Tänään
Torstai 30.9. – Perjantai 1.10.

Torstai 30.9. – Perjantai 1.10.

Torstai

Heräsin seitsemältä aamulla siihen, että ovikello soi. Jäin odottamaan Pasin reagointia asiaan, mutta Pasi jatkoi kuorsaamistaan. Jäin odottamaan, että ovikello soisi uudelleen, muttei se soinut.

Ihmettelin asiaa hetken, sitten huomasin, ettei kalium-tippani enää tiputtanut. Nousin sen verran, että yletin kurottamaan tippaletkuun. Lisäsin virtausta, mutta tippuminen ei jatkunut. Yritin nitkutella rinnassani olevaan laskimoportin neulaa, muttei reaktiota.

Hälytin Pasin paikalle. Pasi ihmetteli asiaa, eikä hänkään saanut tippaa tippasemaan. Hän soitti Kotirinkiin, josta sanottiin, että hoitaja avaisi tipan, kun tulee ottamaan verta. Tippa voisi sitten tippasta loppuun päivän aikana.

Oven takana ei ollut ketään, joten ilmeisesti ovikellon soiminen oli unta.

Aamupäivällä Kotirinki soitti ovikelloa

Aloin pukemaan kiireessä päälle ja siinä samassa huomasin, että tippa alkoi taas tippua. Hoitaja totesi, että tippasemisessa menee tunteroinen, joten hän käy toisen asiakkaan luona ja tulee sitten takaisin. Näin hän tekikin. Otti verikokeen ja tipan irti. Neulan hän jätti paikalleen, sillä vielä perjantaina otettaisiin uusi verikoekontrolli.

Saisin syödä kaliumia, magnesiumia ja tuplata kalkin määrän. Kalium kontrolloitaisiin perjantaina, muut arvot viikon päästä. Aloitin beetasalpaajat rauhoittamaan sydämensykettä. Ne ovat pitäneet pulssin maltillisempana, tässä makoillessa pulssi on ollut 85-100. Tosin yöllä pulssi oli ihan ominpäineen ollut 110-120. Beetasalpaaja on ollut todella hyvä, kun pulssi on nyt ollut alhaisempi. Aiemmin kun se huiteli makuullakin 120-130 tienoolla. Mutta mm. vessassakäydessä se tuottaa ongelman. Pulssi ei rasituksessakaan oikein nouse, minkä takia on vaikeampi saada happea tarpeeksi. Huohotan hullun lailla, mutta tuntuu, etten saa happea. Pulssi ei ole nopea, mutta sydämensyke on todella voimakas. Ja huohotus ihan mahdotonta. Mutta ehkäpä siihenkin löytyy keino sillä, että vessareissujen ajaksi laittaa happirikastimen täysille. Kun nenään virtaa täysillä happea, ehkäpä se tasoittaa sydämen hapettamiskyvyttömyyttä.

Päivemmällä äiti tuli käymään

Joten Pasi sai taas käydä ulkona. Noin muuten ei tainnut tapahtua mitään mainitsemisen arvoista. Tai no kirjoitin Potilasvahinkokeskukselle loppuun 2,5 sivuisen kuvauksen siitä, millaista on elää vuodepotilaana. Ettei se ihan vastaa sitä haittaluokkaa 10 ( / 20 ), minkä mukaan minulle maksettiin pysyvän haitan korvaus. Jos kuolen siihen, että teen jotain, sanoisin haittaluokan olevan enemmän kuin 10/20. Jos joudun elämään vuoteessa täysin toisen ihmisen avun varassa, haittaluokka on silloin vähintään 17. Ihan minimissään.

Jos viimeiset elinpäiväni todellakin on tätä, kyllä se haittaluokka silloin on hyvinkin lähdelä kahtakymmentä.

Perjantai

Perjantaina aamupäivästä Kotiringin hoitaja kävi ottamassa verikokeen, sekä irrotti rinnassa töröttävän laskimoportin neulan irti.

