lisää hyytymiä. Täämn lisäksi olen niin huonossa kunnossa, etten kestäsi rajuja toimenpiteitä.
        Joskaan minulle ei näitä asioita selitetty ihan niin selvästi ja tarkasti kuin olisin halunnut. Paljon jätettiin tulkinnan varaan. Olen nyt jälkeenpäin yrittänyt kysellä, mutta vastauksia on vaikea saada. Mikä ei ole oikein. Kyse on minun hengestäni, joten kyllä minulle pitäisi selittää juurta aksaen se, miksei minua muka voida pitää hengissä.

    • Minä muistan sinut lukiosta. Sinulla oli huikean siniset kirkkaat silmät ja hurjasti energiaa. Ja näytät vieläkin ihan samalta tytöltä. Olit ja olet todella kaunis ja saanut elämäsi hienosti järjestykseen ja elänyt fiksun nuoren aikuisen elämää! Paljon parempaa ja fiksumpaa aikuiselämää kuin esim. omani (olen ylipainoinen alkoholisti😬). On hirveää että elämä voi mennä näin vaikkei sitä olisi mitenkään ansainnut, vaan päinvastoin elänyt niinkuin yhteiskunta katsoo olevan oikein(työssäkäyvänä, esimiesasemassa ja rakastavansa parisuhteessa). Ja sekin on hirveää etten minä ole rikas vaan tämmöinen persaukinen kulttuurituottaja yhä vaan, koska jos olisin niin taatusti heittäisin sulle pari milliä, hummailuun tai omaan syöpätutkimusryhmään. Mutta minä haluan uskoa, että sinä voit vielä elää pitkään lääkityksellä. Vaikka olen lukenut blogistasi miksei niin olisi ja vaikka lääkärit sanoisivat mitä.. Aina on ollut ihmeitä ja aina tulee olemaan. Ja koska sinulla on niin kaunis ja positiivinen mieli uskon sen pidemmän elämän olevan sinulle mahdollista, vaikken näistä mitään tiedäkään. Niin haluan uskoa, ja toivon koko sydämestäni että sinä elät vähintään satavuotiaaksi! Paljon rakkautta sinulle❤️☀️🍓🍎🍉🍇🎂🎂🎂🍾🥂

    • Huomenta Netta,

      ja kiitos kirjoituksistasi. Olet saanut mut ajattelemaan asioita ja tekemään muutoksia muutamiin ikäviin juttuihin joilla olen lähipiiriäni vaivannut. Kaikkea hyvää sinulle.
      https://open.spotify.com/track/2eSVQH8lwcrUBs7dpEj7p7?si=y6KHDojaRRa88SMb4Y8tJA&dl_branch=1

    • Olet upea ja vahva ihminen, jaksamista sinulle! Muista, että eläimet vaistoavat, että muutosta on ilmassa. Ne osaavat lukea sinua jo kuin kirjaa, koska olette viettäneet monta vuotta yhdessä. Luultavasti ne tietävät jo että sinulla on aika lopussa ja ymmärtävät ehkä jopa paremmin kuin ihmiset.

    • Olet todella upea ja tekstisi ovat täynnä ymmärrystä, viisautta, pilkettä, syvyyttä ja totuutta. Ajattelen nyt lähes joka hetki sinua koska mietin miten sinulle käy, kuoletko lähipäivinä, oletko jo kuollut, vai tapahtuuko jokin ihme ja saat lisäaikaa tai kenties voisitko toipua niin että sinulla olisi vuosia edessä. Pelkään pahoin että olet kuolemassa koska sinulta ei ole tullut enää kommentteja. Olen siis todella surullinen ja itken välillä. Minunkaan aivoni eivät oikein voi käsittää että kuolisit. Löysin sinut vasta hiljattain uutisten myötä ja luen tekstejäsi koska huomaan että pystyn käsittelemään niiden avulla mm. omaa kuolemanpelkoani. Tuntuu että jos minulle kävisi kuten sinulle niin en olisi ainut ja yksin. Tuntuu että voisin kestää hitusen paremmin kuolemista kun olet valmistanut meitä siihen kuvaamalla mitä se on. Toki nyt näen että se on kauheaa, varsinkin kun joutuu täältä pois toisen virheen takia itse elämänhaluisena. Olen todella pahoillani sinun ja läheistesi vuoksi että juuri sinä jouduit tähän tilanteeseen. Tätä ei soisi kenellekään. Vaikea hyväksyä että elämä sisältää tällaista kärsimystä. Toivon sinulle kaikkea hyvää mitä ikinä tässä tilanteessa voit saada!

Comments are closed.