Tänään
Torstai 7.10. – Lauantai 9.10.

Torstai 7.10. – Lauantai 9.10.

Tostai

Kahden aikaan heräsin oikeassa kyljessä olevaan kovaan kipuun. Olin niin väsynyt ja tillintallin, etten oikein tajunnut, mitä tapahtuu. Ensin ajattelin, että tämän siitä saa, kun menin eilisessä blogikirjoituksessa kehuskelemaan oikean kyljen kivun kadonneen. Sitten tajusin, että tämä kipu on eri kipu. Se toinen kipu on tuntunut vyötärön kohdalla pehmytkudoksessa. Tämä kipu tuntuu kylkiluissa.

Seuraavaksi siis diagnosoin tämän kivun syöpäkivuksi. Minullahan on oikeassa kyljessä kylkiluissa 8, 10 ja 11 metastaasit. Joten kipu varmaankin johtuu näistä. Jonkin aikaa kuhistelin hengittämisen vaikeutta ja sitten tajusin ottaa morfiinia. Ensimmäinen bolus ei auttanut. Boluksessa on kymmenen minuutin viive, joten yritin olla paikallani, hengittää ja odotin, että kymmenen minuuttia kuluu. Taisin painaa nappia pari kertaa etuajassa, mutta lopulta sain toisenkin annoksen.

Sitten taas odottelua.

Rinnassani on neula, josta morfiini menee ”rasvakudokseen”

Ei tuossa pahemmin rasvakudosta ole, mutta mukamas on olevinaan. Siihen se morfiini menee. Eli se ei mene nyt suoraan verenkiertoon. Näin siksi, että jos morfiini menisi tipalla verenkiertoon, minulla pitäisi olla kipupumpun lisäksi tippapullo. Sen kanssa olisi vähän vaikeampi taas liikkua. Tippapullo siksi, että suolaliuos työntäisi morfiinin varmasti verenkiertoon, sen sijaan, että morfiini jäisi neulaan ässehtimään.

Pelkän kipupumpun kanssa pääsen periaatteessa tekemään mitä tahansa. En voi sen kanssa mennä uimaan tai ottaa sitä suihkuun mukaan, koska se on elektroninen laite, joka kulkee pienessä kassissa mukana. Tippapullo taas on tippapullo. Se kulkee tippatelineessä. Siitä valuu nestettä suoneen painovoiman avustuksella, joten tippapullon on oltava pääni yläpuolella. Tippatelineen kanssa on vähän vaikeampi liikkua.

Enivei.

Koska morfiini menee rasvakudokseen, sillä kestää 10-15 minuuttia imeytyä. Eli otetun morfiinin vaikutus ei ole välitön.

Toisen boluksen jälkeen

Kipu alkoi helpottaa. Se oli ehkä puolittunut. Periaatteessa olisin pärjännyt näillä kahdella boluksella, mutta käytännössä halusin ottaa varman päälle. En halunnut jäädä valvomaan kivun takia. Joten odotin vielä seuraavat kymmenen minuuttia ja otin kolmannen boluksen. Sen jälkeen kipu poistui ja minä nukahdin.

Aamulla kipu oli edelleen poissa, joskin oikeassa hartiassani tuntui pahaenteistä vihlomista. Samanlaista, jota vasemmassa olkapäässä oli ollut sairaalassa ollessani ja sieltä kotiutuessani.

Ehkäpä oikean kyljen kipu ei ollutkaan syöpäkipua, vaan jonkin sortin reaktio kaikkeen tähän makaamiseen. Samanlainen reaktio, joka oli vasemmassakin kyljessä. En osaa sanoa. Sen tiedän, ettei kipu palannut lauantaihin mennessä. (Spoiler alert.)

Näin yöllä unta siitä, että

Työnantaja oli kieltänyt töissä ihmisiä olemasta minuun yhteydessä. Kerroin tästä unesta ystävälleni ja hän kertoi, että työnantaja oli tosiaankin toiminut näin. Heitä oltiin kielletty olemasta minuun yhteydessä. Tämä oli tapahtunut jo viime viikon maanantaina.

Eli kun työnantaja on nähnyt intterwebistä, että minä olen kuolemassa, he kielsivät ihmisiä olemasta minuun yhteydessä. Kun kaikkien ventovieraiden reaktio on tukea minua, työnantajan reaktio on eristää. He olivat jopa valehdelleet, että minut pitää jättää rauhaan, koska minä en halua olla työavereideni kanssa missään tekemisissä.