Yleltä pyydettiin minusta kuvaa. Yritin saada itsestäni puhelimella otettua selfietä, muttei se oikein onnistunut. Kysyin Pasilta, mihin selfietikkuni päätyi sen jälkeen, kun käytin sitä viime viikon torstaina puhelimen jalustana. Selfietikkua ei löytynyt mistään.

Pasi etsi työhuoneestani ja heitteli roskia roskiin. Minä yritin huudella perään, onko Pasi nyt ihan varma, että kyseessä on roska. Ainakin yksi kaavan palanen meni jo roskiin, mutta Pasi otti sen sieltä pois. Loput kuulemma olivat vain mainoksia.

Meillä tuli vähäsen keskustelua siitä, miten Pasia turhauttaa, kun hän yrittää pitää minua hengissä ja minä kaipailen jotain typerää selfietikkua. Minä taas sanoin, että minua turhauttaa se, etten voi mitään tehdä ja olen kaikessa Pasin armoilla. Ahdistaa myös se, että Pasi on järjestellyt työhuonettani, joten minulla ei ole enää mitään hajua, missä tavarani ovat. Ja se, mikä Pasille on järjestelyä, on minulle sotkemista. Koska minulla on tietty logiikka kaiken takana. Pasi taas tekee omalla ajatuksellaan, tietämättä minun tavaroistani tai järjestyksistäni yhtään mitään. Hän vaan tekee oman ajatuksensa mukaan, joten minulle lopputulos on kaaos. Minä en tästä sängystä käsin näe enää ollenkaan, mihin tavarani ovat päätyneet.

Paitsi, että tuo yksi toimiva kiintolevy on nyt kaikenmaailman rojun alla, joten se tuskin on enää toimiva kiintolevy. Sen päälle ei olisi saanut laittaa mitään ja nyt sen päällä on mitään.

Yritin edelleen

Katsella netistä itselleni napillista yöpaitaa, joka näyttäisi nätiltä. Tai ei näyttäisi rumalta. Minulle tuli samalla kamala hiki. Leyhyttelin itseäni pahvinpalalla ja selailin yöpaitoja. Äiti oli laittanut pari linkkiä yöllä, vinkki oli kuulemma tullut hänen siskon perheeltään, joka seuraa blogiani. Tykästyin siihen paitaan, johon äiti oli laittanut linkin ensimmäisenä. Mutta niitä ei saanut enää. Selailin lisää ja löysin toiselta sivulta kivan näköisen paidan. Tilasin sellaisen. Palasin takaisin tuolle toiselle sivustolle ja siellä sanottiinkin, että yöpaitaa on yksi kappale jäljellä. Laitoin heti sen ja toisen paidan tilaukseen.

Tuo mustaraitainen oli mun mielestä se kaikista parhaimman näköinen. Olisin niitä tilannut pari, jos niitä olisi ollut pari tilattavaksi. Pitää pitää silmällä, jos niitä tulisi lisää, niin ainahan sitä voi sitten jälkikäteenkin tillailla.

Vanhukset kävivät apteekista

Hakemassa lisää verenohennuslääkkeitä ja tulivat tänne. Olimme sopineet, että he kantaisivat kellarista laatikoita tänne ja minä kerron, mitä säästetään ja mitä hävitetään. Ja niin teimme.

Äiti ja isäpuoli tyhjensivät laatikoita tavara kerrallaan ja minä kerroin, mitä säästätetään. Äiti pohti hävitettävien tavaroiden mahdollista rahallista arvoa, jottei minulla menisi rahat sivu suun, minä lähinnä vain halusin päästä kaikesta rojusta eroon.

Barbit ja My Little Ponyt jäivät säästöön, sekä muutama muu sentimentaalinen esine, kuten pieni ompelukone ja ukulele. Muuten minulle ihan sama, mihin hävitettävä tavara menee, kunhan se ei jää tänne.

