Tänään
Tiistai 12.10. – Torstai 14.10.

Tiistai 12.10. – Torstai 14.10.

Tiistai

Heräsin aamuyöllä kolmelta. En saanut unta, joten aloin kirjoittaa. Tällä kertaa kirjoitin jostain, mitä minulta oltiin tilattu ja josta minulle maksettaisiin rahaa. Ensimmäinen kerta, kun kirjoittaisin rahasta. Ensimmäinen maksettu ”kirjailijan” työ.

Sain silti kirjoittaa ihan omana itsenäni.

En ollut tiennyt, mistä aloittaa, mitä kirjoittaa. Ensimmäinen versio oli rynsynnyt valtavasti. Toiseen versioon sain vinkkejä ja kirjoittaminen sujui heti paljon paremmin. Ensimmäisestä versiosta tuli jo aika hyvä, vaikka itse sanonkin.

Kirjoitin melkein seitsemään aamulla. Sitten menin nukkumaan ja heräsin vasta yhdeksän aikaan, kun kotirinkin soitti.

Olenko tietoinen siitä, että hemoglobiini on vain 75. Olin tietoinen, sillä olin nähnyt lukemat netissä eilen. Mutten tiennyt, mitä asialle pitäisi tehdä. Näin tulokset neljän jälkeen ja tiesin, ettei silloin kukaan enää ole töissä tekemässä mitään päätöksiä asian suhteen. Joten jätin asian huomiselle. Eli tälle päivälle.

Hoitaja lupasi kysyä lääkäriltä mielipidettä. Jonkin ajan päästä hän soitti takaisin ja sanoi, että saisin tulla A2seen, minulle annettaisiin pussillinen verta. Minä lupasin kerätä kimpsut ja kapsut ja soittaa itselleni ambulanssin.

Pasi keräsi minulle kimpsuja ja kampsuja kaikessa rauhassa.

Minä kävin läpi valmista listaa, Pasi katsoi löytyikö niitä repusta ja jos ei löytynyt, ne lisättiin sinne. Sitten Pasi kysyi tarvitsenko jotain. En tarvinnut, joten Pasi lähti tupakalle.

Hetki siitä, kun hän käveli ovesta ulos, aloin epätoivoisesti etsiä puhelinta. Nyt on hätä. Puhelin oli hukassa. Lopulta se löytyi peiton kulman alta. Soitin Pasille. Tule takaisin. Hätä.

Sitten hyppäsin ylös lattialla olevan roskaämpärin päälle istumaan. Sinne tuli kuset ja ripulit. Pyörrytti. Pasi tuli kotiin. Toi minulle paperia, kun huidoin ja hutiloin. Sain paperia, pyyhin enimmät ripulit perseestä ja varovasti asettauduin lattialle makaamaan ja huohottamaan. Olo oli kamala. En saaanut henkeä millään. Perseessä oli ripulia. Ämpärissä oli ripulia. Pasin eleistä huomioiden sängyssä oli ripulia.

Minä huohotin lattialla. Pasi alkoi siivoamaan sänkyä.

Minä huidoin Pasille, että toisi roskiksen ja kosteuspapereita. Makasin edelleen lattialla, nyt pyyhin itseäni kosteuspyyhkeillä puhtaaksi. Sekin otti aivan todella koville. Huohotin ja pyyhin. Kosteuspyyhe kosteuspyyhkeen jälkeen meni roskiin. Kaikissa oli ruskeaa. Niin kauan, kunnes ei enää ollut.

Jatkoin makaamista, haukoin henkeä

Puhelin soi. Se oli yöpöydällä. Lattialta näin puhelimen kulman. Kurottauduin ottamaan puhelinta käteen, mutta tottakai tietokoneen hiiri putosi suoraan silmäni päälle. Kipu oli kova. Tästä tulee paha jälki. Nyt kirosin ja yritin saada Pasin tuomaan minulle jotain kylmää naamaan ennen kuin minulla on puoli naamaa mustelmilla. Pasi toi kylmäpakkauksen. Asettelin sitä naamaani, kun ovikello soi. Olimme ihmeissämme. Sitten ovi aukesi. Aloin huutaa, että painu nyt vittuun täätä, kaikki on jo ihan tarpeeksi kaaoksessa muutenkin, ei tässä enää yhtään enempää tarvita. Makasin lattialla alasti siten, että eteisestä tullut ihminen olisi nähnyt alastoman alavartaloni, joka on tai ei ole ripulissa.

Naamassani yritin pitää jääpakkausta, jottei naamasta tule musta.

Pasi ottaa sängystä pois ripulisia lakanoita.

Aivan kuin kaaosta ei olisi ollut tarpeeksi ilman, että joku tulee katsomaan sitä vierestä.

Tulija lähti ennen kuin ehti tullakkaan.

Kun Pasi oli vaihtanut lakanat

Nousin sängylle huohottamaan. Jääpakkaus edelleen naamallani, saimme hiljalleen tavarat pakattua, minut vaatetettua ja ambulanssin tilattua. Pasi raportoi äidille, että ambulanssi tilattu.

Kävijä oli ollut isäpuoli, joka tuli katsomaan, onko kaikki hyvin, kun emme vastanneet viesteihin tai puheluihin. Mitään hätäähän meillä ei ollut ollut, mitä nyt vähän paskaa sängyssä. Mutta niin on monella muullakin. Yleensä tosin ne ihmiset ovat paljon pienempiä, mutta niin se elämä vaan pyörii.