Tästä suivaantuneena laitoin tiimilleni postia.

Päivää,

Kuulin jälleen itsestäni työnantajan kertomia valheita. Tämä ei ole ensimmäinen kerta.
Ymmärrän olevani valtavan suuri uhka yritykselle, kun en anna kohdella itseäni kuin paskaa.

Ikävä kyllä jonkun on puututtava epäkohtiin. Jos esihenkilö (S**** N*********) kiusaa syöpäsairasta, syöpähoidoissa olevaa ihmistä ja tätä käytöstä ei vain hyväksytä, vaan sitä tuetaan johtajan ja päällikön (E*** P***********) toimesta, on jonkun pakko avata suunsa.

Tällainen käytös ei lopu, ellei sitä pakoteta loppumaan.

S**** N********* on kertonut minusta valheita ainakin huhtikuulta 2020 asti. Näiden valheiden leivttelyä on jatkettu.

Työnantaja on useampaan otteeseen kieltänyt ihmisiä olemasta minuun yhteydessä. Aivan kuin he voisivat päättää, kenen kanssa kukakin saa kaveerata.

Erittäin ystävällistä ja vastuullista toimintaa kieltää ihmisiä olemasta sairaaseen työkaveriin yhteydessä. Koska vastuullinen ja inhimillinen tapa reagoida sairauteen on syrjiä ja eristää. Jättää ihminen yksin ja tehdä selväksi, että hän on ollut täysin merkityksetön.

Työnantaja ei ole millään tapaa, missään vaiheessa osannut pahoitella sitä, mitä minulle tapahtuu. Kyseessä olisi ollut muutama sana, mutta niiden kirjoittaminen näyttää olleen täysi mahdottomuus.
Nämä muutamat sanat olisivat voineet olla esim: ”Ikävä kuulla tilanteestasi.”

Eli mitä ikinä minusta on puhuttu tai kerrottu, on valetta. Sen jälkeen, kun minua uudestaan ja uudestaan käskettiin tekemään töitä sairauslomalla, olen uudestaan ja uudestaan kieltänyt työnantajaa olemasta minuun yhteydessä. Työkaverit ja työnantaja ovat kaksi eri asiaa. Työnantaja on se taho, joka on potkinut minua päähän siitä asti, kun menin kertomaan syöpädiagnoosistani.
Työnantajalla ei ole mitään hajua siitä, mitä minä haluan tai mitä minulle tapahtuu, koska en ole heidän kanssaan missään tekemisissä. Koska he eivät ole osoittaneet haluavansa minulle mitään muuta kuin pahaa.

Eli voitte jättää kaikki työnantajan minusta kertomat valeet huomiotta.
Jos ette ole kuulleet sitä minun suustani, se ei ole totta.

Netta


Tämän jälkeen pohdin asiaa hetken ja laitoin vielä saatteeksi kaksi dokumenttia, jossa kuvaan sen, miten minua on syrjitty.

Koska näyttää olevan täysin hyväksytty toimintatapa kertoa minusta valheita ja puhua minusta ilman minun lupaani, tässä teillekin tiedoksi ne asiat, joista työnantajalle ilmoitin, mutta joihin työntaja ei halunnut puuttua.

Tästähän puuttuu kaikki ne viimeisimmät törkeydet, mutta ei hätää. Jos kuolen, kaikki tämä ja vähän lisää tulee luettavaksi blogiini nimien kera.

Netta


Kun kello tuli kaksitoista

Meille tuli lounasta. Ilahduttaja oli tilannut meille Foodoran kautta lounasta.

Pasi oli puhelimessa, kun ruoat tulivat, enkä yltänyt ottamaan parempaa kuvaa. Pasi purki ruoat keittiössä ja laittoi lautaselle. Kun hän toi ruoat tähän syötäväksi, olin liian ahne ja aloin syömään välittömästi. En malttanut kuvata.

Minä söin liikaa. Ruoka oli hyvää. Massu tuli liian täyteen. Ruokaa jäi huomiselle.