Silloin, kun sain diagnoosin, olin aloittanut kaappientyhjennysprojektin. Se projekti on nyt seissyt pitkin lattioita viimeiset 1,5 vuotta. Lahjoitin siskolle 800 euron arvosta Arabian 24 h astioita, koska ne olivat olleet keittiön lattialla jo yli vuoden odottamassa sitä, että tekisin niille jotain. En ollut jaksanut tehdä niille mitään, joten laitoin ne isän ja äitipuolen matkaan ja käskin antaa siskolle.

Nyt toivoin sitä, että saisimme kellariin niin paljon tilaa, että asunnosta voisi siirtää tavaraa sinne. Ihan oikeaan säilytykseen pitäisi saada sähköpotkulauta mahtumaan, mutta niin kauan, kun olen elossa ja vuodelevossa (runo!) ylimääräistä sälää voisi säilöä kellarissa. Mm. ne muutama kuutio kankaita, jotka minulla on tuossa ompeluhuoneessa. Kyllähän ne kankaat saa kannettua takaisin tänne sitten, jos joskus vielä pystyn ompelemaan.

Termi ”vanhukset”

Aiemmassa postauksessani käytin vanhemmistani termiä ”vanhukset”. Isäpuoli oli lukenut jutun ja mennyt kauhuissaan katsomaan itseään peilistä. Onko hän todellakin vanhus. Vanhuksethan ovat 80-vuotiaita. Isäpuoli on vielä työelämässä.

Selitin vanhemmilleni, että termi ”vanhus” on hellittelytermi. Vähän kuin ”lapsukaiset”, mutta vanhemmille. Naapurin kanssa puhumme aina vanhuksista, emme vanhemmista. ”Ne vanhukset taas teki sitä ja tätä.”

Termillä ei siis ole mitään tekemistä iän kanssa, vaan perhesuhteiden kanssa. Se viittaa vain siihen, että meillä on sukupolven välinen ikäero ja he ovat vanhempiani.

Ei sen kummempaa.

Vihdoin suihkuun

Vaikka päivä oli ollut pitkä ja olin poikki, päätin silti haluta suihkuun. Ennen suihkua Pasi vaihtoi minulle lakanat. Sillä aikaa makoilin käytävän lattialla.

Olin käynyt viimeksi suihkussa viikkoa aiemmin ja pää alkoi tuntua siltä. Noin muuten olin pyyhkinyt itseäni pesulapuilla puhtaaksi. En ole mitenkään hikoilevaa tai rasvoittuvaa sorttia, joten en pahemmin likaannu, jos vain olen. Kainalot toki hikoavat ja alkavat haista, niitä pitää putsia aamuin illoin. Mutta iho itsessään ei rasvoitu tai hikoa, ellei sitten ole hiki. Mutta tukka alkoi olla siinä kunnossa, että se pitäisi pestä.

Pesualusta

Pasi levitti lattialle ”suihkumaton” ja sen päälle pyyhkeen. Kuvan pieni harmaa pyyhe muuttui isommaksi valkoiseksi pyyhkeeksi ja harmaa pyyhe taiteltiin pieneksi tyynyksi. Menin kylppäriin ja laitoin alustan päälle makuulle. Lepuutin päätä pyyhetyynyn päällä ja saippuoin hiukset ensin yhdeltä puolelta, sitten toiselta. Varoin nostelemasta päätä, jotten rasittaisi itseäni turhaan. Kun olin saanut hinkattua puoli pulloa shampoota päähäni (yllättävän vaikea saada pää saippuaiseksi, kun makaat lattialla), Pasi piti suihkua ja minä huljuttelin käsillä päästä shampoita pois. Sen jälkeen saippuoin kainalot ja ajelin niistä karvat ja kellahdin kyljelleni, jotta Pasi sai saippuoitua minusta selän. Siinä vaiheessa aloin jo kiirehtiä: ei tarvitse olla niin tarkkana, nyt nopeus on valttia. Pitäisi päästä takaisin sänkyyn.

