Historia
Tunteiden ilmaiseminen – Osa 5/8

Tunteiden ilmaiseminen – Osa 5/8

Tunteiden ilmaiseminen – Osat 1-5 / 8

Opin ilmaisemaan tunteeni häntä kohtaan sanomalla ”Rakastan sinua”

Se tuntui minusta aina todella oudolta ja teennäiseltä, mutta sanoin niin, koska niin kuului sanoa. Sitä en tiennyt, mikä tunne niiden sanojen takana oli vai oliko mitään. Niiden sanojen takana oli halu viettää tämän ihmisen kanssa aikaa ja halu siihen, että hän olisi halunnut viettää minun kanssani aikaa yhtä paljon kuin minä hänen kanssaan.

Vuodet kuluivat, muutimme yhteen, menimme naimisiin, aikuistuimme. Minusta silti tuntui aina, että minä olen hänen täkeyslistallaan viimeinen. Tunsin itseni edelleen näkymättömäksi. En osannut tunnistaa tai varsinkaan sanoittaa näitä tunteita, joten ne purkautuivat ulos negatiiviesti. Raivona, nalkutuksena, kiukutteluna. Toki monesti minulla oli syykin siihen. Hän sanoi tulevansa johonkin aikaan kotiin. Minä odotin ja odotin. Hän ei ilmoittanut mitään. Lopulta hän kotiutui tunteja ja tunteja myöhemmin kuin mistä oli ollut puhe.

Minä olen aikataulujen kanssa tarkka ihminen. Aikatauluta omaa elämääni ja pidän kiinni sovituista menoista ja käynneistä. Olen paikalla etuajassa. Jos sanon olevani jossain johonkin aikaan tai palaavani kotiin tähän aikaan, näin tapahtuu. Exäni taas sanoi jotain ja totuus oli ihan mitä tahansa. Minun oli todella vaikea elää sen kanssa. Se vahvistin todella rajusti tunnettani siitä, etten ole hänen täkeyslistallaan lainkaan.

Minä suunnittelin elämäämme ja aikatauluja sen perusteella, miten exäni sanoi tulevansa kotiin. Kun nämä aikataulut eivät pitäneetkään paikkaansa, minä olen täysin turhaan istunut kotona ja odottanut, että jokin suunnittelemani asia toteutuisi. Olisin voinut sopia omia menoja, mutta halusin viettää aikaa exäni kanssa. Koska minun aikataulujeni piti joustaa hänen aikataulujensa mukaan, en sopinut omia menoja niiksi ajoiksi, kun exäni sanoi olevansa kotona.

Hän sanoi olevansa kotona, muttei sitten välttämättä ollutkaan. Hän sanoi tulevansa kotiin, muttei sitten välttämättä tullutkaan. Ehkäpä hän jopa tuli kotiin ja oli kotona, mutta lähti heti, kun joku soitti, että olisi bänditreenit tai jotain muuta mielenkiintoisempaa ja parempaa kuin minä.

Lopulta tuli ero

Hän teki liikaa töitä, syytti minun olevan syypäää hänen työuupumukseensa ja vuoden nukuttuaan eri huoneessa ja kohdeltuaan minua kuin paskaa, hän muutti pois.

Minä ymmärsin hänen työuupumustaan ja annoin hänen koshdella itseäni kuin paskaa. Ajattelin, että siten hän ymmärtäisi, etten minä ole se ongelma. Jos hän saisi kohdella minua juuri niinkuin kohtelee, ilman että minä sanoisin siihen mitään tai reagoisin siihen mitenkään, ehkä hän ymmärtäisi, etten minä ollut se kaiken pahan alku ja juuri. Tätä mietin teoriassa, mutta käytännössä se ei toiminut. Hän kohteli minua kuin paskaa, eikä edes tajunnut tekevänsä sitä. Hän oli jopa väkivaltainen. En tosin reagoinut tuohon väkivaltaisuuteen, koska aiemmassa elämässäni kokemaani väkivaltaan verrattuna hänen väkivaltaisuutensa ei ollut mitään.