Äiti oli torstaina yrittänyt tavoitella lääkäriäni

Jonka jälkeen hän yritti saada yhteyttä Sydänsairaalaan. Lääkärini ei ollut soittanut takaisin ja Sydänsairaala oli jo sulkenut puhelinpalvelunsa. Nyt äiti sai yhteyden Sydänsairaalaan. Äiti sai sinne soittoajan maanantaille 15:30. Puhelimitse annoin valtuutuksen, että pyytävät Sydänsairaalasta tietoni OYSista heidän tutkittavakseen. Jos vaikka sieltä löytyisi jotain ajatuksia ja ideoita siihen, miten minut saataisiin pysymään hengissä.

Sitten soitti työterveyslääkäri. Hän on pitänyt minusta kaiken tämän keskellä todella hyvää huolta. Soitellut säännöllisesti. Nytkin varasi taas seuraavan soittoajan viikon päähän. Kerroin hänelle, että työnantaja on kieltänyt olemasta minuun yhteydessä. Hän kauhisteli. Onpa ristiriitaista toimintaa.

Maha oli edelleen täysi.

Ylläripaketteja

Torstaina postista tuli yllätyspaketteja moneen lähtöön.

Syöpäjärjestöt

Täysi yllätys

Nämä paketit pomppasivat postilaatikosta torstaina. On uskomatonta, miten aivan täydet ventovieraatkin haluavat ilahduttaa minua. En yhtään odota sellaista, enkä tiedä, miten siihen suhtautua. Muuta kuin olla kiitollinen siitä, että ihmiset haluavat ilahduttaa ja tukea minua kaiken tämän keskellä.

Jälkimmäisin ei ollut mitenkään toivottu, sillä olen ateisti. Uskon entropiaan. En pidä siitä, että minulle tyrkytetään mitään maailmankatsomuksia tai uskontoja. Olen tyytyväinen siihen maailmankatsomukseen, mikä minulla on, enkä kaipaa elämääni mitään enempää.

En ymmärrä, miksen saa rauhassa uskoa tai olla uskomatta siihen, mihin haluan tai en halua uskoa. Miksi pitää väkisin tuputtaa omaa uskontoa. Minä kyllä tiedän Jeesuksesta, yhteiskunta on rakennettu hänen uskonsa ympärille. Jeesus tykkäsi naisista ja oli naisten kaveri ja heidän kanssaan tasa-arvoinen, mutta Jeesuksen seuraajat tekivät naisesta arvottoman huoran, jonka tehtävä on olla miehen omaisuutta. Huonompaa kuin miehen omaisuutta. Miehen omaisuudellakin oli enemmän oikeuksia kuin naisilla.

Kristinusko olisi saattanut olla ihan hyvä asia, jos kaikki Jeesuksen jälkeen tulleet eivät olisi tuhonneet ja pilanneet sitä omalla sovinistisella paskallaan.

Mitään alkuperäistä Jeesuksen opeista ei ole enää jäljellä, joten uskon entropiaan.

Iltapäivällä oli puheluja

Työterveyslääkärin puhelun lisäksi soitin Sydänsairaalaan ja annoin heille valtuutuksen pyytää terveystietoni OYSista maanantain puhelua varten. Minulle soitti myös eräs tuottaja, sekä minua hoitava lääkäri. Äiti oli lääkäriltä kysellyt, eikö mitään muuta ole tosiaan tehtävissä ja lääkäri pohti, että koska tilanne ei ole mennyt radikaalisti huonompaan, hän voisi huomenna kysellä kardiologeilta, mitä mieltä he ovat. Voisiko nyt jo kolmen viikon päästä tutkia, mitä sydämelle kuuluu. Hän aikoi selvitellä sitä heti perjantaiaamusta.

Minulla olisi perjantaiaamuna 9:45 ambulanssikyyti kohti OYSin sädeosastoa. Luvassa olisi lääkäriaika, sekä suunnittelukuvaus sädehoitoa varten. Ei syöpään, vaan kipuun.

Lopulta paikalla kävi vielä Kotiringin hoitaja antamassa minulle Xgeva-piikin. Minusta tuntui, että näistä kaikista toipumiseen meni ikä ja terveys. Olin suunnitellut ja toivonut eilistä suihkua tälle päivälle, mutta huonolta näytti.

Kun vointini oli suihkuun sopiva, minulle tuli paskahätä. Piti käydä paskalla ja se suihkumahdollisuus meni siinä.

Pari tuntia myöhemmin sama juttu. Olin saanut rauhoituttua niin paljon, että voinnin puolesta olisin voinut lähtä suihkuun, mutta perse oli eri mieltä. Sieltä ruutasi vielä kunnon satsi paskaa ulos. Joten ei muuta kuin sängylle takaisin rauhottumaan.

