Historia
Tunteiden ilmaiseminen – Osa 8/8

Tunteiden ilmaiseminen – Osa 8/8

Tunteiden ilmaiseminen – Osat 1-7 / 8

Pasin kanssa

Minusta tuntui aina siltä, että Pasi haluaa olla Minun kanssani. Ja minusta tuntui siltä, että haluan olla Pasin kanssa. En halunnut olla tilanteessa, jossa sain jotain, mitä minusta puuttui, vaan halusin olla Pasin kanssa. En yrittänyt täyttää jotain puutostilaa itsessäni, vaan halusin olla Pasin kanssa.

Suhteen aikana Pasi oli ensimmäinen ihminen, jolle osasin ilmaista rakastamisen tunteeni avoimesti, ilman että se tuntui vaikealta ja tyhmältä. Joskin syynä tähän kevytkenkäsieen tunteidenilmaisuun oli kaikki oksitosiin, endorfiini, dopamiini ja kaikki muut kivat hormonit, jotka alkavat jylläämään päässä.

Ja minulla jylläsi.

Olin todella oudon tunnekuohun vallassa. En ole koskaan sellaista kokenut aiemmin, enkä sen jälkeen. Minusta tuntui siltä, että pakahdun tunteisiini. Olisin voinut liimata itseni Pasiin kiinni ja jäädä siihen. Käytännön tasolla sen teinkin.

Olimme yhdessä aamusta iltaan. Ennen sairaalareissujani, olimme suhteemme aikana olleet erossa toisistamme kaksitoista yötä. Kuuden vuoden aikana. Pasin työmatka, Pasin kertausharjoitukset ja minun Helsinginreissu.

Diagnoosini jälkeen öitä on tullut enemmän, sillä olen joutunut olemaan paljon sairaalassa.

Kun suhteemme alkoi tasaantua

Ja löytää omat uomansa, tunnekuohunikin alkoi tasaantua. Palasin takaisin normaaliin. En enää lillunut hormonikylvyn aiheuttamissa huumehöyryissä.

”Minä rakastan sua, sä oot ihan ihanin ihminen maailmassa, mä haluan olla sun kanssa koko ajan.”

Muuttui

”Mä tykkään susta, sä oot ihan kiva. Sä oot ihan jees. Hengaillaanko. ”


Nykyään tuntuu oudolta sanoa Pasille: ”Rakastan sua.” Olen taantunut takaisin sinne, missä tunteiden erottelu, ymmärtäminen, käsittely ja ilmaisu ovat mahdottomuuksia.

Mä tykkään Pasista ja se on kiva. Se tykkääminen pitää sisällään koko meidän yhteisen elämän. Se pitää sisällään kaikki ne tunteet, jotka minulla Pasia kohtaan on. Pitää sisällään sen, että olisin aivan hukassa ilman Pasia. Ettei Pasille saa tapahtua mitään pahaa koskaan ikinä. Kaikki ne miljoonat tunteet, joita en osaa eritellä ja käsitellä sisältyvät tuohon lauseeseen: ”Mä tykkään susta, sä oot ihan kiva.”

Ja se toimii myös toisin päin. Pasin mielestä tämä tapa ilmaista omia tunteita on luonnollisempi kuin sanoa: ”Minä rakastan”. Meille molemmille sana ”rakastan” on todella iso märkö.


En ole koskaan osannut määritellä

Omia tunteitani ihmistä kohtaan, elleivät ne tunteet ole negatiivisia. Olen joutunut miettimään omia tunteitani toista kohtaan sen kautta, miten se vaikuttaisi minuun, jos hän katoaisi elämästäni.

Exänikin kanssa jouduin aina miettimään, mitä minä tuntisin, jos hän nyt kuolisi. Tuntuisiko minusta pahalta? Jos minusta tuntuisi pahalta, se tarkoittanee sitä, että välitän hänestä.

Nyt myöhemmin olen huomannut määritteleväni tunteeni ihmisiä kohtaan arvottamalla heidät tärkeyssijoille. Olen tätä tehnyt vuosia, mutten ole sitä tiedostanut.

Käsittelen tunteitani ihmisiä kohtaan sillä, kuinka paljon haluan heidän kanssaan viettää aikaa.