Yhden kerran hän löi minua sohvatyynyllä päähän. Ei kuulosta pahalta. Mutta sohvatyyny oli paksu ja kova. Siinä oli vetoketju. Hän käytti voimaa ja minä olen pieni ihminen. Vetoketju osui naamaan. Pääni heilahti pahasti. Lyönti teki kaikin puolin kipeää, vaikkei siitä mitään pysyvää jälkeä jäänytkään. Hän sanoi, että turhaa valitan, hänhän löi vain tyynyllä. Tyynyt ovat pehmeitä, ei tyynyt satu. Kyllä tyynyllä saa lyödä.

Kun hän oli muuttanut pois, minä annoin hänelle mahdollisuuden palata. Ymmärsin hänen tilaansa ja ymmärsin, ettei burnoutissa tiedä, ketä syyttää ja mitä tehdä. Ainut apu on se, että jotain muuttuu. Mutta jos muuttaa väärän asian, muutos ei auta.

Odotin vuoden, jonka jälkeen itse päätin ottaa avioeron. Tuon jälkeen meillä oli vielä yksi ilta, kun minua oksetti ja kysyin häneltä saisinko lainata Wall-e elokuvan. Halusin katsoa sen ja harhauttaa itseäni pahoinvoinnista, jotten toivottavasti alkaisi oksentamaa. Hän toi Wall-e elokuvan minulle ja katsoimme sen yhdessä. Hän nukahti sohvalle. Minä kömmin sänkyyn. Aamulla hän lähti.

Sen koommin emme nähneet toisiamme.

2

2 thoughts on “Tunteiden ilmaiseminen – Osa 5/8

    • Miten tuttua. Elää narsistin kanssa, joka on jäänyt viisivuotiaan tasolle. Itse kärsin vielä viidentoista vuoden eron jälkeenkin niistä vuosista, jotka elin sairaassa parisuhteessa.

      Olen myös lajitoveri lääketieteen saralta; minulla todettiin mamma-ca v. 2008, operoitiin, syto- ja sädehoidettiin ja käyn lopun ikäni kontrolleissa.

      Oletko lukenut kirjan ”Rakkautta, lääkkeitä ja ihmeitä”? Kirjoittanut Bernie S. Siegel. Kirjan nimi kuulostaa huuhaalta ja sitä se osittain onkin, mutta mukana on myös aivan lääketieteellistä asian käsittelyä ja myös avoin kirje hoitavalle lääkärille sekä lopulta käsitellään myös ihmisen oikeutta arvokkaaseen lähtöön, kun sen aika on.
      Kirja sai minut ajattelemaan elämää, sen arvostamista ja sattumanvaraisuutta sekä myös kuolemaa, kaikesta luopumista ja ajan rajallisuuden hyväksymistä.

      En ole minkään aatesuunnan tai -ismin kannattaja, puolesta puhuja tai väkisin tyrkyttäjä. Olenpahan vain ihmettelevä ja vastauksia etsivä ikuinen kyselijä. Uskon kaikkeen, enkä mihinkään. Just in case.

      Toivon, että saat elää niin kauan kuin elämä tuntuu elämisen arvoiselta, eikä sinun tarvitsisi luopua tästä ennen aikojasi ja että saat myös lähteä täältä, kun elämä ei ole enää muuta kuin kärsimystä, ettei sitä pitkitettäisi turhaan. Lähtevän on hyvä, tänne jäävillä on se suru.

      Voimia elämääsi!

      • Kiitos paljon. 💜 Itsekin toivon juuri tuota: ettei tästä tarvitsisi ennen aikojaan luopua, mutta että saisin itse lähteä täältä sitten, jos elämä on pelkkää kärsimystä.

Comments are closed.