Pasi huuhteli minut ja minä nousin suihkutuollille kuivaamaan itseni. Pasi kauhisteli, kun minulla oli naama täynnä meikkiä ja pyyhin ne kylmän viileästi vitivalkoiseen ja upouuteen pyyhkeeseen. Ihan sama. Kyllä ne pesussa lähtee ja jos ei lähde, ihan sama. Ne on minun pyyhkeitäni, joten niissä voi olla vähän tai vähän enemmänkin meikkitahroja. Tietää ainakin, miten päin pyyhkeen kuuluu olla.

Koska siis pyyhettä käytetään aina samoin päin. Naamaa ei pyyhitä samaan kulmaan, mihin varpaat kuivataan. Vaan naama kuivataan aina yläreunaan ja perse ja varpaat alareunaan. Muut asiat johonkin siihen välille. En ymmärrä niitä ihmisiä, jotka käyttävät mitä tahansa kohtaa pyyhkeestä minkä tahansa ruumiinkohdan kuivaamiseen. Sehän tarkoittaa sitä, että hinkkaat naamaasi samaan kohtaan, johon olet hinkannut persettä, varpaita tai muniasi. Hyi helevetti. Yäk.

Puolimärkänä sanoin, että nyt on aika lähtä takaisin petiin. Happiletku jäi toki kylppärin oven alle jumiin, kun kiire olisi ollut. Siitä huolimatta päästiin kuin päästiinkin sänkyyn asti. Röhnähdin siihen, yritin saada pyyhkeen jäämään alleni röhnähtämisen yhteydessä. Pyysin Pasia tuomaan toisen pyyhkeen tyynyn ja märän tukan väliin. Hiukset olivat vielä litimärät.

Sain pyyhkeen tyynyn päälle ja hiukset kuivamaan. Pasi kuivasi loput minusta ja veti peiton päälle.

Hiustenkuivausta



40

40 thoughts on “Torstai 30.9. – Perjantai 1.10.

    • I also use different towels. It’s good that we can change them daily here in Finland. When we lived in America, that was a torture, with going to the laundry and so on.
      You look nice, with all that make up. I will put some on too now )

    • Löysin tarinasi ja olen sitä lukiessani ajatellut, että kuinka moni voisi nyt rukoilla sinun puolestasi. Uskon, että Jeesus haluaa koskettaa ja parantaa sinua. Tosiaan en halua tuoda tai antaa sinulle ylimääräistä toivoa. Olen huomannut omassa perhekunnassani miten Jumala auttoi ja kuuli rukoukseni, niin että isäni voitti syövän ja oli meidän kanssamme 9 vuotta. Siunausta sinulle.

      • Netta!
        Tarinasi koskettaa<3
        Aivan kuten Markokin kirjoitti edellä, haluan kantaa sinua rukouksessa ja toivon, että itsekin saat ottaa Jeesuksen omaksi vapahtajaksesi ja suullasi sen tunnustaa..
        Rauhaa, iloa ja valoa päiviisi kissojen ja puolison kera❤️

    • Respect. Sitkeä oot ja rehellisyydessäsi rohkea. Tykkään myös huumoristisesta kirjotustyylistä 🙂

      • Kiitos 🙂

      • Hei! Johonkin halusin kirjoittaa, enkä tiedä tuleeko tämä Netalle mutta toivon niin. Luin juttusi mediasta. Ihailen rohkeuttasi. Ihailen suoraa puhettasi. Olen surullinen. Käyn itse läpi toisen kroonisen sairauden huonontuvaa vaihdetta. Olen huomattavasti vanhempi ja elämää jo nähnyt monelta suunnalta. Yhdistävä tekijä löytyy ja saan rohkeutta Netan tilanteesta. Huumori, suora puhe. Siinä jo aloituskeinot kaiken p…n sietoon. Pidä oma tahtosi Netta!

    • Olen aina toiminut pyyhkeiden kanssa samoin kuin sinä – pyyhkeen sama osa ei todellakaan voi pyyhkiä persettä ja jalkoja ja naamaa. Kotona minulla on naamapyyhe erikseen, jottei tapahdu vahinkoa, mutta myös yhden pyyhkeen tilanteessa tilanne on yleensä hallinnassa.

