Tänään
Toisen pembrolitsumabin jälkeen, viides päivä

Toisen pembrolitsumabin jälkeen, viides päivä

Koska ensimmäisen pembrolitsumabin jälkeen minulle tuli keuhkotulehdus, toisen pembrolitsumabin jälkeen oireita seurataan normaalia tarkkaavaisemmin.

Söin torstaista sunnuntaihin Buranaa ja Panadolia pääkipuun, minkä takia en nähnyt, nousiko immunologisen hoidon jälkeen kuume, kuten viimeksi nousi. Eilen siis jätin aamulla lääkkeet ottamatta, jotta näen, kuinka ruuminlämpö reagoi.

Se reagoi nousemalla 37,8 asteeseen. Ei vielä mitenkään hälyyttävää, olen kuumeillut jo ennen immunologisen hoidon aloittamista. Syöpä itsessään jo saattaa nostaa kuumetta ja tulehdusarvoja, joten on monesti todella vaikea sanoa, mikä on normaalia syövän aiheuttamaa oireilua ja mikä on jonkin ylimääräisen taudin tai reaktion aiheuttamaa oireilua.

Oulussa on nyt ollut 30 asteen helteet, mikä sekin vaikuttaa. Meillä on tohotin tohottanut kylymää ilimaa 24/7, mikä itsessään kuivattaa limakalvoja ja hengitysteitä.

Tänään aamulla lämpöä oli heti herätessä jo 37,7. Seurasin tilannetta tunnin verran, lämpö nousi 37,9 asteeseen. Jätin OYSiin soittopyynnön. Kuume yhdistettynä siihen, että hengittäminen tuntuu vähän ikävältä, on sama oire, joka minulla viimeksikin oli. Joskin minulla on ollut samaa ongelmaa jo ennen immunologisen hoidon aloittamista. Hengenahdistusta minulla on ollut jo vuodesta 2016. Joten lämpöily voi olla pelkkää perustautia ja hengenahdistus voi olla seurausta jatkuvasta ilmastoinnista asunnossa.

Kun hoitaja soitti, paikalla oli joku minulle vieras lääkäri. Hän oli ehdottanut hoitajalle, että aloittaisin kortisonin samalla annoksella, jolla sen viimeksikin aloitin. Minä sanoin, että minua aiemmin osastolla hoitaneet lääkärit olivat sanoneet, että kortisonia ja pembroa ei voi käyttää yhtäaikaa, koska kortisoni nollaa pembron vaikutuksen. Pembrolitsumabi täräyttää vastustuskyvyn toimimaan, kun taas kortisoni yrittää saada vastustuskykyä hiljenemään.

Hetken päästä hoitaja soitti takaisin ja pyysi tulemaan keuhkojen röngeniin ja verikokeisiin, jotta minua hoitaneilla lääkäreillä olisi jotain kättä pidempää, kun palaavat polille takaisin.

Suuntasin siis kohti OYSia. Olin etuajassa, mutta pääsin kuviin vain muutaman minuutin odottelun jälkeen. Koska olin tullut kuviin ajoissa, olin 50 minuuttia etuajassa verkokeesta. Mutta sinnekin pääsin vain muutaman minuutin odottelun jälkeen. Kun minun olisi pitänyt olla OYSissa kuvissa tasan kello 12, olinkin OYSista ulkona jo 12:10.

Ajelin OYSista Ruskon K-Citymarkettiin. Suuntasin suoraan hedelmäosastolle, josta löytyi iso laari Suomalaisia herneitä. Herneiden edessä oli äiti tyttärensä kanssa. Jäin odottamaan vuoroani, koska halusin pitää turvavälit. Äiti otti kaikessa rauhassa muutaman herneenpalon kerrallaan käteen ja laittoi ne pussiin. Ei mitään kiirettä. Kunnes hänellä oli kourallinen herneitä pussissa. Hän lähti vaa’alle, minä ryntäsin hernelaarille kauhomaan suuria kourallisia herneitä pussiin.

Kassalla ollessaan äiti totesi, että herneitä tuli aika vähän – yllättävää, kun niitä oli vain kourallinen – ja tuli ottamaan niitä lisää. Minä kun olin yrittänyt pitää turvavälit, äiti änkäsi hernelaarille ja tyttö tuli meidän väliin, minun kylkeeni kiinni. Että siinä sitten ne turvavälit. Taas herneenpalko kerrallaan laitettiin pussiin ja kaikessa rauhassa arvioitiin, kuinka monta hernettä on tarpeeksi monta. He saivat hommansa hoidettua ja minä jatkoin herneiden kauhomista hedelmäpussiin, kunnes se oli täynnä.

Kiireellä itsepalvelukassalle, käsien desinfiointi ja autoon. Kaikki muutkin oli liikkeellä, joten sain istua kuumassa autossa liikennevaloissa aivan turhan pitkään. Ilmastointi oli kyllä päällä, mutta se puski ulos vielä sellaista hengityksenlämmintä ilmaa ulos. Mikä pahempaa, se namiska, jolla valitaan, mistä rööristä ilma tulee alas, on mennyt rikki, joten ilma pöhisee täysillä ikkunaan ja muista tuuletusaukoista sitä tulee lähinnä vähän hönkimällä.

Kun pääsin 100 metrin päähän kotoa, ilmastointi alkoi vihdoin pukata ihanan viileää ilmaa ulos.

Herneet jääkaappiin, lämmitin itselleni valmista ohrapuuroa ja menin kissojen kanssa tietokoneelle töihin.

Helsingissä asuva työkaveri kyseli, missä kannattaisi käydä, jos on muutama tunti aikaa tapettavaksi Oulussa. Kirjoitin hänelle useamman vinkin, sekä laitoin kartan, johon piirsin kivan kävelyreitin.

Lääkäri soitti ja kertoi, että keuhkojen röntgen oli puhdas, sekä veriarvot ovat ok. Tulehdusarvo on hitusen koholla, mutta leukosyytit ovat laskeneet, joten sekin on ok. Oireet kuulostavat pembrolitsumabin normaaleilta oireilta. Kortisonikuuria ei kannata vielä aloittaa, mutta sitä voidaan harkita, jos oireet pahenevat tai muuttuvat sietämättömiksi.

Heti perään soitti hoitaja. Kertoi samat uutiset. Minua normaalisti hoitava lääkäri oli palannut polille ja oli myös todennut, että toimenpiteitä ei vaadita, mutta seurataan tilannetta. Hän oli myös neuvonut, että niin kauan, kun oireet jatkuvat, en saa mennä seuraavaan koronarokotukseen. Joka olisi perjantaina.

Hoitona Burana ja Panadol. Joten otin Buranaa ja Panadolia.

Nyt odottelen pari tuntia, että Pasi tulee kotia. Sitten syödään. Pasi haluaa varmasti käydä ulkona, itse en vielä tiedä jaksanko lähtä. Vaikkei ulkona ole tänään enää NIIN kuuma, siellä on silti kuumaa ja tukalaa. Pilvet helpottavat paljon, mutta ilma on silti todella kuuma, kostea ja painostava.

Minä odotan sitä hetkeä, kun voin rauhottua sohvalle katsomaan telkkaria ja mutustamaan herneitä.

0