Ambulanssi tuli

Pääsin Oulun Kaupunginsairaalaan, sain oman tilavan huoneen isojen ikkunoiden kera. Minusta otettiin uudet verikokeet ja laskimoporttiin jätettiin neula odottamaan verensiirtoa. Verensiirtoa ei voitu aloittaa ennen verikokeiden valmistumista, joten jäin odottelemaan. Äiti ei voinut tulla käymään, koska hänellä oli ollut kuumetta ja hän odotti koronastestin tuloksia. Pasi oli kotona töissä. Minä siis tapoin aikaa uudella läppärilläni.

Olin sairaalassa joskus puolitapäivin ja verensiirto aloitettiin vasta kahdeksalta. Minua pelotti suunnattomasti, ettei elimistö sitä kestä, mutta niin se vaan kesti. Pasi oli tullut työpäivän jälkeen käymään ja lähti yhdeksän aikaan ruokkimaan kissat. Minä jäin kirjoittamaan Apu-lehteen juttua, jonka he olivat minuta pyytäneet. Siinä menikin kivasti koko ilta.

Ennen nukkumaanmenoa lähetin jutun eteenpäin. Veri otettiin pois valumasta yhdeltä. Koko pussi ei ollut ehtinyt valua vielä loppuun.

Keskiviikko

Heräsin seitsemän aikaan, kun minulta tultiin ottamaan verikokeita. Niillä varmistettaisiin, miten veriarvot olivat korjaantuneet ja voitaisiinko minulle antaa sädehoitoa kipuun. Nukuin puoli kahteen asti.

Hemoglobiini oli verensiirron myötä noussut, mutta vointi ei. Lääkäri epäili, että keuhkojen ja/tai sydämen tilanne on pahentunut. Oireet selittävät sen.

Hän teki minulle lähetteen keuhkojen TT-kuviin. Minä peruin sädehoidon. Ajattelin, että minun on turha rasittaa itseäni, jos tilanne on menossa kohti kuolemaa.

Pasi tuli olemaan kanssani. Tunnelma oli surullinen ja epätoivoinen. Miksi kaiken pitää loppua näin pian? Se ei ole reilua, se ei ole oikein. Olemme ehtineet olla liian vähän aika yhdessä.

Odotimme TT-kuvausta, mutta sitä ei tullut. TT-kone oli mennyt rikki ja kuvaus siirtyi torstaille. Pasi lähti illalla ruokkimaan kissat, äiti tuli istumaan minun kanssa siihen saakka, että aloin nukkua.

Torstai

Varttia vailla yhdeksän minulle tultiin sanomaan, että minut noudetaan kuvaukseen varttia yli. Minuuttia myöhemmin potilaskuljettaja saapui ja alkoi valmistella kuljettamistani tunneleita pitkin Kaupunginsairaalasta OYSiin. Laitoin Pasille ja äitille viestiä. Pasin piti vielä ruokkia ja lääkitä kissat, mutta äiti tuli ilmeisesti teleportilla, koska oli muutamaa minuuttia myöhemmin jo etsimässä minua OYSista. Löysikin.

Jonninmoisen odottelun jälkeen pääsin kuvattavaksi. Ehdin olla putkessa suunnittelukuvauksen ajan, sitten TT-kone sanoi sopimuksen irti. Hoitajat pahoittelivat tilannetta ja kuskasivat minut takaisin käytävälle odottamaan, että toinen kone vapautuisi. Odottelimme taas. Minä saatoin nukkua tai olin vähintään puoliunessa. Äiti raportoi Pasille ja isälleni. Isä ja äitipuoli olivat ajaneet keskiviikkona Ouluun.

Lopulta yhdentoista aikaan kuvaus saatiin onnistumaan.

Kuvauksen jälkeen huomasin, että Apuun kirjoittamani juttu oli julkaistu:

https://www.apu.fi/artikkelit/netta-brandt-sairastaa-parantumatonta-syopaa

Yhden aikaan lääkäri tuli kertomaan, että sydämen oikea kammio on laajentunut ylirasituksen seurauksena. Keuhkojen vasemmassa alalohokossa oli ollut keuhkoinfarkti, nyt myös oikeassa alalohkossa oli sellainen. Keuhkoissa näkyi kauttaaltaan mattalasimuutosta, joka on joko syöpää tai tulehdusta. Mattalasimuutokseen aloitettaisiin antibiootti ja kortisoni siinä toiveessa, että ne helpottaisivat. Imusolmukkeiden kokoo oli tuplaantunut.

Sydämen embolia ei ollut muuttanut kokoaan.

Yritin kysellä, mitä tämä tarkoittaa käytännössä, mutta olin liian väsynyt ja sekaisin. Lääkäri lupasi soittaa kardiologille ja selvitellä, mitä nyt. Hän ei koskaan palannut asiaan, joten en tiedä, saiko hän kardiologia koskaan kiinni.

Isä ja äitipuoli kävivät istumassa kanssani muutaman tunnin sillä aikaa, kun Pasi kävi ruokkimassa kissat ja itsensä. Minä nukuin suurimman osan ajasta, vähintäänkin olin jossain puolitiessä. Pasin palattua, jatkoin tuota puolinukuksissa makaamista.

Minä sain illalla annoksen kortisonia, joka tuntui auttavan hengittämistä. Pystyin jälleen jopa puhumaan. Minulle valutettiin myös annos antibioottia. Seuraavan saisin yöllä ja sitten taas kolmannen aamulla. Tämän jälkeen suunniteltaisiin, josko pääsisin kotiin.

Syntymäpäiväni joutuisin kuitenkin aloittamaan Oulun Keskussairaalassa.



Pahoittelut huonoista kuvista, vointi on huono, joten otin vaan räpsyjä täysin sokkona.

112

112 thoughts on “Tiistai 12.10. – Torstai 14.10.

Comments are closed.