Pasi saa aina ensimmäisen sijan. Pasin kanssa haluan viettää aikaa aina. Mutta koska on tervettä välillä tehdä jotain muutakin, voin ottaa Pasin ajasta pois ja viettää aikaa Naapurin kassa. Naapuri taas on tärkeämpi kuin seuraava vaihtoehto. Joskin nykyään hyvänä seuraajana tulee Auttaja. Mutta naapurilla on hyvin hyvin pitkä aikaetu takanaan. Ollaanhan me tunnettu yksitoista vuotta jo.

Jos Naapurin kanssa ajan viettäminen rajoittaa elämääni epäterveellä tavalla, olen valmis nippasemaan pois hänen kanssaan vietetystä ajasta ja tapaamaan uuden ystäväni Auttajan. Häntäkin haluan nähdä ja tavata, joten en voi ripustautua vain Pasiin ja Naapuriin, vaikka he ovatkin olleet hierarkian kärjessä. Ovathan he olleet vuosikausia täällä Oulussa elämäni ainoat kaksi ihmistä. Naapuri on ollut kuvioissa jo huhtikuusta 2010, kun Pasi tuli kuvioihin vasta helmikuussa 2014.

Välillä pitää muistaa, että myös muilla on paikka elämässäni ja on hyvä viettää aikaa kaikkien niiden ihmisten kanssa, joista pitää. Jokaisesta ihmisestä saa jotain hyvää elämäänsä ja jokaiselle ihmiselle on jotain annettavaa. Vaikka olen jonkun tuntenut vuosikymmenen, voin silti saada paljonkin irti ihmisestä, jonka olen tuntenut vasta muutaman kuukauden.

Minulla on hyvin mustavalkoinen

Ja ripustautuva tyyli olla tyytyväinen vain yhteen ihmiseen elämässäni. Jos maailma toimisi siten, miten minun aivoni toimivat, minulla olisi elämässäni yksi ihminen ja se olisi kaikki, mitä tarvitsen. Mutta koska maailma ei toimi, kuten aspergeraivoni toimivat, minun pitää yrittää muokkautua sopeutumaan maailmaan. Se tarkoittaa sitä, etten ripustaudu vain Pasiin tai Naapuriin, vaan laajennan maailmaani ja tutustun uuteen ystävään Auttajaan ja muihinkin ihmisiin, jotka vastaan tulevat.

Syövän kautta sosiaalinen verkostoni on laajentunut kummasti. Kuvioihin on tullut Auttaja, sekä etäyhteyksien lautta Etelä-Suomessa asusteleva Ilahduttaja. Tämän lisäksi eräs Oululainen pitkään syöpää sairastunut on nyt ollut aktiivisesti minuun yhteydessä wapin kautta. Sen lisäksi on vielä valtava määrä ihmisiä Facebookissa, Linkkarissa ja Instagramissa, jotka ovat kiinnostuneita elämästäni ja siitä, miten voin.

En itse kykene lainkaan ymmärtämään sitä, miksi ihmisiä kiinnostaa tai mistä tulee niin vahvasti halu auttaa ja tukea täysin ventovierasta ihmistä.



Tästä huolimatta mminulla on niin köykäinen sosiaalinen elämä

Että hierarkia on rakennettu ehkä aivan turhan yksinkertaiseen muotoon. Koska elämässäni on ihmisiä, joilta saan eri asioita ja jotka ovat elämässäni tietyllä kapasiteetilla. Välillä on vaikea keksiä, miten nämä ihmiset järjestelen tämän päivän aikatauluun. Toisaalta haluaisin kävelylle Naapurin kanssa. Toisaalta olisi kiva tavata Auttajaa ja toisaalta, en ole jutellut äitin kanssa pitkään aikaan. Mihin järjestykseen nämä järjestän?

Tämä on se tapa, jolla huomaan löytäväni tietynlaisia tunteita eri ihmisiä kohtaan. Se, miten pystyn sanomaan mikä tunne on tärkeämpi kuin toinen, onkin eri asia. Mutta tämä on auttanut minua hahmottamaan tunteitani ylipäätään.