Kun olin rauhottunut tarpeeksi, alkoi sydämen muljahtelu. Se otti rauhtoittuakseen sitten, kun sain sängynpäädyn tarpeeksi korkealle. Muljahtelua kesti reilu puoli tuntia ja odotin sen loppumisen jälkeen yhtä kauan. Sitten sanoin Pasille, että nyt on sydän ollut rauhassa 35 minuuttia, äkkiä suihkuun.

Sinne taas laitoin lattialle itseni pötköksi.

Saippuoin hiukset, niskan, kainalot. Ajelin kainalokarvat. En ulkonäkösyistä, vaan hygieniasyistä. Karvat keräävät hajua. Eli siis likaa ja bakteereja. Helpompi pitää itsensä vuodepotilaana hajuttomana, kun ei kainaloissa ole äijäkarvoja kasvamassa kaikkine miljardeine ja miljardeine bakteereineen. Yäk.

Pasi suihkutteli vettä, minä huljuttelin saippuoita pois. Tähän saakka kaikki oli mennyt hyvin. Happi ruutasi nenään melkein täysillä. Sydän ei tuntunut pahalta, ei hengästyttänyt. Tiedostin kuitenkin koko ajan ajan kulun, joten alkoi olla vähän kiire takaisin sänkyyn lepäämään.

Saimme minut huuhdeltua ja nousin istuvaan asentoon, että saan huuhdeltua vielä naaman. Alkoi yskänkohtaus. Siihenhän se hengästymättömyys sitten kaatui. Huuhtasin naaman nopeasti. Pasi auttoi minut ylös ja antoi pyyhkeen. Kietasin pyyhkeen päälleni ja kuivasin naaman. Sitten matka takaisin sänkyyn.

Sängyssäkin vielä yskitti. Hengittäminen oli aivan kamalaa huohotusta koko keuhkojen täydeltä. Joskin tuntui siltä, etten saa koko keuhkoja täyteen. Etenkin, kun hengittäminen yskitti. Siinä sitten haukoin henkeä ja yritin olla yskimättä.

Viisi minuuttia taisi mennä, kun olo alkoi tasaantua. Ei enää yskittänyt ja hengityskin tasaantui.

Pasi lähti ruokkimaan kissat

Minä jäin sängylle makaamaan läppärin kanssa. Pyyhe allani, toinen pyyhe pään alla.

Pasi oli hakenut Saleen saapuneet kaksi yöpaitaa. Niistä ainakin toinen pitäisi saada sovitettua. Olisiko se hyvä paita huomiselle OYS-reissulle. Ei siis ulkonäöllisesti vaan mukavuudeltaan ja käytännöllisyydeltään. Minulla on kyllä se ruudullinen nappipaita, joka kaikissa kuvissa on näkynyt. Ainut tähän käyttöön sopiva paita. Ostin sen keväällä kotipaidaksi, vaikka todellisuudessa se on paitamekko. Henkkamaukalta. Tarvitsin kevyen ja miellyttävän vaatteen, joka aukeaa edestä. Periaatteessa siis aamutakin, joka on kevyttä ja ohutta kangasta. Tämä paitamekko ajoi asiansa hyvin ja sitä tuli käytettyäkin paljon. Nyt, kun minulla on letku rinnassa kiinni, on tämä napillinen paita ollut kaikista järkevin käyttää. Voi vaan napittaa paidan päälle, ei tarvitse pujotella mitään mistään.

Toisena vaatteena kotona olen käyttänyt kesämekkoa / -toppia. Sen on saanut pujotella päälle alakautta, jolloin letkujen kanssa ei ongelmia tule. Mutta kesämekko päällä ei voi lähtä näillä ilmoilla ihmisten ilmoille. Joten siis nappipaita sen olla pitää.

Kaapista jo valmiiksi löytyvät kauluspaidat (joita on paljon) ovat kaikki tyköistuvia ja lyhyitä. Eli erittäin epämiellyttäviä ja epäkäytännöllisiä tässä tilanteessa. Eli siis ne on kaikki poissuljettu.