      Olen lukenut blogiasi ja LinkedIn-tekstejäsi jonkin aikaa, mutta en ole uskaltanut kommentoida mitään, jotten kuulostaisi hieman ärsyttävältä. (En tietysti sanoisikaan mitään ”Tsemppiä!” tms. koska syövän leviäminen ei ole sinun ”tsemppaamisestasi” kiinni, mutta pelkäsin, että moni muukin kommentti saattaisi kuulostaa juuri tuolta.) Tarkoitukseni ei ole kritisoida ketään, joka on toivottanut ”tsemppiä” tai muuta – tietenkin kaikki hyvässä tarkoituksessa kirjoitetut viestit ovat hyviä.

      Nyt, kun pyyheasian innoittamana kirjoitan, kerron tunteistani: En tunne sinua, mutta toivon syvästi, että sydämesi toipuu, ja syöpähoidot jatkuisivat ja toimisivat. Kertomasi perusteella tämä lienee epätodennäköistä, mutta minä toivon, että sinä ihmeen kaupalla paranet. Joskushan tapahtuu ihmeellisiä asioita, toivottavasti tällä kertaa sinulle.

      Kiitos, että julkaiset kirjoituksiasi.

      • Kiitos kommentistasi.
        Minulla oli ennen hiuksien lähtemistä käytössäni kaksi 150 x 100 cm pyyhettä. Toinen oli päälle ja toinen muulle vartalolle. Sen jälkeen, kun hiukset lähtivät, olen pärjännyt yhdellä pyyhkeellä. Laiskuus taisi voittaa neuroottisuuden.

        Lääkärit sanoivat, että selviytymismahdollisuudet ovat olemattomat, mutta minä toivon ihmettä. Jokainen meistä on yksilö, niin minäkin. Vain aika näyttää jaksaako sydämeni ja elimistöni tätä rääkkiä kuinka pitkään.

    • Hei Netta. Luin sinusta Ylen Uutisista. Jumalan siunausta sinulle, ja armoa.

      Kuule, toivon sinulle parempaa huomista. Toivon että kokeilisit juoda havupuu-uute juomaa. Lääkärisi ei varmaan suosittele, ja tilasi on varmaan herkkä. Voimia silti sinulle; ihmiset maailman ja enkelitkin sinuakin seuraavat!

    • En osaa sanoa mitä sanoisin mutta toivon voimia ja ihmettä että parantuisit. Äitini kuoli viime talvena syöpään. Joten syöpä on koskettanut minua omaisena.

      • Kiitos Jani. Ikävä kuulla äidistäsi, syöpä on kavala tauti, joka koskettaa tavalla tai toisella suurinta osaa meistä.
        Yritän vahvasti uskoa siihen, että olen ollut hyväkuntoinen ennen seirastumistani ja se kannattelee minua vielä pitkälle kaiken tämän yli.

    • Netta olen viihdyttävän hauskaa. Sinusta voisi tulla kirjailija. Tilanteesi on monimutkainen ja samalla olet tosi rohkea ja sinnikäs. Olet kokenut hieno sielu. Toivon sinulle kaiken hyvää!

    • Äidilläni on ollut myös raskasta käydä vessassa. Apuvälineyksiköstä hän sai sängyn viereen eräänlaisen tuolin potta-aukolla. Siinä hän voi käydä virtsaamassa, jolloin osa vessakäynneistä jää pois. Voimia säästyy eikä kaatumisvaaraa ole enää niin usein. Hoitaja tyhjentää astian. – Ajattelin, että tällaisella apuvälineellä sinäkin voisit säästää vähiä voimiasi, jotta saavutat todennäköisemmin syntymäpäiväsi.

