Tänään
Toisen pembrolitsumabin jälkeen, 13 päivä

Toisen pembrolitsumabin jälkeen, 13 päivä

Lääkäri sanoi viime viikolla, jos kuume jatkuu vielä ensi viikolla (tällä viikolla) pitää ainakin verikokeet kontrolloida. Joten sunnuntaina otin aamulla Buranan ja Panadolin, mutta sen jälkeen jätin ne pois ja jäin seuraamaan, kuinka korkealle kuume nousee.

Aamulääkkeet otin, jotta jaksaisin käydä moikkaamassa kaveria ja hänen kahta koiraansa, ennen kun kuume alkaa pikkuhiljaa hivuttautua ylöspäin.

Kävin kyläilemässä ja möyhimässä koiria oikein olan takaa. Kotiin päästyäni katseltiin kaikessa rauhassa telkkaria ja aloitettiin vihdoin pelaamaan Death Stranding -videopeliä. En tiedä kyseisestä pelistä mitään, mutta olin nähnyt pelin mainoksessa Black Mesa -logon, joten Half Life vierotusoireista kärsivänä ja Alyxistä raivoissani olevana, tämä oli paras ratkaisu vierotusoireisiin. Alyxistä olen raivoissani, koska siitä tehtiin vain VR-peli. Meillä ei ole VR vermeitä, eikä me haluta ostaa VR vermeitä, eikä me haluta pelata VR vermeillä. Mutta minä haluan pelata Alyxiä.

Joten painukoot Valve sanonko minne VRnsä kanssa.

Kuume lähti hiljalleen nousuun, kuten olin arvannutkin. Iltaan mennessä se oli jo 37,8. Yöllä kahden aikaan heräsin todella kuumeiseen oloon, silloin kuumetta oli jo 38,8. Aamuun mennessä se kuitenkin oli tasoittunut takaisin 38.

Jätin heti aamusta OYSiin soittopyynnön. Kun sieltä soiteltiin takaisin, minut käskettiin tulemaan polille. Sieltä käsin minulta otettaisiin verikokeet ja niiden perusteella määrätään jatkotutkimuksia.

Veriarvot olivat minulle normaalit, mutta CRP tulehdusarvo oli jälleen noussut. Joten lääkäri konsultoi yleisonkologian puolelta pembrolitsumabihoitoja antavaa lääkäriä, joka suositteli otettavaksi keukojen TT-kuva. Jos tulehdusmuutokset keuhkoissa ovat yhtään kasvaneet, aloitettaisiin jälleen kortisonikuuri tulehduksen hillitsemiseksi.

Jäin polille makoilemaan, kuuntelemaan Dance of Anger kirjaa ja odottamaan TT-aikaa. Yllättäen polille oli tullut / jäänyt yksi ylimääräinen lounas, joten sain syödä odotellessa. Olin tullut OYSiin kymmenen aikaan ja hieman ennen neljää hoitaja tuli sanomaan, että voisin suunnistaa kohti päivystysröntgeniä.

Keräsin kimpsut ja kampsut, soitin Pasin hakemaan minua, kävin kuvattavana, odottelin Pasia kymmenisen minuuttia OYSin ulkopuolella ja ajelimme kotia.

Minun poissaollessa Pasi oli pessyt parvekkeen ikkunat, sekä alkanut vaihtamaan vanhoja repsottavia parvekekaihtimia uusiin. Tilasin meillä Mäkkäristä hamppareita ja söimme. Pasi laittoi loput kaihtimet paikalleen, jonka jälkeen pääsimme viettämään iltaa.

Illalla yhdeksältä päivystävä lääkäri soitti, että TT-kuvissa oli tulehdusmuutokset kasvaneet, joten saisin aloittaa kortisonikuurin. Lisätietoja kuulisin huomenna, kun tapaustani hoitanut lääkäri on paikalla ja on päässyt konsultoimaan yleisonkologia.

Eilen tiistaina lähdimme Pasin kanssa aamukävely-ajelulle. Otin potkulaudan mukaan, mutta kävelin noin puolet lenkistä. Ehkäpä reilun neljän kilometrin verran. Kun soittoa ei kuulunut, jätin lenkiltä tultuamme noin kahden aikaan iltapäivästä soittopyynnon OYSiin.

