Elämä on
Työnantajan käytöksestä seuranneesta masennuksesta selviytyminen

Työnantajan käytöksestä seuranneesta masennuksesta selviytyminen

Jatkoa kirjoitukselleni:

Koska olen ratkaisukeskeinen ongelmanratkoja, minun täytyy ratkaista tämä tilanne. Koska en voi mihinkään muuhun vaikuttaa kuin itseeni, minun täytyy löytää ratkaisu itsestäni.

Tuo ratkaisu on sama, jota käytin loppukeväästä:

Irtiotto ja välimatka koko asiaan

Minun täytyy päästä tästä aiheesta mahdollisimman kauas. Sen takia kielsin työnantajaa olemasta minuun yhteydessä. Jos he ovat minuun yhteydessä, en saa heihin välimatkaa. Jos en saa heihin välimatkaa, en saa näitä asioita mielestäni. Jos en saa näitä asioita mielestäni, koko homma vyöryy lumipalloefektin lailla ja lopulta räjähtää silmille. Minun silmilleni.

Pyysin työnantajalta nähtäväkseni minusta tehtyä häirintäilmoitusta, koska työnantajan pyyntö tehdä töitä oli jo saanut lumipallon liikkeelle. Ajattelin, että koska nyt jo kärsin näistä oireista, voisin yrittää saada omalta osaltani asiaa jotenkin eteenpäin. Jottei kaikki fyysiset ja psyykkiset oireet olisi olleet täysin turhia.

Lumipallona luokses pompin vain

En voi sietää sitä ajatusta, että työnantajan yhteydenotto vie minulta yöunet ja saa masennukseni nostamaan päätään. He saivat, mitä halusivat: toimitin heille ne minulla varastossa olleet työkalut, jotka he minulta tarvitsivat. Koska se oli oikein. Minun ei olisi tarvinnut olla edes tavoitettavissa. Olisin voinut olla lukematta koko sähköpostia. Mutta minulle on erittäin tärkeää se, että minä toimin oikein. Oli tilanne mikä tahansa, yritän itse toimia siten, että voin jälkeenpäin katsoa tekojani ja sanoa, että ainakin itse toimin oikein, vaikka toinen osapuoli olisi tehnyt mitä.

He siis saivat työkalunsa, mutta minä kärsin. En joutunut pelkästään käyttämään aikaa ja vaivaa siihen, vaan heidän ajattelemattoman tylyn viestinsä seurauksena minulla alkoi taas raju syöksykierre.

Jopa Pasi käytti aikaa ja vaivaa siihen, sillä hän vei kuoren postilaatikkoon. Pasi käytti aikaa ja vaivaa, jotta minun paskamaisesti käyttäytynyt työnantajani saa työkalunsa. Ja hän joutuu keräilemään minun palasiani, kun muserrun.

Kerroin työkaluja pyytäneelle henkilölle vastauksessani, että syöpäni on parantumaton ja lääkärit puhuvat vain lisäajasta. Tähän hän ei reagoinut mitenkään. Kuka ei reagoi mitenkään siihen, että kuulee toisella olevan parantumaton syöpä? Ihminen, joka on pakotettu puun ja kuoren väliin ja on ajettu loppuun. Ihminen, joka todennäköisesti on niin ylikuormitettu ja venytetty viimeiseen saakka, ettei hän ehdi tai kykene ajattelemaan sitä, kenelle on viestimässä ja mikä sen viestin sävy kannattaisi tässä tilanteessa olla.

Jos he olisivat pyytäneet työkaluja asiallisesti ”Pahoittelen, että vaivaan sinua, mutta…” ei mitään ongelmaa olisi syntynyt. Olisin ajatellut, että ei se mitään, ihan asiallinen pyyntö, lähetän nämä jutut teille ja homma on sillä suti. Mutta kun pyyntö oli: ”Sinulla on nämä työkalut. Milloin nämä voi käydä hakemassa sinulta?” eikä mitään muuta, tunsin itseni täysin arvottomaksi. Koin, että minua kohdellaan välinpitämättömästi ja arvottomasti, jonka seurauksena lumipallo lähti vyörymään alas jyrkkää rinnettä ja alkoi kasvamaan holtittomasti.

Jokin hyöty

Minun oli siis saatava joku hyöty kaikista näistä oireista. Se hyöty olisi se, että saan vihdoin ja viimein tietää, mistä minua syytetään. Mutta enpäs saanut. Kyseessä kuulemma on henkilökhtainen asia, jota ei voida minulle kertoa kuin vasta sovittelussa.