      • Kiitso Jambo. Itsekin tuollaisen ämpärivessan sain, mutta olen säästellyt sitä hätätilanteisiin. Vuodelepo itsessään on terveydelle vaarallista, joten olen ajatellut, vaikka vessareissut ovat rankkoja, minun tulee silloin sentään käytyä vähän jalkeilla. Nyt muutama reissu on mennyt yllättävän hyvin, kun en ole yrittänyt liikoja kerralla.

    • Olet rohkea, suora ja sinnikäs. Oletko tilannut puhdilta perusverenkuvapakettia? Siinä näkyisi myös kaikki, miten terveys kestää. Ja jos jokin on liian alhainen. Mulla on syöväksi etenevä mahahaava, moni lääke on todettu vaaralliseksi minulle, ja olen vaihtanut ruokavalion ajat sitten. Tosin, tein geenitestin, jotka lääkärit tarkastivat ilmaiseksi, lukuisten hoitovirheiden/lääkintävirheiden tapahduttua.
      Lääkäreiden koekaniinina olo on yhtä helvettiä.

      • En ole tilannut perusverenkuvapakettia. Tällä viikolla minusta otettiin vähän isompi seula, jossa näkyi, että kalkki, magnesium ja kalium olivat liian alhaiset, b12-vitamiini oli hieman raja-arvojen yläpuolella.

    • Paljon voimia Netta. Oma tyttäreni menehtyi 24-vuotiaana kohdunkaulan syöpään 4 kuukautta sitten. Oma tyttäreni myös avoimesta päivitti facebookissa sairaudesta. Ikävä on kova❤

      • Aivan kamalaa, olen todella pahoillani. Olemassa ei ole sanoja ilmaisemaan, kuinka kamalaa ja epäoikeudenmukaista tuo on.

    • Kiitos blogista ja kokemuksiesi jakamisesta. Yhtenä viikonloppuaamuna kesällä selasin Ylen artikkeleita ja luin sun tarinan. Päätin käydä papa-kokeessa, koska edellisestä oli jo 2,5 vuotta. Ajattelin että ei siellä mitään kovin vakavaa voi olla, koska oon käynyt lapsettomuushoidoissa pitkään ja varmaan joku olisi huomannut jos siellä olisi jotain epäilyttävää. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, koska nämä muutokset on niin salakavalia. Testissä paljastuikin laaja-alainen vahva solumuutos. Alue leikattiin ja saatiin pois. Pari kuukautta on mennyt aika shokissa ja toivon että selvisin säikähdyksellä. Oon ikuisesti kiitollinen että jaoit sun tarinan. Tänään löysin jälleen artikkelin susta ja halusin laittaa viestiä. Ajattelen sua paljon ja seuraan sun tarinaa. Paljon lämpimiä ajatuksia ja toivoa <3

      • Kiitos paljon Mia viestistäsi. Aivan mielettömän ihana kuulla, että tarinani jakamisella oli sellainen vaikutus, jota siltä toivoin: Kävit tutkimuksissa ja muutokset löytyivät (toivottavasti) ajoissa. Toivon kaikkea hyvää sinulle!

    • Ylen sivuilta löysin tänne. Voimia, Astarte Nebukadressar. Sillä nimimerkillä vastasit minulle deittipalstalla vuonna 2001. Ainakin oletan, että olet sama henkilö: Suomessa tuskin on kovin montaa täyskaimaasi, ja ikä täsmää. Jännää katsoa niitä keskusteluita nyt. Mutta olit hyvä kirjoittamaan, jo silloin. Oma äitini kuoli tänä vuonna syöpään, ja se sai minut tuntemaan itseni vanhaksi; kun nuoruuden deittikin tekee kuolemaa, vaikutelma vain vahvistuu.

      Mun lähes samanikäinen serkkuni kuoli kohdunkaulan syöpään pari vuotta sitten, Venäjällä, missä seulontoja ei tehdä. Vaikka näyttää siltä, että sä et enää selviäkään, niin toivottavasti sun tarinasi saa edes jonkun käymään papassa tai antamaan luvan lapsensa rokottamiseen, kun rokotteet ovat nykyisin olemassa.