Kun Pasi oli saanut kissat ruokittua, sovitin nopeasti yöpaidan. Se oli erittäin hyvä. Pelkkä nopea sovittaminenkin hengästytti niin paljon, että alkoi huolestuttaa, pääsisinkö edes OYSiin asti huomenna. Jos nopeasti seisomassa käyminen huohotuttaa pari minuuttia, eihän siitä tule yhtään mitään, jos minun täytyy kulkea täältä pyörätuolilla ambulanssiin, viettää päivä OYSissa ja sitten vielä ambulanssilla takaisin. Maailmassa ei ole tarpeeksi huohotettavaa ilmaa, että siitä reissusta hengissä selviäisi.

Perjantai

Yöllä heräilin taas. Nukahtelin ja heräilin. Tuntui siltä, etten nukkunut, mutta säpsähtelin hereille, niin kai aina vähän kävin unten mailla. Sitä jatkui pitkälle aamuyöhön.

Lopulta tuntui, että koko yö meni niissä tunnelmissa. Näin jotain unta, säpsähdin hereille. Neljän aikaan otin läppärin ja tuusailin sillä asioita. Päivittelin blogia, vastailin kommentteihin, yms. Kuuden aikaan alkoi väsyttää, joten laitoin takaisin nukkumaan ja sain nukuttuakin hieman vaille kahdeksan.

Aloin hiljalleen valmistautumaan päivään.

Ambulanssi tuli sovitusti 9:45 ja kärräsi minut OYSiin.

Äiti seurasi autolla perässä ja tuli seurakseni. Lääkäri kävi kyselemässä kipupaikkoja ja suunnitteli sen perusteella, mitä alueita kuvattaisiin. Fyysikko taas laskisi annettavat annokset, paikat ja sädetyskerrat. Niitä tulisi jotain yhden ja viiden välillä.

Jäimme odottamaan suunnittelukuvausta.

OYSissa suunnittelukuvausta odotellessa

Senkin aika tuli. Kuvat otettiin ja sitten pääsin takaisin sivuhuoneeseen odottelemaan ambulanssikyytiä kotiin.

Kahden aikaan tuli kyyti ja sain vihdoin kotiutua.



Uusi paita oli käytössä ja voin sanoa, että olin erittäin tyytyväinen. Näyttää kivalta ja oli miellyttävä päällä. Hyvä ostos. Pitä ostaa toinenkin sitten, kun niitä taas saa.

Kiitos siis sukulaisille vinkistä!

Kotona saikin sitten taas vähän hengähtää

Kun oli niin rankka reissu. Pasi teki töitä, minä kirjoittelin juttua siitä, mitä elämässäni on tapahtunut. Aloitin vuodesta 2018 ja pääsin elo-syyskuulle 2020. Seitsemän sivua ehti tulla tavaraa.

Ai, että miksi kirjoitin? Koska eräästä lehdestä pyydettiin. Minulla lähti homma ehkä vähän lapasesta. Juttua tuli aika reilusti. Ja vielä olisi vuosi kirjoitettavana. Ehkä pitää vähän tiivistää tai jotain. En tiedä, katsotaan, mitä siitä tulee.

Seitsemännen sivun kohdalla Pasi lopetteli työpäivää ja Naapuri toi meille lohisoppaa. Söimme sitä Pasin kanssa ja katsoimme elokuvan The Guilty Netflixiltä. Se oli yllättävän hyvä. Elokuvan jälkeen nuupahdin hetkeksi. En tiedä kuinka pitkäksi aikaa. Ehkä tunniksi?

Kun aloin taas heräillä, huomasin isän laittaneen viestiä, että hyvä juttu ISllä. Kävin katsomassa ja siellähän minä olin IltaSanomien luetuimpana.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008317667.html

Jaon linkkiä sinne sun tänne ja samalla kävin kurkkaamassa, mitä somessa oli tapahtunut sillä aikaa, kun kirjoitin, katsoimme elokuvaa ja nuokuin. Unohduin vastailemaan kommentteihin.

Yhtäkkiä kello olikin jo monta

Päivä alkoi olla ohi ja kello sanoi, että on kidutushetken aika. Sain siis piikin vatsaan, jonka jälkeen söin lisää lohisoppaa ja jälkkäriksi otin kourallisen lääkkeitä.

Sitten olikin taas nukkumaanmenoaika.

Lauantai

Heräsin kuudelta aamulla, enkä saanut enää unta. Joten läppäröin kahdeksaan asti, jolloin alkoi väsyttää. Nukuin ehkä 45 minuuttia, kun heräsin siihen, että Pasi ruokki kissoja. Väsytti kamalasti.