Mikähän se on sellainen häirintäilmoitus ja häirintäsyyte, josta ei voida kertoa etukäteen syytetylle?

Noitavaino.

Sinä olet noita. Heitämme sinut roviolle todistaaksemme sen. Jos et lennä pois, ainakaan et ollut noita.

Mitähän olen tehnyt

Olen miettinyt pääni puhki, millä tavoin olisin kiusannut kiusaajaani, joka haki minulta henkistä tukea omiin henkilökohtaisiin ongelmiinsa? Millähän tavoin olisin kiusannut kiusaajaani, jota puolustin, kun palavereissa häntä kohtaan hyökättiin niin pahasti, että hän alkoi itkeä? Toistuvasti.

En keksi mitään muuta kuin sen, että lopulta tilanteen äidyttyä liian pahaksi, itkin hänelle ja kerroin, että minulla on oikeus käydä töissä ilman, että hän painostaa minua sairauslomalle. Eli siis kerroin hänelle itkien, miltä hänen käytöksensä minua kohtaan tuntui ja että minun mielestäni se on väärin.

Toki hän on varmasti pöyristynyt siitä, että puhuin hänestä Ylen artikkelissa joulukuussa, sekä Pro-liiton artikkelissa helmikuussa. Mutta nämä tein yksityisajalla, yksityishenkilönä. Jos minä yksityishenkilönä työpaikan ulkopuolella puhun siitä, että hän on kohdellut minua asiattomasti, se ei ole työpaikkakiusaamista. Se ei ole edes kiusaamista, vaan minun kokemuksistani kertomista. Mutta ymmärrän täysin, että se tuntuu kiusaamiselta, kun kaikki saavat tietää, mitä on tullut tehtyä väärin. Ei se varmasti hyvältä tunnu.

Asioihin voi reagoida monella tapaa

Mutta itse yritin asiasta keskustella uudelleen ja uudelleen. Pro-liiton artikkeli olisi koskenut sairautta ja työntekoa, ellei tilanne töissä olisi ollut, mitä on. Minä halusin kertoa siitä, miten olen pystynyt tekemään töitä sairaana, mutta toimittaja sanoi, että kokemukseni työpaikalla ovat paljon tärkeämpi tarina.

Työnantaja olisi voinut reagoida tähän järjestämällä tuon ”koulutussession”, jonka järjestäminen ei ylipäätään olisi ollut minun vastuullani. Työnantajalla olisi selvästi parannettavaa omissa prosesseissaan. En ole vielä huomannut, että työnantajalla olisi kykyä viestiä vakavasti sairaan henkilön kanssa. Koska vakavasti sairaan henkilön kanssa ei voi viestiä ja toimia, kuten terveen kanssa viestitään ja toimitaan.

Sitä ei työnantaja ymmärrä sovitteluprosessinkaan osalta. Kaiken kokemani jälkeen minulle on yksinkertaisesti täysin mahdotota osallistua tilaisuuteen, jossa minua syytetään jostain, ilman että tiedän, mitä on odotettavissa. Jos reagoin näin vahvasti yhteen ajattelemattomaan sähköpostiin, mikähän on reaktioni, kun minulle heitetään päin naamaa – todennäköisesti täysin naurettavia – syytöksiä, joihin en ole osannut varautua mitenkään.

Edelleenkin. Kyllähän minä saan minusta tehdyn rikosilmoituksen tiedoksi, ennen kun minun täytyy mennä oikeuteen vastaamaan syytöksistä.

Työnantaja on vastuussa omista reaktioistaan ja omasta käytöksestään. Minä olen vastuussa omastani.

Jos työnantaja reagoi hyökkäämällä, se on heidän vastuullaan.

Minulla on oikeus kertoa kokemuksistani, se ei ole kiusaamista. Työnantajan reaktio kokemukseeni ei ole minun vastuullani, se on heidän vastuullaan. Kiusaajan reaktio minun kokemukseen on hänen vastuullaan, ei minun vastuullani.

Ratkaisu

Joten ratkaisuni oli siis ilmoittaa työnantajalle, etten ole enää tavoitettavissa. Kerroin asiallisesti, millaisen reaktion saamani ajattelematon sähköposti minussa aiheutti ja kerroin, etten voi sovitteluun osallistua tietämättä, mistä minua syytetään.