      En laita nimeäni tähän julkisesti, koska en käytä enää samaa nimeä kuin silloin, eikä passissani edes lue sama sukupuoli kuin silloin. Mutta oli hyvä kuulla sinusta näin, vaikka tilanne huomioiden ei tietenkään voi sanoa, että sinulle kuuluisi hyvää. Mielenkiintoista, kun kuoleman läheisyys saa ottamaan yhteyttä ihmiseen, jota ei koskaan tuntenut hyvin ja josta ei ole kuullut mitään 20 vuoteen. Halaus ja lämpimiä ajatuksia. <3

      • Suomessa ei toista samannimistä ihmistä ole, joten varmasti olen sama henkilö.
        Pari ihmistä on kertonut käyneensä tutkimuksissa minun tarinani ”innoittamana”, joten jotain hyvää tästäkin on seurannut. Toivon myös tämän herättävän ihmiset rokottamaan itsensä ja lapsensa. Pojat ja tytöt yhtälailla.
        Järkyttävää, että voi sanoa, että jotain tapahtui 20 vuotta sitten. Sitä tuntee itsensä niin vanhaksi. Samalla, kun tuntee itsensä täysin olemattoman nuoreksi, eihän elämä ole vielä edes ehtinyt alkaa.

        • Kiva tietää, että olet se sama. Minulla siis on ne kaikki meilit yhä, ja nyt selaan niitä vähän nostalgisena. Vaikutit kovalta taistelijalta silloinkin, mutta tää on tietysti hankalampaa kuin ne silloiset ongelmasi, jotka olivat kai enemmän henkisellä puolella ja liittyivät johonkin inhottavaan exään (en viitsi tässä julkisella seinällä mennä mihinkään silloin kertomiisi, osin aika rajuihin yksityiskohtiin). Jos ihme tapahtuu ja selviät pahimmasta, niin toivottavasti saat niitä tukoksia avattua ihan kunnolla vaikka pallolaajennuksilla, eikä vain liuoitushoidolla…

          Hassua, kun itse koen nykyään aika usein, että tavallaan tärkeimmät vaiheet elämästäni ovat ehkä menneet jo… mutta samaan aikaan mä en suurella todennäköisyydellä ole kuolemassa vielä vuosikymmeniin. Pitääköhän sitä olla kuolemassa, jotta ajattelisi, että elämä on vielä edessä?

          Toivottavasti osaat silti nauttia niistä muistoista, mitä jo elämääsi elämään liittyy. Olet sä aika paljon kaikenlaista nähnyt, kun olit jo silloin nuorenakin nähnyt niin paljon kaikkea. Tsemppiä taisteluun, toivottavasti se vielä jatkuu!

    • Minä kuivaan ihan miten sattuu! Usein se käy mielessä naamaa kuivatessa että mahdoinko just tähän kohtaan kuivata sen toisen paikan mutta so what. Vaihdan kyllä pyyhkeet usein…

      Niin kauan kun on toivoa, on toivoa. Hyvää syksyn jatkoa <3

    • Hei, eksyin tänne lukemaan tarinaasi Ylen artikkelin kautta ja haluan jakaa sukulaiseni blogia, jossa käsitellään koululääketieteen ulkopuolella olevia hoitoja syöpäpotilaille. Ja hän on siis ravintovalmentaja, biologi ja filosofian tohtori, ettei ”vaan” joku random bloggaaja..

      https://turpaduunari.fi/taydentavia-ja-vaihtoehtoisia-syopahoitoja/

      https://turpaduunari.fi/pysayta-syovan-kasvu-vahvistamalla-immuunijarjestelmaasi/

      https://turpaduunari.fi/syopa-havisi/

      https://turpaduunari.fi/akateemista-tietoa-syovasta/

    • En ole mikään enkeliterapeutti tai energiahoitaja enkä tiedä luetko tätä enää, mutta lähetin sulle silti varmuuden vuoksi äsken 100 miljoonaa (kyllä, sata miljoonaa) enkeliä ja lisäksi kirkasta parantavaa valoa/energiaa, koska ajattelin ettei siitä varmaan tässä konkurssissa ole mitään haittakaan.