Kun lääkäri soitti, hän kertoi, että uutta tulehdusmuutosta oli keuhkoissa 12 millimetrin verran. Lääkäri pohti, että jatketaan kortisonikuuria siten, että pudotan annosta 10 mg kolmen päivän välein. Maanantaina kontrolloidaan veriarvot ja pohditaan, annetaanko torstaina kolmas pembrolitsumabiannos. Hyvänä uutisena hän kertoi, että parin viikon takaiseen TT-kuvaan verrattuna maanantaisessa TT-kuvassa ei näkynyt enää kunnolla etäpesäkemuutoksia. TT-kuvassa näkyy minimissään 4-5 mm muutokset, joten tämä ei tarkoita sitä, että keuhkot olisivat vielä puhtaat, mutta etäpesäkkeet ovat jatkaneet kutistumistaan niin radikaalisti, ettei niitä enää meinaa erottaa kuvissa. Tämän vuoksi voitaisiin harkita, että pembrolitsumabia annetaan kortisonikuurista huolimatta, koska vaste näyttää olevan erittäin hyvä.

Puhelun jälkeen hehkutimme hetken ja sitten lähdimme kauppaan. Ensimmäisenä ajelimme Motonettiin, josta kävimme hakemassa minulle turvavyöhön pehmusteen.

Minulla on oikeassa rinnassa ihon alle asennettuna laskimoportti. Siitä menee letku laskimoon, jotta kaikki tiputuksena annettavat aineet voidaan annostella verenkiertoon helposti ilman kanyylia. Minulle oli kemosädehoidon aikaan suuria ongelmia saada kanyylia suoneen, minkä takia minulle asennettiin laskimoportti. Pahimpana päivänä hoitaja yritti neljän tunnin aikana kahdeksan kertaa ja vasta kahdeksas kanyyli alkoi toimia. Joten laskimoportti on ollut aivan mahtava. Huonona puolena se jää pelkääjän paikalla istuessa suoraan turvavyön alle, minkä takia laskimoportti jää kylkiluiden ja turvavyön väliin. Se tekee kipeää. Turvavyön pehmuste oli oiva ratkaisu tähän ongelmaan. Otin sen heti käyttöön ja se toimi.

Kävimme Sittarista hakemassa ruokatarpeita ja juhlistaaksemme hyviä uutisia otimme matkaan myös Kolmen Kaverin Jäätelön jäätelöpikarit. Mango-Passion Juustokakku ja Suklaatryffeli.

Kortisonikuurin ansiosta kuume ei noussut koko päivänä. Pääsin aloittamaan myös tämän päivän kuumeetta, joskin naama jo nyt vähän enteilee kortisonin aiheuttamaa aknea. Edellisellä kerralla se oli erityisen paha etenkin olkapäissä ja käsivarsissa, johtuen varmaankin aurinkorasvasta.

Energiaa on taas vaikka muille jakaa. Heti sängystä noustuani aloin ommella huovasta ”pullokoria” potkulaudan ohjaustankoon. Sain sen puoliksi valmiiksi siihen mennessä, kun piti mennä ruokkimaan kissoja. Joten siitä tulee postaus myöhemmin.

Nyt yritän näiden hyvien uutisten voimalla uskaltaa olla taas hieman optimistisempi tulevaisuuden suhteen ja luoda uudenlaista mielikuvaa tulevaisuuden varalle. Toivon toden teolla, että tämä on se ihmelääke, joka mahdollistaa ihmeparantumisen parantumattomasta syövästä.

2

2 thoughts on “Toisen pembrolitsumabin jälkeen, 13 päivä

    • Hei, oon lueskellut tässä kesän aikana sun blogin läpi mutta en oo vielä kommentoinut mitään, itselläkin todettiin toukokuussa hieman levinnyt munasarjasyöpä. Mahtavaa kun kirjoitat blogia, siitä saa itsekin hyvää vertaistukea ja upeeta että sulla nyt hoidot tuntuis tepsivän! Mukavaa kesän jatkoa ja paljon tsemppiä!

      • Kiitos Hannele paljon kommentistasi ja palautteestasi. Todella kiva kuulla, että löydät tästä vertaistukea: sitä halusinkin tarjota. Sairaana sitä tuntee itsensä niin avuttomaksi ja voimattomaksi, että haluan antaa vertaistukea ja toivottavasti avata terveille sitä, ettei sairaana ole ihan heleppoa, vaikka ulospäin sitä näyttäisikin edelleen – ehkä tukkaa lukuunottamatta – ihan normaalilta. Ainakin itse olen useampaan otteeseen kuullut: ”Sähän näytät ihan terveeltä.”
        Oikein paljon voimia sinulle ja toivottavasti syöpäsi on saatu / saadaan taltutettua! Oikein ihanaa kesää! <3

Comments are closed.