Aiemmin en tiennyt, välitänkö edes kenestäkään muusta kuin Pasista. Muissa ihmissuhteessa en saa tunteista kiinni. Esimerkiksi äiti on rakas ja tärkeä, mutta hän on kaukana ja siten fyysisesti etäinen. Puhumme pitkiä puheluja, jotka ovat hyvä ja miellä on aina hauskaa. Puhelut venyvät monesti liian pitkiksi siksi, koska on hauskaa. Soittaminen jää helposti välistä, koska katson kelloa ja totean, että nyt minulla ei ole aikaa kolmen tunnin puheluun. Tai nyt en jaksa kolmen tunnin puhelua. Vaikka voisi sitä varmasti lyhyemminkin jutella.

Nyt kun äiti on ollut Oulussa

Olen nähnyt häntä enemmän kuin muita. Hän on nyt mennyt muu ohitse. Hänellä ei ole ollut paikkaa Oulussa olevien ihmisten hierarkiassa ja koko tämänhetkinen tilanne on niin outo, että nyt kaikki on mennyt enemmän tai vähemmän uusiksi. Äiti on tässä, Naapuri jäänyt pahasti paitsiolle, Auttajakin jäänyt nyt sivummalle. Myös Pasin etätyö sotkee. Pasi on tässä töissä, joten tähä ei voi kukaan tulla hänen töitään häiritsemään. Työpäivän jälkeen taas kolme ihmistä haluaisi tulla moikkaamaan. Menee pienen ihmisen pää ihan sekaisin tässä.

Olen vuosikymmenet alitajuisesti järjestellyt ihmisiä ja allokoinut heille aikaa sen järjestyksen mukaan, mutta nyt en enää tiedä kenelle riittää aika tai kuinka paljon edes jaksan. Kaikkia haluaisin nähdä, mutta voimia ei ole tarpeeksi.

Palatakseni takaisin menneeseen.

Valintoja tekemällä huomaan, kuinka paljon kenestäkin välitän.

Tietyiksi sanoiksi en osaa sitä muuttaa. Tuskin olemme koskaan Naapurin kanssa jutelleet siitä, mitä tunnemme toisiamme kohtaan. Emme varsinkaan ole puhueet tunnesanoilla. Naapuri on monesti kirjoittanut siitä, miten tuntee olevansa etuoikeutettu, kun saa olla ystäväni. En ymmärrä sitä. Eihän tässä kukaan mitään saa, kun ollaan vaan. Meillä on yhdessä kivaa ja me tullaan hyvin juttuun ja ymmärretään toisiamme, joten ei tässä mitää etuoikeuksia ole. Molemmat antaa ja molemmat ottaa.

Olemme onnekkaita siitä, että olemme tavanneet toisemme ja asumme näin lähekkäin. Ei etuoikeuksia.

En ylipäätään ymmärrä sitä, minkä takia joku pitää minun tuntemistani jotenkin erikoislaatuisena asiana. Minä olen ihminen siinä, missä me kaikki muutkin olemme.

En osaa suhtautua siihen, kun minulle puhutaan tunteista minua kohtaan. Tunnen oloni vaivautuneeksi, en osaa vastata mitenkään. En osaa näytellä innostunutta jostain asiasta, josta en ole innostunut. Samalla tapaa en osaa näytellä tunteita, jos en saa tunteista otetta. Ei se sitä tarkoita, ettei niitä tunteita olisi, mutta minä vaan en osaa niitä ilmaista. Voin olla innistunut näyttämättä siltä ja voin tuntea näyttämättä siltä. Se on muille vaikeaa, mutta minulle se on täysin normaalia ja luontaista.

Elämässä on tapahtunut monia hienoja asioita

Joihin reagoin hyvinkin pliisusti. Vaikkapa kuumailmapallolento. Muista ihmisistä näki ulospäin, kuinka valtavan innostuneita he olivat. Oma ilmaisuni oli hyvinkin normaali. Käytin sanoja ”Hienoa, upeaa, mahtavaa, uskomatonta” jne. mutta äänensävyni ei ollut sen innostuneempi kuin se on kaupan maitohyllylläkään. Olen kyllä sisäisesti innostunut ja mykistynyt, mutta ulkoisesti en osaa sitä ilmaista. Samanlailla minulla käy tunteiden kanssa.