      Olen ihan hirvittävän pahoillani niin sun kuin läheistesi puolesta siitä, että tilanne on mikä on ja muidenkin kommentoijien tavoin toivon, että asiat kääntyvät yllättäen parempaan suuntaan.

      Kyllä, uskon myös 100 % länsimaalaiseen lääketieteeseen, mutta tällaisessa tilanteissa olen valmis kokeilemaan ihan mitä vain. Oma sisarus on sairastanut syöpää, joka on uusiutunut jo kahteen kertaan. Nyt pidetään peukkuja että viimeisimmät hoidot ovat vieneet taudin lopullisesti pois. Tällä viimeisellä kierroksella oltiin siinä pisteessä, että otettiin energiahoidot oikeiden hoitojen lisäksi messiin ja ainakin ne auttoivat potilaan ahdistuksen pois viemisessä.

      Voimia ja rakkautta!

      • Kiitos paljon Katri <3
        Oikein paljon voimia teille, toivon että tämä kierros on se, joka parantaa.

    • Hei Netta.
      Toivon, että luet tämän ja vielä monta muutakin kommenttia – kuten myös toivon, että saat jatkoa blogillesi ja lisäaikaa täällä maanpäällä.
      Olet minulle täysin uusi kasvo, uusi ääni, mutta toivon täydestä sydämestäni, että saat ihmeen, jota kaipaat.
      Kauniita syyssäteitä ikkunasta, voimakkaita sanoja ja rakkautta täynnä olevia katseita läheisiltäsi 💖

    • Minulla ei ole sanoja, kaikki tuntuu epäsopivalta tässä tilanteessa, mutta halusin silti kommentoida. Toivon niin suuresti myös sitä ihmettä, että sydämesi toipuisi ja hoitoa voitaisiin jatkaa. Olet ajatuksissani ja lähetän sinulle kovasti voimia. ❤️

    • En yleensä koskaan lue postauksia jotka ovat kaksikymmentä lausetta pitempiä…
      Mutta kas, nyt luin kaiken – vaikka olenkin suomenruotsalainen (runo!)
      Koskettavaa. Sinun todellisuutesi.
      Olen itse ajatellut, ja päättänyt, aikoja sitten, että jaan kaiken minkä pystyn j jaksan ystävien kanssa.
      Blogin kautta toistaiseksi pinnallisesti, mutta jos sairastun jonakin päivänän, niin jaan kaiken siitä.
      Nyt on vielä vain 150 vihkoa päiväkirjaa.
      Rakkautta sinulle <3

    • Kokeile inkivääriä. Paljon inkiväärijauhoa päivittäin, alussa on hyvä aloittaa isoilla annoksilla. Esim 5-10 lusikallista päivässä veteen sekoitettuna. Kannattaa ottaa useassa erässä, koska maku on vahva. Inkivääristä ja syövästä on tutkimusta ja se tuhoaa laboratoriossa esim. munasarjasyöpäsoluja. Haittavaikutuksia ei pitäisi olla. Inkiväärijauhoa on saatavilla tokmannilta, ruohonjuuresta, lifesta, verkkokaupoista, esim sinunapteekista.

      Toinen mitä samalla voi kokeilla on valkosipuli. Vahvoja valkosipulitabletteja tai valkosipulijauhetta useampi teelusikka päivässä.

      Näitä pitää syödä päivittäin, jotta vaikuttaa.

      Samalla suosittelen c-vitamiinia useampi gramma päivässä. Siitä ei ole haittavaikutuksia, koska se tulee virtsan mukana pois. C-vitamiini pitää virkeänä.

    • Rukoilen sun puolesta ja siunausta ❤ Veri virratkoon ihmeellisesti sinun sydämessä Jeesuksen nimessä

Comments are closed.