Kerroin jälleen, että työnantajan tulisi ottaa sairauteni huomioon kaikessa viestinnässään minun suuntaani, kaikkien henkilöiden toimesta. Muistutin, etteivät he saa lain mukaan aiheuttaa minulle terveydellistä haittaa ja että olen jo toistuvasti heille kertonut ja kuvaillut, minkälaista haittaa heidän viestinsä minulle aiheuttavat.

Työpaikalla se on yksi sähköposti, minulle se on viikkojen tai kuukausien rämpiminen masennuksessa.

Nyt en enää lue sähköposteja.

En enää puhu aiheesta.

En enää kirjoita aiheesta.

Minulla on edelleen ajastettuna se yksi kirjoitus, jonka olen jo valmiiksi kirjoittanut. Se pysyy ajastettuna. Julkaisen sen, kun sen aika tulee.

Saatan julkaista sen, enää lukematta sitä kertaakaan. Yritän tehdä niin.

Poistan kaikki nämä asiat mielestäni. Kun en puhu asiasta, enkä kirjoita asiasta, toivottavasti en enää myös ajattele asiaa. Se ei tule olemaan helppoa, mutta onnistuin siinä aiemminkin. Joten toivottavasti onnistun siinä nytkin.

Se olisi meidän molempien etu, että työnantaja tajuaisi muuttaa sävyään minua kohtaan. He eivät todellakaan halua, että kirjoitan ja puhun heistä. Minä en halua kirjoittaa, puhua tai edes ajatella heitä.

Jos he alkavat kohdella minua ihmisarvoni mukaisesti, minä voin lakata ajattelemasta heitä.

Kun en ajattele heitä, en sairasta masennusta.


2

2 thoughts on “Työnantajan käytöksestä seuranneesta masennuksesta selviytyminen

    • Olen itse joutunut vajaan vuoden nykyisessä työpaikassa ollessani toimialajohdon kiusaamaksi. Olen ollut puhuttelussa tekaistuilla syytöksillä, saanut alennuksen, siirretty vieraaseen yksikköön ja saanut huomautuksen jaksamisestani (en kuitenkaan ohjausta työterveyshuoltoon). Olen nyt lomalla ja suht ok kunnossa. Työpäivät menee kyyneleitä vuodattaen röökipaikalla, ihmisiä peläten. En voi luottaa enää keneenkään, niin moni on minulle valehdellut, niin paljon. Syyskuussa ”arvioidaan työni jatkoa” uudelleen. Astelen siis tuomiolle ilman syytä, oikeudenkäyntiin, jonka tulos on jo päätetty. Ilman puheenvuoroja, ilman mahdollisuutta tulla kuulluksi.

      En olisi koskaan uskonut työelämässä joutuvani tällaiseen tilanteeseen. Täysin absurdia käytöstä, ilman rationaalisia perusteluja. Uskalsin kertoa mielipiteeni ja tässä on tulos. Sitä he eivät ymmärrä, kuinka minun mielenterveyteni on murennettu, uneni viety, mahdollisuuteni olla hyvä äiti riistetty, koska en jaksa olla läsnä. He eivät ymmärrä, kuinka tuhosivat elämäni. Ja ovat ylpeitä siitä…

      • Aivan järkyttävää. ”Jostain syystä” naisilta kuulee näitä tarinoita. Oletko ollut yhteydessä liittoon ja aluehallintovirastoon? Eihän ne mitään tee, mutta kuitenkin.. En ehdota työpaikan vaihtoa, koska sen olisit varmasti jo tehnyt, jos se olisi vaihtoehto. Koko ehdotus on mielestäni loukkaava, ihan kuin kiusattu ei itse tajuaisi, että toisessa paikassa olisi terveellisempää. Entä oletko jutellut työterveyden kanssa? Minulla työterveys pitää todella hyvää huolta jaksamisestani nyt. Työterveyden tehtävä kun on määritellä työkykysi ja he voivat ehdottaa parempia ratkaisuja, jos ymmärtävät mikä takia olet siinä kunnossa, missä olet. Toki sekin on täysin henkilöstä kiinni.
        Varmaan olet nämä kaikki vaihtoehdot jo käynyt läpi, mutta varmistan silti.
        En muuta osaa sanoa kuin oikein paljon jaksamista. Toivottavasti pääset niistä kusipäistä eroon ja löydät itsellesi jonkun paremman paikan. En sano, että uusia töitä löytyy aina, koska se ei pidä paikkaansa.

Comments are closed.