Minusta tuntuu, että tiettyihin sanoihin sisältyy tietty tunnelataus ja koska en osaa tuota tunnelatausta ilmaista, on koko sanan sanominen täysin teennäistä. Jos sanon, että rakastan, tuon sanan takana pitäisi olla jokin tunnelataus. Mutta minä en saa mistään tunnelatauksesta kiinni.

Minulle on äärimmäisen vaikeaa tai jopa mahdotonta saada otetta siitä, mitä tunnen ketäkin ihmistä kohtaan. Paremmin saan otteen siitä, mitä he minulle merkitsevät. Mitä lisäarvoa he elämääni tuovat. Koska sitä varten me kai ripustaudumme ihmissuhteisiin, jotta saisimme elämäämme jotain lisäarvoa. Ihmissuhteet ovat antamista ja ottamista, molemmissa pitäisi olla balanssi. Omalta osaltanu tuo balanssi puuttuu, koska en pysty enää antamaan. Siksipä tunnenkin niin valtavaa syyllisyyttä.

On vaikeaa

Elää maailmassa, jossa tunteita käsitellään tiettyjen normien mukaan, enkä itse osaa noita normeja. Olen erilainen, ajattelen ari tavalla, käsittelen asioita omalla tavallani ja tunnen ja käsittelen tunteitani erilailla kuin muut. Etenkin ihmisten kanssa.

Eläimiä voin rakastaa täysin ehdoitta ja täydellä sydämellä. Ihmisiin on paljon vaikeampi saada kontakti. Siinäpä on yksi syy sille, minkä takia minulla ei ole lapsia. Kissat aiheuttavat minussa valtavan lämmön tunteen välittömästi, kun lapset taas aiheuttavat luotaantyöntäviä tunteita. Haluan ottaa kissat lähelle, haluan juosta lapsia karkuun.

Tämä on minun tapani elää ja tuntea. Ota tai jätä. Minä en osaa ilmaista innostustani tai onneani ulospäin. En osaa ilmaista tunteitani muita ihmisiä kohtaan. Minusta tuntuu vaikealta ja teennäiseltä käyttää sanoja, joissa on iso tunnelataus, kun en itse saa tuosta tunnelatauksesta kiinni. En halua loukata ketään, mutten syystä tai toisesta osaa näytelläkään. En edes ymmärrä, miksi tunteita pitäisi ilmaista. Kyllähän Pasi sen tietää, että minä hänestä välitän. Jos en välittäisi, en olisi tässä. Jos Pasi ei minusta välittäisi, hän ei olisi tässä. Jos Naapuri ei minusta välittäisi, hän ei olisi ystäväni. Jos Auttaja ei minusta välittäisi, hän ei olisi halunnut minuun tutustua. Jos minä en kenestäkään näistä välittäisi, en minä heihin käyttäisi aikaa ja energiaa.

Ne ihmiset, jotka elämässäni ovat, ovat tämän hyväksyneet. Pasi jopa pitää minun tavastani, koska se on sama kuin hänen tapansa.

Mä tykkään susta.
Sä oot ihan kiva.

29

29 thoughts on “Tunteiden ilmaiseminen – Osa 8/8

    • Kiitos tästä kirjoituksesta. Tänään taitaa tulla 16 vuotta siitä, kun menin naimisiin mieheni kanssa. Hänellä on lievä asperger. Me ei olla haluttu lapsia, mutta meillä on ollut liiton alusta asti yhteisiä, todella rakkaita koiria. Koirien kanssa kommunikoidessa ei jää epäselväksi se, että onko miehelläni syviä tunteita, mutta itseäni kohtaan olen sitä välillä epäillyt. Kun luin tekstiäsi välittämisestä ja rakastamisesta, niin koko ajan tuntui, että nyt mieheni kertoo, miten hän asian kokee. Paitsi että hän ei osaa kirjoittaa ja sanoittaa sitä, kuten sinä teit.

      • Kiitos Mukelo. Ihana kuulla, että osasin ehkä sanoittaa sinulle jotain sellaista, jota miehesi ei osannut. Pasi on minulle muutamaankin otteeseen sanonut, että kyllä hän tietää kissojen olevan minule rakkaampia kuin hän itse. Mutta kun ei se mene ihan niinkään. Eläinten kanssa välittämistä on helppo osoittaa täysin välittömällä tavalla… ihmiset ovat vaikeampia. Ei se sitä tunnetta poista.