Äiti tuli yhdentoista aikaan. Nuokuin tässä, jotain ehkä puhuttiinkin. Jossain vaiheessa aloin asennella äitille läppäriä toimimaan. Se on ollut työlistalla jo kaksi viikkoa, nyt vihdoin ja viimein sain sen tehtyä. Siinä se aika aika hyvin menikin.

Pasi kävi vaihdattamassa itselleen renkaat ja isäpuoli vaihtoi Sitikkaan renkaat.

Kun Pasi tuli kotia, käytiin vessassa. Aloin yskiä, eikä yskästä meinannut tulla loppua. Koko päivän oli hengittäminen kutittanut henkitorvea. Kutitus ja yskitys oli alkanut jo torstain tienoolla, mutta oli ollut lievää. Nyt tuntui, etten mitään pysty tekemään tai yskä palaa. Jos yskin, en saa hengitettyä ja olen hengästyneempi ja yskittää enemmän ja niin edelleen. Lopulta, kun tarpeeksi kauan olin ja yritin olla yskimättä, alkoi tilanne vähän rauhoittua.

Pasin kanssa oltiin epäilty suurta ilmankosteutta ainakin yhdeksi yskän pahentajaksi, ellei jopa aiheuttajaksi, joten Pasi otti happirikastimesta ilmankostuttimen pois. Minä laitoin ilmapumpusta ilmankosteudenpoistotoiminnon päälle. Asunnon ilmankosteus oli jo 51,7 %, mikä olisi yskittänyt minua jo terveenäkin.

Äiti ja isäpuoli lähtivät kauppaan ja me jäätiin kotiin.

Iltaan mennessä ilmankosteus oli pudonnut noin 48 %.

Minä aloin asennella pöytäkoneelle Far Cry 6:sta

Olin sen saanut ilmaiseksi silloin, kun ostin komponentteja. Se julkaistiin 7.10. Nyt sitten lauantain kunniaksi ajattelin, että voisimme aloittaa sen pelaamisen.

Sen teimme.

Alkuun oli asennuksen kanssa kaikenlaista pientä kommervenkkiä ja bugia, jottei mikään olisi ollut liian helppoa. Mutta pienen kikkailun jälkeen sain pelin asennettua ja käynnistettyä. Otin Topin kainaloon ja aloimme pelata.

Pöytäkoneen näyttö televisiossa, läppärihommat läppärillä


13

13 thoughts on “Torstai 7.10. – Lauantai 9.10.

    • Kunpa olisin yhtä rohkea kuin sinä.

    • Hieno paita ja tyylikäs Netta 🥰!

    • Sulla on kyllä ihan huippu tapa kertoa asioista 😄 Ihanaa että nuo sydänpuolen asiat ovat selvittelyssä vielä toisella taholla Oys:n lisäksi.

    • Toivotaan että et saa mitään flunssaa nyt

    • Niin lentsu voi olla kamalan vaarallinen

      • Sitä minäkin toivon.
        Minähän en mihihnkään liiku, niin en pysty sitä vormaankaan, mutta läheiseni onneksi tunnistavat vaaran todella hyvin ja ovat olleet varovaisia. Mutta eipä tuo paljoa vaadi, että yksi flunssa iskee…

    • Todella hyvin tiivistit IS:n artikkelissa ”Mikä tahansa, mikä aiheuttaa itselle pahaa oloa, niin sen voi karsia elämästä pois. Elämään kannattaa kerätä vain asioita, mistä tulee hyvää oloa.”

      Nii-in! Sanopa muuta 😀

      • Kiitos 💜
        Kyllä elämä on liian lyhyt kärsittäväksi. Toki kaikki ei aina voi olla ruusuilla tanssimista, mutta kyllä itse ainakin olen kerännyt elämääni aivan liikaa ikäviä asioita, joista olisi voinut päästää irtikin.

    • Jos tilasi on leikattavissa, suorittaa venäläiset ja kiinalaiset lääkärit leikkauksia jotka länsimaissa kiellettäisiin epä-eettisinä. Samoin suostuvat ainekokeiluihin, jotka täällä tuomittaisiin(mehiläisen myrkyn vaikutuksista syöpäsolujen tappamisessa luin viimeisimpänä).

Comments are closed.