    • Niin hyötyjärjestys eikä tunteita. Kun hyötyä loppuu sitten kohtelu kuin roskaa

      • Moikka.
        Se mitä kirjoitat, on rehellistä. Nykyään kaikki ovat pintaliitoa liibadaapaa,mutta sinun blogisi on aitoa,niin aitoa että sydämmeen sattuu. Täällä ruudun takana on ihmisiä jotka kulkevat matkassasi,kiitos kun jaat matkasi,se on aidosti rohkeaa ja auttaa ehkä ihmisiä näkemään ja ymmärtämään elämää aidosti.
        Nim täällä ollaan 🙂

      • Mies ei siis sano oma-aloitteisesti että rakastaa, mutta kysyttäessä vastaa, että tietenkin! Huomaan juurikin kaikista hänen teoistaan ja ajankäytöstään, kuinka tärkeä olen.

        • Mukelo, hienoa että kykenet tunnistamaan tämän! Meilläkin Pasi ilmaisee tunteitaan tekojen ja läsnäolon kautta, vaikkei Asperger olekaan. Itsekin teen teoilla paljon, joskin naisena minun tekoni saattavat olla hienovaraisempia. Vaikka paremmin piilotettuna arkeen mukaan. Ajankäytön suhteen sentään ilmaisen itseni hyvinkin selkeästi: Pasi menee aina edelle. Kaikessa ajankäytössä Pasi on ensimmäinen.

      • Et tainnut ihan ymmärtää sitä, mitä sanoin. Elämässäni ei ole ihmisiä, joista yritän hyötyä. Elämässäni on ihmisiä, joille minä annan ja joilta minä saan. Mutta koska en osaa käsitellä tunteitani, kuten normaalit ihmiset ne käsittelevät, käsittelen tunteeni muita ihmisiä kohtaan viettämällä aikaa eniten heidän kanssaan, joista tulee paras olo. Eli Pasin kanssa, koska Pasi on puolisoni ja aina läsnä. Mutta takertuvaisen luonteeni takia minun pitää muistaa olla tekemisissä myös muiden kanssa. Muuten käy niin, että syön pelkkää pullaa, koska pulla on hyvää, enkä koskaan syö enää mitään muuta. Ei terveellistä.
        Hyötyjärjestystä en kuvaillut, kannattaisi lukea teksti uudelleen, jos sen siten luit.

        En ole koskaan kohdellut ketään kuin roskaa, ellei kyseinen henkilö ole kohdellut minua siten ensin. Silloinkin olen antanut mahdollisuuden korjata tilanne uudelleen ja uudelleen.

    • Kiitos taas tästä, opin ehkä taas jotain-tällä kertaa pojastani joka on lievä asberger. Iloa ja valoa päivääsi.

    • Miten suhde muuttuu kun seksi loppuu? Tai seksi on kuolemaksi?

      Kyllä alkaa kokemukseni mukaan näkyä. Iskee helpommin negat vibat.

      • Sehän on jokaisen suhteen oma ongelma. Seksuaalisuus on ollut aihe, josta olen halunnut kirjoittaa pidemmän aikaa, mutten ole vielä kirjoittanut. Etenkin nyt, kun seksi on kuolemaksi.
        Oman kokemuksen mukaan seksi ei ole suhteen kannatteleva voima. Jos suhteessa on muut asiat kunnossa, ne korvaavat paljon seksin puutetta. Mutta tämä on tosiaan aihe, josta toivottavasti ehdin vielä kirjoittamaan omakohtaisia kokemuksia siten, ettei Pasi suutu siitä, että paljastan liikaa intiimejä yksityiskohtia.

        • Netta, muakin kiinnostaisi tämä, koska olen syöpähoitojen vuoksi kadottanut haluni. Silloin harvoin kun seksiä on, se ei ole niin kivaa kuin normaalitilanteessa voisi olla, saattaa sattua ja lisäksi tarvitsen alkoholia (mitä ei suositella usein, saattaa kai lisätä syöpäriskiä) tunnelmaan virittäytymiseen. Tässä sitä odotellaan, josko hormonitoimintani vielä palautuisi. Itseäni häiritsee asia enemmän kuin miestäni. Rakastan häntä ja sydämeen sattuu, etten (enää) halua häntä luonnollisesti. :/

    • Huomenta Netta! Olipa hyvä kirjoitus taas ja aamukahvilla sen tässä luin jälleen. Olisi niin mukava kanssasi ajatuksia vaihtaa enemmänkin mutta tässä kommenttiosiossa ei kaikkea ilkene. Todella todella samanlaiselta ihmiseltä kuulostat kanssani ja tulee niin oma mielenmaisema ja parisuhde/ystävä-asiat kirjoituksestasi mieleen. Ihana kohdata sinut nyt, koskaan ei ole liian myöhäistä!❤️

      • Kiitos Mari. Toivotaan, että tilanteeni kohenee niin paljon, että ehtisimme tutustua oikeasti. 💜😊

    • Tuohon, että miksi halutaan tukea ja auttaa ventovierasta. Niin sanoisin, että me ollaan lähes kaikki ihmiset sellaisia, että halutaan hyvää. Itsellemme, toisillemme, ihan yleisesti. Harvoin kukaan tekee asioita ihan vain ilkeyttään (vaikka ei tämäkään nyt aivan mahdotonta ole), vaikka käsityksemme oikeudenmukaisuudesta ja hyvyydestä eri tilanteissa usein eroavatkin. Ja lisäksi, sinä et ole enää ventovieras niille jotka lukevat tätä blogiasi. Kun me luemme ajatuksistasi ja siitä mitä käyt läpi, niin opimme väistämättä tuntemaan ainakin joitakin puolia sinussa ja ennenkaikkea meistä tuntuu siltä, että tunnemme ja ymmärrämme sinua, toisin kuin jotain ventovierasta jonka ajatuksista meillä ei ole mitään tietoa. Ymmärtäminen on paras keino herättää empatiaa ja empatia herättää halua auttaa.

      Tuli vain mieleen, toivottavasti tämä auttaa sinua ymmärtämään, miksi olet niin monelle tärkeä. (: Olen myös itse lukenut blogiasi sen Ylen artikkelin jälkeen, koska vaikutat mielenkiintoiselta ihmiseltä ja pidän siitä, että kirjoitat avoimesti. Seuraan matkaasi ja toivon, että se kääntyy paremmille uomille ja että saat oikeutta myös työnantajaasi koskevassa asiassa. Olen sinulle joku ihan ventovieras, mutta koska olen päässyt kurkistamaan ajatuksiisi, olet sinäkin päässyt osaksi omiani. Täytyy myös sanoa, että olen viime aikoina kuunnellut paljon Veikko Lavin biisiä ”Jokainen ihminen on laulun arvoinen” ja jostakin syystä sinun tilanteesi tulee siitä aina mieleeni. Ehkä molemmat yhdistyvät ajatuksissani siihen kohtaan, että tämä ihmiselämä on vain loputtoman tuntuinen hetki, joka voi oikeasti olla ohi milloin vain.

      • Kiitos paljon 💜😊
        Olet varmasti oikeassa. Olen yrittänyt olla raivorehellinen. En toki kaikkea pysty tänne kirjoittamaan, mutta olen pyrkinyt dokumentoimaan, en boggaamaan. Olen yrittänyt kirjoittaa itseni näihin krijoihin ja kansiin. Jos olen siinä onnistunut, Sinulle hyvinkin saattaa tulla tunne siitä, että olen ihan oikea ihminen täällä jossain, jonka oikeasti tunnette. Silti se tuntuu niin hassulta, koska en ole koskaan pitänyt itseäni minään, enkä minkään arvoisena. Onneksi kuitenkin nyt viimeisillä metreilläni olen ymmärtänyt olevan jotain enemmän. Kiitos siitä kaikesta Teille. 💜😊

    • Arvasin että sulla on Asperger, koska monet ajatuksesi kuulostaa ihan omiltani. Ja mulla siis myös on as.

      • Burgeri burgerin tunnistaa. Et ole ainut, joka on minut diagnosonut, olen saattanut itsekin joitakin ihmisiä diagnosoida. 🙂
        Itse tosin kutsun itseäni assburgeriksi. 😀

    • Entä jos mies ei jaksakkaan

      Mitä sitten

      • Se on hyvä kysymys. Jos mies ei jaksa, sitten joudun osastolle hoidettavaksi siihen saakka, että kuolen.
        Mielenkiintoista, että sinä kyselet näitä kysymyksiä. Että entä, kun ihmisistä ei ole minulle enää hyötyä tai jos Pasi ei enää jaksakaan. Mikä on ajatuksesi näiden kysymysten takana? Valaa epätoivoa? Pahaa mieltä? Epäuskoa tulevaan?
        Luet minun elämäni ahdingosta ja mietit, millä tavoin voisit saada oloni vielä huonommaksi?

        Kiitos yrityksestä, mutta kaiken kokemani jälkeen menen näillä mitä olen saanut ja jätän sinun spekulaatiosi selvitettäväksi sitten, jos niiden aika joskus tulee. En usko tulevan.

        • Hyvä, vilpitön vastaus, Netta. Olen tätä ketjua lukiessani ihmettelyt itsekin, mikä on tämän ihmisen motiivi ja oma olotila poimia juuri tällaisia asioita keskusteluun.

          Ohi vaan näistä ja kohti seuraavia kohtaamisia.

    • Mulla soi aamupäivällä päässä Juha Tapion biisi, jossa lauletaan jotenkin: ”…sinussa on valo, sinussa on yö, sinulla on sitkeä sydän joka lyö…” ja ajattelin sinua Netta.

      Olen aktiivisesti seurannut elämääsi toista viikkoa ja puhunut miehellenikin ”Netasta”. 🙂 Ollaan rukoiltu puolestasi, hänkin. Että tapahtuisi ihme ja sydämesi saataisiin kuntoon sekä syöpä remissioon.

      Parasta mahdollista syntymäpäivää huomenna!

      Olet kaunis ja rehellinen. Ehkä sinun kirjoituksiisi on jotenkin helppo samaistua ja elää mukana kun kerrot niin avoimesti ja elämänmakuisesti. Ja sinulla on terävä kynä, osaat kirjoittaa niin, että se vaan vie mukanaan.

    • Itse olen erakoitunut elämän vastoinkäymisten myötä ja toisaalta tekee kipeää kieltää sosiaalinen puoli luonteesta. Vanhojen mentyä ja kuoltua en löydä uusia ystäviä.

      • Surulista kuulla Jari. Toivottavasti löydät vielä elämässäsi ne polut, jotka tuovat sinulle hyvää mieltä. Uudet ihmiset näiltä poluilta, joilta löydät moemminpuoleisen tuen elämään.

    • Tsemppii. Toivotaan parasta, mutta koska tilanne näyttää huonolta, antaisin ohjeeksi että ei kannata tuhlata viimeisiä päiviä blogaamiseen, paitsi jos se on se mistä oikeasti pidät.

      Luen mielenkiinnolla paljastustekstin, jossa näkyy nimet ja muut faktat jos sellaisen päätät julkaista kuoleman jälkeen.

      • Kiitos Janis 😉 Hyvä nimi. Näin sinut Maikkarn uutisissa aikanaan.
        En ole tuhlaillut aikaani bloggaamiseen. Minulla on paljon valmiita tekstejä olemassa, joita olen julkaissut päivien kuluessa. Sen lisäski olen kirjoittanut päiväirjamaisia kirjoituksia silloin, kun on ollut sellainen hetki. Näin sairaalassa ollessa aikaa bloggailulle jää. Kunhan pääsen kotiin, keskityn kotona olemiseen. Toivottavasti pääsen sinne pian.

        Työnantajan osapuolien ja gynekologin, sekä patologin nimet ovat tulossa julki. Olen myös pohtinut julkaisevani minulla olemassaolevan videomateriaalin, josta näkee, että kirjoittamani asiat ovat totta. En ole vielä alustaa tälle asialle päättänyt, enkä halua viimeisiä päiviäni tuhlata siihen, että yritän värkätä jotain videojulkaisualustaa viimetinkaan.

Comments are closed.